Tunnelmakuva auringonnoususta Ruotsissa jtn 100km ennen Moraa - todellisuudessa hytisin horkassa, klyyvari vuoti ku risa hana, eikä jääkalikka-käden tärinän takia meinannu röökaamisesta tulla mitään ;) Maisemat oli kyl upeet, ja Ruotsin puolella punertava asfalttinauha kaarteli loivasti vaaramaastossa. Oma vika ku en lähtökiireissä ollu pakannu kylmän kelin satsia mukaan. Olisin mieluiten menny päivälautalla (ei hyttipakkoa) Turkuun, mut täs vaiheessa alko kylmyyden takia pakkotaukoillessa tajuta ettei aika vois mitenkään riittää ehtiä aamu-7:ks satamaan. Jokunen lämmittelytauko tuonnempana sitte varasin iltapäivälautan Hkiin toiveissa, et olis ehtiny vielä kalastella halvan paikan... no ei. Siin laskeskelin, koska aamuvuoro Turkuun lähtee jo 7 abouts, että yö olis ollu pakko viettää Pölkkylässä lähellä satamaa, eli ihan samanverran setelirahaa (ellei enemmän) olis palanu joka tapauksessa majoittumiseen. Ei huvittanu ajaa Uumajaan Vaasan lautalle (jos sinne siviilejä enää otetaankaan), tosin Grisslehamn-Eckerö olis tuosta suunnasta ollut harkittavissa. Niin tai näin loppuhinta olis kyllä ollu aika sama.
*
Norjan puoleinen osuus "Kuparireitistä" (Tolga-Mora) korpien halki oli pahassa kunnossa, päällyste täynnä reikää, routapattia ja painaumia joita ei pystyny väistämään (visiirisplatterin vuoks niitä ei oikein ees nähny aamun puolhämärissä) ja mitkä tako aika ilkeesti jäykempiä HAGON-takajousia kun yritin pitää reipasta matkavauhtia. 2011-kokemuksesta (satulan terävän takareunan antama kivulias isku häntäluuhun Lapin reissulla, kun orggisvaimentimet pohjas) viisastuneena oli lopulta pakko pysähtyä ja laskea takarengasta löysemmäks lisäjouston vuoks. Vähäks omituinen "onkohan tää ny järkevää?"-tunnelma keskellä asumatonta korpea ruveta päästämään ilmaa renkaastaan, mutta konsti toimi taas kerran hyvin, eli alipaineisena kumi otti routapattien iskuista pahimman terävyyden pois, muttei tuntunu vielä alustassa eikä kulkupuolessa. Säädön tein silmämääräisesti siten, että pyörää pompotellessa rengas alko juuri ja juuri joustaa, mutta kyljissä ei vielä näkyny kuhmuilua: toimii riittävän tarkasti. Lienee ollu 1,6-1,7 bar, kun normaalisti pidän matkoilla jotain 2,3-2,5 takanakissa jotta se rullaisi kevyesti Tynset-Mora n. 320km oli reipasta vauhtia ajellessa Shadown tankilla nippa nappa vielä mahdollinen: viimeiset ehkä 15-20km ajoin ressulla, eli pelivaraa jäi ehkä 30km. Reitti ei ole mahdollinen ellei prätkän tankki riitä 350+ km (125-Shadow menee jopa >400km jos malttaa ajaa 80-90 vauhtia, ja Varre kai vielä hiukan pidemmälle).
*
Löysä kumi oli niin huomaamaton, että Morassa tankatessa unohdin täyttää sen. Yön läpi ajaminen, kun alla oli jo helteinen turistipäivä, oli pikkasen haastavaa: väsy aiheuttaa pikku kämmäilyä, eksymisiä, äksyilyä ja stressaamista. Ruotsin puolella päivä muuttui paahtavan helteiseks (Föhn-ilmiö), ja siinä läkähdyksissä vasta muistin takarenkaan alipaineen. Kulutuspinta meni polttavan kuumaks, >50 astetta maybe, ku reitille osui vielä 20+km vasta päällystetty pikimusta asfalttiosuus. Pikku paniikki et mitä jos vanha sisäkumi ylikuumenee, takaa kuuluu pamaus ja ploploplop, ja matkanteko loppuu?! Jälkeenpäin väsystressailu naurattaa, mutta ~1h vara-aika satamassa ei olis kestäny kumin puhkeamista - tää olis todellinen riski jos ajais paikatulla sisärenkaalla, sillä paikan vulkanisointi ei välttämättä kestä tuollaisia lämpöjä. Tässä tapauksessa olin siis keväällä pistäny uusittuun renkaaseen alkuperäisen, >14v vanhan Dunlop-sisäkumin uudelle kierrokselle, koska uusi samanlainen oli hävöksissä (Dunlop oli kallein ja paras, mutta niitä ei enää valmisteta). Jossain ennen Borlängeä vasta oli huoltoasema tien varressa missä sain paineet kohdilleen taas. Todellista uhkaa ei ilmeisesti ollu, nimittäin reissun jälkeen jouduin ottamaan renkaan auki (olin asentaessa kohdistanu sen oikein - mut se ei ollut keveimmän kohdan piste vaan laatutarkkailun leima, eli takafillari täristi ikävästi vauhtiajossa) ja sisäkumi oli moitteeton. Lyhytjoustoisella kustomilla liikkuvan on ihan hyvä tietää tää endurokikka, se on tosi käyttökelpoinen.
*
Väsykämmäily johti myös eksymiseen, juurikin Borlängessä, missä kiertoliittymässä päätien viitta oli mini-kokoinen, merkattu vain tienumero, ja sijoitettu kaistajakajaan. Tietysti lähdin pääreitiltä vaikuttavalle Falun-motarille, mistä ei noin vain päässy takaisin. Toisen säikähdyksen aiheutti myöhemmin huoltoaseman valotaulu minkä tulkitsin kellonajaks (oli ilmeisesti dieselin hinta, jotain 14:35), eli aika ei olis mitenkään enää riittänyt ajaa Tukholmaan. Kännystä oli akku siinä vaiheessa sipannu kuvia räpsiessä, eikä muuta kelloa mukana. Ei kannata ottaa stressiä pikkukämmeistään, vaan lähinnä nauraa itelleen et "tää on taas niin tätä" ;) Noh, jatkoin sinnikkäästi isoa latua luottaen aikalaskelmaani, sain myöhemmin taukoillessa herätettyä Noksun vara-akun turvin, ja suuri helpotus kun Tukholmaan oli enää jtn 100km, ja 3 tuntia lautan lähtöön. "No worries, mate!" Yliväsyneenäki skarppasin onnistuneesti, sillä luoteesta Tukholman ympäri Viikkarin terminaalille suunnistaminen onnistu eksymättä. Pölkkylän kaupunkimotarit on tunnetusti joskus aika vaikeet, aina jossain tietöitä tai/ja kiertoteitä.