D-Rad (aluksi myös foneettisessa muodossa Derad) oli saksalainen moottoripyörävalmistaja, mikä toimi ensimmäisen maailmansodan jälkeen Versaillesin rauhansopimuksen määräyksestä vuona 1920 puretun Königlich Preußische Gewehrfabrik-l. Kuninkaallis-preussilkaisen asetehtaan korvaavan, ja tätä tarkoitusta varten perustetun Deutsche Werke AG-osakeyhtiön (sittemmin laajentumisen vuoksi Deutsche Industriewerke l. Saksalaiset Teollisuustehtaat -kattoyhtiö) alaisuudessa. Deutsche Werke valmisti aluksi maailmansodan jälkeisen pula-ajan vuoksi arkisia välineitä kuten kotitalousten tarvitsemia kattiloita, sitten keittiökalusteita, ja 1920-luvun alussa pula-ajan väistyessä muun muassa rautatievaunuja, moottoripyöriä (1922-1932), autoja, rahtilaivoja (1945-) ja asevarusteita (1933-1945).

Moottoripyörähaaran tehdas sijaitsi Berliinin Spandaussa. Ensimmäiset moottoripyörät valmistuivat 1920-luvun alussa Star- ja sitten Derad-nimillä, kunnes tuotemerkki sai vuonna 1924 otsikon mukaisen D-Rad -muodon. 1.4.1925 kattoyhtiö Deutsche Werke:n peruspääoma nostettiin viiteen miljoonaan Reichsmark:iin, ja eri toimintahaarat yhtiöitettiin: moottoripyöriä valmistavan D-Rad:in rinnalle syntyi autoja valmistava D-Wagen, mitkä toimivat pääyhtiön Deutsche Kraftfahrzeugwerke alaisuudessa. Berliini-Spandaun tehdaskiinteistö jäi emoyhtiön omistukseen, ja tuotantotilat annettiin vuokralle eri alayhtiöille. Vuonna 1926 nämä alayhtiöt tulivat osaksi VIAG-konserniin (1923-2000), jolloin VIAG- ja VEBA-konsernit yhdistettiin Essenissä kotipaikkaansa pitävään, pörssinoteerattuun suureen E.ON' SE' energia- ja -holdingkonserniin. Yhtiökokouksessa 8.6.2016 energiahaara eriytettiin Suomessakin nyt (2022) surullisen kuuluisaksi tulleeseen UNIPER SE-konserniin (SE= société européenne).

D-Rad (1922-1932)

Aika oli otollinen, sillä Saksa oli noussut I. maailmansodan jälkeisestä pula-ajasta ja sen päättäneestä hyperinflaation kaudesta syksyllä 1923, minkä pysäyttämiseksi luodusta Rentenmark-rahasta syntyi 1:1-vaihtosuhteella uusi Reichsmark-rahayksikkö. Talouselämä normalisoitui, ja vaurastuvassa Saksassa moottoriajoneuvojen menekki kasvoi rajusti. Edullinen D-Rad oli asemoitu hyvin, ja se nousi erääksi Saksan menestyksekkäimmistä moottoriajoneuvojen (moottoripyörien) valmistajaksi. Yksistään D-Rad mallia R 0/4 myytiin kyseisen vuoden aikana 25.500 kappaleena.

Vuonna 1927 D-Rad työllisti jo yli 5.300 henkilöä, ja R 0/4:n seuraajat R 0/5 (2.000 kpl) sekä tehokkaampi R 0/6 myivät hyvin. Vuoden 1929 mallia R 0/9 meni kaupaksi 10.000 kappaletta, ja D-Rad laajensi myös mp-pohjaisiin, 3-pyöräisiin D-Lieferwagen L 7-malleihin. Moottoripyörien mallisto kehittyi johdonmukaisesti, eli vuonna 1931 myytiin uutta mallia R11 (500 cm³, 16 hv). Samana vuonna määriteltyyn verovapaan 200 cm³-luokan malliksi tuli R20-single 6 hevosvoiman teholla (muut R-sarjan mallit olivat 500-kuutioisia), joskin D-Rad osti sylinterit dresdeniläiseltä Bark-yhtiöltä. Vuodesta 1922 vuoden 1932 elokuuhun mennessä (NSU-yhteistyön alkamiseen asti) D-Rad valmisti noin 60.000 moottoripyörää. Vuosina 1925-1926 Berliini-Spandaun tehtaalla valmistui lisäksi 1,3 litran nelisylinterisellä 25 hevosvoiman moottorilla varustettua D-Wagenia. Tehdasrakennus siirtyi vuonna 1928 pellistä prässätyistä ja hyvin pinottavista "jerrykannuista" tunnetun teräskorien valmistajan, Ambi-Budd -suuryhtiön omistukseen.

