Csepel (arkikielessä "Csepel Művek" = C-tehtaat, alunperin "Weiss Manfréd Acél- és Fémművek" = Manfred Weiss Teräs- ja Metallitehtaat, 1950 jälkeen kansallistettuna "Rákosi Mátyás Vas- és Fémművek Nemzeti Vállalat" = Matyas Rakosi Rauta- ja Metallitehtaat Kansallinen Yhtiö) on Budapestin eteläpuolella Tonava-joen Csepel-saarella (kappeli-saarella) toimiva unkarilaisyhtiö. Se oli ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheessa Itävalta-Unkarin kaksoismonarkian toiseksi suurin asevalmistaja, myöhemmin toisen maailmansodan aikana Unkarin suurin teollisuusyhtymä, ja se valmisti monilla muilla toimialoilla kuten lentokoneen valmistuksessa operoinnin ohella moottoripyöriä vuosien 1937-1975 välisenä aikana niin omalla nimellään kuin tuotemerkkiensä Danuvia ja Pannónia alla, lyhyen aikaa myös pieniä "Panni"-skoottereita. Se oli 1949-1993 myös COMECON-talousalueen merkittävä raskaiden ajoneuvojen valmistaja. Csepel jatkaa yhä alalla ajoneuvo-osien valmistusta alihankintana monille tunnetuille merkeille. Csepel-saarella on myös muuta teollista toimintaa.

Historiikkia

Paronit Manfred ja Bertold Weiss (1880-1944)

Yrityksen juuret ovat juutalaissukuisen paroni Manfréd Weiss`in ja hänen veljensä Bertold`in vuonna 1880 perustamassa valimossa Budapestin VII. piirissä, mutta veljekset pystyivät nopeasti laajentamaan imperiumiaan metallien käsittelyyn ja viimein 1892 ammusvalmistukseen, jolloin toiminta siirtyi edellisen ammustehtaan räjähdyksen autioittamalle Csepel-saarelle. Ensimmäinen maailmansota tiesi aseteollisuudelle kulta-aikaa, ja Manfred Weiss`ille viimein kokonaan jäänyt yritys nousi Itävalta-Unkarin kaksoismonarkian (k.u.k. = kaiserlich und königlich, keisarillinen ja kuninkaallinen) toiseksi suurimmaksi alallaan: konserni työllisti sodan päättyessä 28.000 henkilöä, tehdasalueet Csepel-saarella kattoivat 250 hehtaaria, ja rakennuksia oli 216 kpl. Ikävä kyllä Itävalta-Unkari oli jäänyt sodassa häviölle, Weiss-yhtymän toiminta supistui merkittävästi, ja se siirtyi aseiden sijaan valmistamaan erilaisia ajoneuvoja - jopa lentokoneita 1920-luvulta alkaen.

SS ottaa vallan, sodan tuhot

Vuonna 1944 Manfred Weiss-yhtymä oli noussut Unkarin merkittävimmäksi teollisuusyhtymäksi. Se valmisti natsi-Saksalle muun muassa Daimler Benz`in DB605 V12-lentomoottoreita, ja unkarilaiset onnistuivat myös taltuttamaan vikurista lentokäytöksestään tunnetun raskaan hävittäjä-pommittaja Messerschmitt Me210:n. Natsi-Saksan sotaonnen käännyttyä, ja tappion jo häämöttäessä SS kiristi omaisuudenhoitoyhtiön kautta konsernin itselleen: Weiss-perilliset saisivat viedä 48 valitsemaansa jäsentänsä ulkomaille natsien vainoja ja sotaa turvaan, mutta joutuivat maksamaan SS:lle 3 miljoonan Reichsmarkin verran lunnasrahaa valuutassa. Saksalaiset eivät päässeet nauttimaan ryöstösaaliistaan pitkään, sillä NL:n "Operaatio Bagration" keväällä 1944 johti läpimurtoon mikä käytännössä pyyhki natsi-Saksa Armeegruppe Mitte:n olemattomiin, ja sen seurauksena myös eteläinen rintama vetäytyi vauhdilla länteen päin. Budapestin seutu joutui mittavien sotatoimien näyttämöksi 29.10.1944-13.2.1945 välisenä aikana, ja niiden aikana heinäkuun 1944 pommituksessa jo pahoin vaurioitunut Csepelin tehdasalue kärsi lisätuhoa. Saksa yritti iskeä Balaton-järvellä eräässä vuoden 1945 viimeisistä suuroperaatioistaan vastaan maaliskuussa. Hyökkääjän pysäyttäminen epäonnistui, Budapest jäi viholliselle, ja huhtikuun alkuun mennessä NL ehti jo ottamaan Wien`in pihtiotteeseensa.

