Kun metalli koskettaa metallia, se kuluu. Kuluminen johtuu mikroskooppisten piikkien koskettaessa toisiaan ja repiessään tosiaan irti. Tämä synnyttää kitkaa joka taas tuottaa lämpöä. Lämpö muuttaa metallikappaleiden kokoa lämpölaajenemisen takia. Männän suurentuessa sylinterissä nopeammin kuin sylinteri johtaa siihen, että mäntä on isompi kuin sylinterin reikä. Tätä kutsutaan kiinnileikkaamiseksi, tarkemmin lämpöleikkaantumiseksi. Männän ja sylinterin ollessa samaa materiaalia kappaleet hitsautuisivat toisiinsa lämpötilan noustua tarpeeksi.
Moottorissa tätä metallien kosketusta estämässä on öljyä, eri moottoreissa hyvinkin erilaisia öljyjä. Öljy on nestettä ja on todistettu ettei neste puristu tiheämmäksi kuin valtavan voiman alla, siis öljykalvo estää mäntää ja sylinteriä koskettamasta toisiaan
hyvinkin tehokkaasti. Männän kitka öljyssä liikkuessa on olematon eikä siten tuota lämpöä. Öljy omaa myös suurehkon lämpövarauskapasiteetin, toisinsanoen
öljyn lämpötilan nostamiseen vaaditaan enemmän energiaa kuin esim ilman. Kaikki nämä ominaisuudet mahdollistavat moottorien toiminnan ja tarpeeksi pitkän eliniän tavallisessa käytössä.
2-tahtisissa koneissa öljy päätyy sylinteriin ilma/bensaseoksen mukana ja palaa siis palotilassa. Tämä tarkoittaa että öljyn täytyy olla edullista, hyvin palavaa, notkeaa, herkästi sumuttuvaa. Toisarvoisia ominaisuuksia 4-t verraten on kulutuskestävyys, kondension ja korroosion esto.
2-tahti öljyissä on suuria eroja valmistajien ja laatujen välillä. Esimerkiksi Mobil 2-t racing on todella paljon parempaa kaikin tavoin verrattuna Taroil mineraaliöljyyn. Mobil racing suorastaan putsaa moottoria eikä karstaa keräänny palotilaan yhtään, Taroil taas muuraa palotilan, pakokanavan ja pakoputken umpeen muutamassa tuhannessa kilometrissä. Hyvän ja huonon öljyn selkein ero on valmistusmenetelmässä, mineraaliöljyjä tulisi välttää jos mahdollista. Jotkut vanhemmat 2-tahtimoottoripyörät vaativat jäykempää öljyä tuorevoitelupumppunsa vuoksi, mutta muuten voi huoletta kaikissa käyttää täyssynteettistä 2-tahti öljyä.
Suurin tekijä öljyn valinnassa on silti hinta ja käyttötarkoitus, jos avaat moottorin säännöllisesti ja kone on matalaviritteinen niin et tarvitse kalleinta öljyä. Matalaviritteisiin moottoripyöriin sopii hyvin vaikkapa puolisynteettiset öljyt jotka ovat huomattavasti edullisempia varsinkin esim 4litran kanistereissa.
Mineraaliöljyilläkin pärjää, mutta esim ääriolosuhteiden kestävyys kärsii ja moottorin joutuu aukomaan useammin karstan takia. Myös moottorin suorituskyky laskee huomattavasti, jopa useita hevosvoimia 30hv moottorissa, karstoittumisen vuoksi. Liika karsta voi myös hyvinkin johtaa nakuttamiseen joka pidemmän päälle tuhoaa moottorin ylä ja alapään. Siis kukkaron mukaan parasta pyörällesi, myös sylinterin ja männänkuluminen on hitaampaa paremmalla öljyllä. Älä kuitenkaan osta kalleinta öljyä mitä markkinoilla hintansa vuoksi, vertaile kauppojen hintoja ja jos et löydä kyseistä merkkiä kuin yhdestä
liikkeestä niin suosittelen vaihtamaan yleisempään merkkiin. Jos ajat moottoripyörälläsi säännöllisesti ja paljon niin selvitä ulkomailta tilaamisen mahdollisuudet, isohkon 'bulk' erän tilaus voi olla kertasatsauksena paljon mutta litrahinta tippuu suuresti.
2-tahtisen vaihteistoöljyn tulee olla kulutuskestävää ja olla jäykkää kytkimen luistamisen estämiseksi.
2-tahtisen vaihteistoon suositellaan usein automaattivaihteistoöljyä tai erityistä 2-t vaihteistoöljyä, molemmat tyypit sopivat kytkimelle hyvin. Vanhempiin moottoreihin kuitenkin usein suositellaan autojen moottoriöljyjä kuten 10W40 jotka olivat moottorin valmistusaikaan yleisiä saatavuudeltaan. Auton moottoriöljyn ja 2-t vaihteistoöljyn erot ovat lisäaineissa ja viskositeetissa, eli juoksevuudessa.