Valitettavasti 1920-luvun hurja talousnousu johti Yhdysvalloissa ja muuallakin maailmassa spekulaatiokuplaan, mikä puhkesi lokakuun 1929 suureen pörssiromahdukseen, erityisesti Yhdysvaltain (New Yorkin) Wall Street-kurssairytinään. Raju kurssilasku säikäytti, ja pelko tarttui myös reaalitalouteen: yritykset supistivat toimintaansa eli sanoivat irti työvoimaansa, mikä vähensi siten omaa rahankäyttöään. Talouselämä lamaantui nopeasti: D-Rad työllisti vuonna 1932 enää 800 henkilöä, ja tilausten hiipuessa se joutui viimein pysäyttämään valmistustoimintansa kaikkiaan valmistuneiden 83.000 moottoripyörän jälkeen: valmistusmäärä teki D-Radin taustalla olleesta Deutsche Indistriewerke-osakeyhtiöstä erään aikakautensa suurista mp-valmistajista. Hädän hetkellä D-Rad sulautti valmistustoimintansa NSU-suuryhtiön kanssa siten, että valmistustoiminta Berliinissä saattoi jatkua NSU D-Rad-tuotemerkin alla.

Hitler-ajanjakso (1933-1945)

Hitler julistautui NSDAP-puolueensa tammikuun 1933 suuren vaalivoiton jälkeen Saksan yksinvaltaiseksi Führer-johtajaksi. Hän aloitti Saksan sotilaallisen varustautumisen lähes rajattomin voimavaroin, minkä seurauksena D-Radin Berliini-Spandaun tehdas valmisti sodan päättymiseen 1945 asti pommeja, ammuksia sekä muunlaisia sotatarvikkeita. Vuodesta 1940 lähtien miesvoima kutsuttiin palvelemaan Saksan hyökkäyssodissa, ja heidän tilalle otettiin pakkotyöläisiä etenkin valloitetuista Itä-Euroopan maista. Vuonna 1943 D-Radin taustayhtiö Deutsche Industriewerke AG käytti Spandaun tehtaalla noin 1.500:a pakkotyöläistä, jotka oli majoitettu tehtaan lähistölle organisatorisesti Sachsenhausen-keskitysleirin alaisuudessa. Moni menehtyi huonon kohtelun tai aliravitsemuksen vuoksi, ja Neuvostoliiton sotavoimien lähestyessä Berliiniä keväällä 1945 nämä pakkotyöläiset marssitettiin "kuolemanmarssina" Sachsenhausen-leiriin: suuri osa työläisten kohtaloista jäi tuntemattomaksi. Erityisesti venäläiset miehittäjät purkivat estottomasti myös osan D-Radin tuotantolaitteista sotakorvauksiksi. Tehdas perustettiin uudelleen vuonna 1950 Berliinin brittiläis-miehitysvyöhykkeelle (venäläinen vyöhyke itäisessä Berliinissä erotettiin sittemmin muurilla). Vuodesta 1985 tehdas on kuulunut Hegemann-yritysryhmään: Deutsche Industrie-Werke GmbH -toiminimen alla tehdas valmistaa yhä jokiliikenteessä käytettyjä kapean-pitkiä rahtialuksia, mutta ei enää muunlaisia moottoriajoneuvoja.

Aiheesta muualla

• D-Rad (Sveitsi, saksaksi), mm. D-Rad varaosien/tarvikkeiden kauppa/kauppapaikka.

GFDL-merkintä kirjoituksen pohjautuessa toistaiseksi laajalti Wikipedia DE:n D-Rad -artikkeliin:

,