Kansallistaminen ja ajoneuvotuotanto (1947-1993)

Weiss-konsernin jäänteet kansallistettiin vuonna 1947, ja jo vuonna 1949 ajoneuvovalmistus pääsi alkamaan lentokoneiden valmistamiseen aiemmin käytetyssä tehdasrakennuksessa itävaltalaisen STEYR:in lisenssillä. Csepel valmisti myös moottorit toki itse. Kuorma-autojen vienti COMECON-maihin alkoi 1958, myöhemmin myös muihin Neuvostoliiton liittolais- ja ystävämaihin. Ensi alkuun niissä käytettiin Csepelin omia, sitten unkarilaisen Győrin moottoria. Näiden teho jäi kuitenkin jälkeen asiakkaiden toiveista ja viimein Csepel kääntyi jälleen Steyr`in puoleen saadakseen uuden teholuokan voimanlähteen. Vuonna 1968 COMECON päätti kuitenkin ohjailla kuorma-autotuotantoa uudelleen, ja Csepel siirtyi valmistamaan moottori/alusta-paketteja unkarilaiselle Ikarus-bussivalmistajalle (85% tuotannosta). Vuonna 1972 yhtiö kehitti nelivetoisen sotilaskuorma-auton mikä olisi ollut kilpailukykyinen URAL-, ZIL- tai TATRA-maastokuormureiden kanssa, muttei saavuttanut suosiota johtavissa piireissä. Vuoden 1990 mullistusten jälkeen Csepel alkoi hankkia kuorma-auton koreja suomalaiselta SISU:lta ja slovenialaiselta TAM:lta ja moottoreita CUMMINS:ilta, viimein koko bussi- ja kuorma-automallistonsa MAN:lta ja LIAZ:ilta. Vuonna 1993 oman malliston ylläpitäminen loppui, ja yhtiö siirtyi alihankkijaksi ajoneuvojen osille.

Csepel-moottoripyörämerkit

Csepel valmisti kevyitä 125-250 kuution moottoripyöriä ensin omalla nimellään. Myöhemmin eri markkinasegmenteille luotiin omat tuotenimensä: Suomessa yleisimpiä ovat Matti Viron ponnistelujen kautta ilmiöksi tullut Pannonia, Csepel itse, mutta myös sen Danuvia-moottoripyörät. Csepel valmisti myös Panni-skootteria. HUOMIO: juttu vielä keskeneräinen, varmaankin runsaasti virheitä.

Csepel

Csepel aloitti maailmansodan jälkeisen tuotantonsa vuonna 1947 suositun DKW RT125:n muokatulla kopiolla (maailman kopioiduin mp.malli), jonka moottori sai ensi uudistuksia jo vuonna 1949. Detaljiparannuksia kuten laajennettua sylinteriä (rivoitusta) lukuun ottamatta moottori säilyi perusrakenteeltaan samana Danuvia-mallien tuotannon loppuun asti. Vuonna 1954 valmistui uusi 250-kuutioinen kaksitahtitwin, minkä kehittämisen ja valmistamisen vaatimien resurssien vuoksi pieni ja iso sarja eriytettiin eri tuotemerkkien alle. Iso sarja tuli myyntiin vuonna 1956 Pannonia-nimisenä. Pienen, 1955 lähtien eri tiloissa tuotannossa olleen Danuvia-mallisarjan valmistamisen loputtua jo 1966 sai isompi vuonna 1968 Csepel-moottorin tilalle lisensoidun, Yamaha YDS-2:n hyvinkin uudenaikaisen kopiomoottorin Pannonian P20-versiossa. Kun kuitenkin siihen asti 70% twin-tuotannosta oli mennyt vientiin, erityisesti Neuvostoliittoon (lähes puolet Pannonia-nimellä 1956-75 valmistetuista n. 600.000 kpl:sta meni sinne), oli uusi malli erityisesti NL:n mielestä liian kallis ja monimutkainen. Tärkeän markkinan menettäminen (n. 25.000kpl/v!) tarkoitti painetta kompensoida menetetty myynti muilla vientimarkkinoilla, mikä ei kuitenkaan onnistunut, ja viimein 1975 Csepel-emo lopetti myös twininsä valmistamisen tarpeellisiin tuoteuudistuksiin puuttuvien varojen vuoksi.

Danuvia (1954-1966, 125ksm single)