Auton moottoriöljy voitelee vain nokkakoneistoa, sylinteriä ja kampiakselia kun taas 2-t vaihteistoöljy voitelee rattaita ja kytkintä. Näissä tavoitteissa on suuria eroja niin lämpö kuin painekuormituksen suhteen. Viskositeetti valitaan yleensä ulkolämpötilan mukaan, kuitenkin harva ajaa moottoripyörällä ympärivuoden joten kesäöljyillä pärjäävät useimmat.
Kuitenkin jos 2-tahdilla ajaa ympärivuoden niin öljyn valinnassa tulisi valita viskositeetiltaan matalampi, notkeampi, öljy. Esimerkkinä 80w90 ja 80w80 automaattivaihteistoöljyt. Näistä 80w90 on jäykempää lämpöisenä mutta omaa saman viskositeetin kylmällä. Viskositeetti valitaan siis ensimmäisen luvun mukaan joka tarkoittaa esim -20 asteessa mitattua arvoa. Mitä matalampi viskositeetti kylmässä sitä parempi, mitä korkeampi viskositeetti kuumassa sitä parempi. Siis talvella juoksevaa öljyä, synteettisyys myös on suositeltavaa johtuen lisäaineista joita öljyssä on. Lisäaineet synteettisissä öljyissä korvaavat paksun mineraaliöljyn tuomat edut, siten synteettinen öljy on mahdollista valmistaa notkeaksi. Notkeus vähentää moottorin tehohävikkiä niin pumpatessa kuin öljyn paremmassa jakautumisessa voideltaville pinnoille. Suuri tekijä talvella on myös öljyn nopea levittäytyminen voideltaville pinnoille, koska metalli kuluu voimakkaasti ilman suojaavaa öljykerrosta metallipintojen välissä. Tämän takia matala kylmän sään viskositeetti on hyväksi.
2-Tahtiseen moottoripyörään käytetään myös useita muita öljyjä kuten ketjuöljyä, etuhaarukkaöljyä, ilmansuodatinöljyä, pulttien/mutterien voiteluöljyä, yleisöljyä yms öljyjä. Ketjuöljyistä kannattaa välttää vahasprayta, vaha kun kerää kaiken lian itseensä ja näyttää kaiken kukkuraksi rumalta. Castrolin vahasta on erityisen huonoja kokemuksia ketjun kulumisen huomioon ottaen. Itse suosin esim vaahtoavia sprayöljyjä jotka siis eivät valu suoraan läpi vaan muuttuvat nesteeksi vasta kun vaahto on 'laskeutunut' kuten
tutut limutkin tekevät kaadettaessa. Näistä mobilin spray on vaahtoavaa, motorexin valkoinen spray on hyvin tarttuvaa, motulin spray myös hyvää joskin tämäkin on suhteellisen juoksevaa.
Castrolin tuotteita siis tulisi välttää, ovat rahanhukkaa, kuten myös bilteman tuotteita ja muita polkupyöriin erityisesti tarkoitettuja ketjuöljyjä. Yksi vaihtoehto on ostaa keitettävää ketjuvahaa jota saa esim Storm motor oy:ltä, tämä siis laitetaan kattilaan ja kiehuvaan vahaan kastetaan ketjut. Sopivan ajan päästä ketjut poistetaan kattilasta ja laitetaan kuivumaan. Yksi erittäin halpa mutta sottaisa tapa öljytä ketjut on sivellä ne käytetyllä moottoriöljyllä, esim pienehköllä maalisudilla levittää öljyä ketjuille ja pyyhkii liiat pois. Hammasharjan avulla ketjut saa myös puhdistettua näin.
Etuhaarukkaöljyt tulisi valita mahdollisuuksien mukaan erityisöljyistä, nämä kun ovat perusmoottoriöljyjä paremmin suunniteltu kyseiseen tarkoitukseen. Nämä tarpeet ovat hyvä hakkaamisen kesto, siis öljy ei vaahtoudu, säänkesto joka estää kondension vahingot ja suorituskyvyn heikentymisen. Viskositeetit 'keulaöljyillä' ovat jotakuinkin erilaiset kuin moottoriöljyillä. Yleisiä ovat esim 15w30, 5w20. Näistä täytyy sitten valita sopiva jäykkyys, lisää keulan valmistajan suosittelema määrä öljyä ja säätele jäykkyyttä öljyn laadulla, mieluiten ei määrällä. Määrällä säätäminenkin on ihan hyväksyttävä tapa jos ei määriä muuteta suuresti. Sopiva tilavuuden muutoksen katto voisikin olla esim 2dl -> 2,2dl.
Yleisöljyistä hyviä käsillä olevia ovat crc:n yleisöljy, sprayvaseliini ja paksu laakerivaseliini. Näitä kannattaa käyttää kaikkiin pultteihin ja muttereihin jos yhtään epäillystä kierteiden kunnosta tai puhtaudesta. Ilmaputsariöljyä saa kahdenlaisissa pakkauksissa, purkissa tai spraykannussa. Purkkiöljy on nopeampaa käyttää ja levittyy varmemmin koko putsariin. Spray on helppoa, senkus suihkuttaa ja puristaa putsaria öljyn levittämiseksi.