Danuvia (lat: "Tonava") oli tuotemerkki pienille 125-175 kuution Csepel-malleille. Vaihdos eri tuotantopaikkaan oli tarpeen, koska 250-kuutioiset Pannonia-tuotemerkin saaneet Csepel-mallit sitoivat tehtaan kaikki resurssit. Tuotannon siirto pistettiin toimeksi vuonna 1954, mutta 125-kuutioisen D-versio 5,5-6 hv tehoisena tuli markkinoille vasta vuoden 1955 puolella - mikä monissa lähteissä merkitään alkuvuodeksi. Moottori oli detaljimuutoksia kuten hieman isokoisempaa sylinteriä lukuun ottamatta sama kuin 125/49-mallissa. Vuonna 1957 seurasi 175-kuutioisen mallin prototyyppi: nelivaihteinen moottori tarjosi nyt 8-8,5hv ja niin alustaa kuin muotoilua oli paranneltu. Prototyyppi otettiin vastaan innostuneesti ja suurin toivein, mutta se ei saanut tuotantolupaa, eli loppuvuodesta 1957 osa uudistuksista sovellettiin 125-kuutioiseen versioon, mikä tuli markkinoille Danuvia DV125:na vuonna 1958. Paranneltu malli oli menestys: vuonna 1959 (ensimmäinen kokonainen vuosi) tuotanto oli 30.000kpl. ja seuraavana vuonna 100.000 kappaleen raja meni rikki. "Danuvia Cross"-moottorin teho nousi tehtaan kilpaosaston virittämänä yli 10hv:n.

Vuonna 1961 esiteltiin toiveikkaasti uusi prototyyppi D-61. Moottorissa oli alumiininen sylinteri, alennettu pyörän kokonaispaino ja uusi muotoilu. Uusi sylinteri sallisi helposti laajennukset 150- tai 175-kuutioiseksi. Tuotantopäätöstä kuitenkin vetkuteltiin vuoden 1962 puolelle, lykkäiltiin yhä uudelleen, ja viimein päätös peruttiin. Kehittely jatkui kuitenki edelleen "Danuvia Sports"-malliin, jonka piti päästä tuotantoon vuonna 1963, mutta minkä massatuotanto ei taaskaan päässyt käyntiin - valmistettuja käytettiin kuitenkin menestyksekkäästi kansallisessa moottoriurheilussa, jota varten tehtaalle oli 1957 perustettu kilpailuosasto, ja mikä sai kutiteltua esiin viimein 12 hv 125ksm-perusmoottorista. Sen sijaan vuonna 1963 markkinoille tuli DMV 125, vanha tekniikka puettuna hieman uudistettuihin kuoseihin, "harmaana Danuviana" sinisillä raidoilla aiemman mustan tai punaisen sijaan. Satula, pakoputki ja jotkut yksityiskohdat kokivat pieniä uudistuksia, mutta malli säilyi aina tuotannon loppuun vuonna 1966 asti pääosin samana. Tehtaan kiivastamilla SC-krossimoottoreilla saavutettiin kansallinen mestaruus vielä 1968, mutta uudenaikaisemmat kilpailijat karkasivat viimein tavoittamattomiin.

Pannónia (1954-1975, 250ksm twin)

Pannónia (roomalainen nimi maakunnalle) oli Csepelin 250ksm-mallille valittu uusi tuotemerkki. Opettaja, moottoriurheiluaktiivi ja kielimies Matti Viro kiinnostui varhain sukulaiskansamme uudesta mp-mallista, ja oli keskeisessä asemassa Pannónia-merkin tunnetuksi tekemisessä Suomessa. Spartalaisen niukkaa elämäntapaa suosinut Viro oli tunnettu hahmo myös Keski-Euroopan kokoontumisajoissa ja moottoriurheilutapahtumissa, ja laajan kielitaitonsa ansiosta hän sai houkuteltua lukuisia aikansa suuria mp-kilpakuljettajia osallistumaan Suomenkin kilpailuihin. On esitetty, että oman maansa mp-historiasta kiinnostuneet unkarilaiset olisivat viime vuosina ostaneet Suomessa hyvin säilyneitä Csepel-yhtymän tuotteita takaisin alkuperämaahansa. Pannónia nautti arvostusta toki myös monissa Keski-Euroopan maissa - vaikkapa niin Itä- kuin Länsi-Saksassa. Pannónia esitteli 1970-luvulla Yamaha YDS-2:sta johdetun uudenaikaisemman twin-moottorin, mikä kuitenkin oli liian kallis ja monimutkainen yhtiön tuotteiden tärkeälle ostajamaalle Neuvostoliitolle, ja Csepel lopetti moottoripyörien valmistamisen vuona 1975.

Pannonia on TRAFI-ajoneuvotilaston 572016 valossa 182kpl rekisterimäärällä 46:ksi yleisin mp-merkki Suomessa.

Panni (1959-1962, 49ksm skootteri)

Moottoripyörämalliensa rinnalla Csepel-yhtymä hyppäsi mukaan Euroopan skootteribuumiin "Panni"-nimen saaneella, pienellä 49ksm-kaksitahtimoottorilla varustetulla skootterisarjalla, josta on toistaiseksi löytynyt vain hataraa tietoa. Skottereita ei ilmeisesti viety merkittäviä määriä, ja niiden italialaistyylinen nimi olisikin ehkä ollut tahattoman koominen - tarkoittaahan "panne" useilla Keski-Euroopan kielillä rikkoa tai toimintahäiriötä.

Linkkejä

Keskeneräinen