FIM eli Fédération Internationale de Motocyclisme on 21.12.1904 Pariisissa hotelli "Ledoyen":in tiloissa pidetyssä kokouksessa perustettu mp-urheilun kattojärjestö, keskusliitto. Perustettaessa nimi oli vielä muodossa Fédération Internationale des Clubs Motocyclistes, FICM, eli kansainvälinen moottoripyöräklubien liitto, ja muuttui nykyiseksi vuonna 1998. Vuonna 1949 moottoripyörien GP-sarja (näkyy käytetyn myös WGP-lyhennettä) käynnistyi toisen maailmansodan jälkeen uudelleen, joskin jo 1947 oli Hollannissa järjestetty ensimmäinen uuden ajan "Motocross des Nations"-joukkuekilpailu. FIM:in kotipaikka on vuodesta 1959 lähtien ollut Lontoon sijaan Sveitsissä: ensin Genevessä mutta vuodesta 1994 alkaen CH-1295 MIES:issä (Nyon, kantoni Vaud, noin 10km Genevestä). Kattojärjestöön kuuluu nyt 112 kansallista jäsenliittoa (FMC, Fédérations du Motocyclisme Nationaux) kuudesta maanosasta.

Se järjestää mp-kilpailuja kuudessa päälajissa, ja jakaa vuosittain 59 maailmanmestarititteliä tai palkintoa:

Circuit Racing (MotoGP, Superbike, Supersport, sivuvaunut sekä Endurance) - CCR
Motocross (3 soololuokkaa, naiset ja veteraanit, Motocross des Nations, Supercross, SuperMoto, Snowcross) - CMS
Trial (yksilö-Trial, Indoor Trial, Trial des Nations - kussakin miesten ja naisten kilpailuja) - CTR
Enduro (yksilö-MM myös naisille ja junioreille, ISDE mikä oli 1913 ensimmäinen FIM-laji) - CEN
Cross-Country Rally (valtionrajat ylittävät pitkänmatkan maastokilpailut, uuden kommission alaisuudessa) - CRT
Track Racing (yksilö-Speedway GP, Speedway Worldcup joukkueille, juniori-Speedway, Long Track ja jääspeedway) - CCP

Lajikomissioita on mainittujen lisäksi aihepiireistä:

Tekniikka - CTI
Naiset mp-moottoriurheilussa
Vapaa-ajan moottoripyöräily (turismi, kokoontumisajot, vapaa-aika) - CTL
Julkisuustoiminta - CAP
Ympäristö - CID
Lääketiede
Oikeustiede

FIM:in toimintaa ohjaa 4-vuotisin kausin valittu johtokunta, jonka puheenjohtaja (presidentti) on nyt (2/2017) venezuelalainen Vito Ippolito, ja jonka jäseninä ovat puheenjohtajan apulainen (deputy), varapuheenjohtaja ja maanosaedustaja (CONU), sekä liiton toiminnanjohtaja (CEO) ilman äänioikeutta. Johtokunta kokoontuu vähintään neljä kertaa vuodessa, joista viimeinen järjestetään yleiskokouksen yhteydessä.

Historiaa

Perustaminen ja tauko

Liiton alkuaika ei ollut kivuton, sillä jo heinäkuussa 1906 Patzau`ssa (Böömi) järjestettävän kilpailun yhteydessä liiton jäsenmaat Itävalta, Saksa, Ranska ja Iso-Britannia päättivät lakkauttaa sen. Päätöstä ei kuitenkaan voitu muotovirheen vuoksi toteuttaa, ja niinpä FICM jäi tuolloin vain lepäämään, eli vaille toimintaa. Sen ainoaksi jäsenliitoksi vuonna 1907 jäi Iso-Britannian ACU (Auto-Cycle Union).

Uudelleenkäynnistys ja ensimmäinen kilpailu (ISDT)

Toiminnan uudelleenkäynnistys viisi vuotta myöhemmin tapahtuikin juuri ACU:n aloitteesta Lontoossa 28.11.1912 Olympia`ssa pidetyssä kokouksessa, jossa saapuvilla olivat edustajat Belgiasta, Tanskasta, Ranskasta, Iso-Britanniasta, Italiasta, Alankomaista ja Yhdysvalloista. FICM:n tuli tuolloin alkaa johtaa ja kehittää moottoripyöräilyn kilpailullista ja matkailullista puolta, ja auttaa sen jäseniä niiden harjoittamisessa. Kaksi viikkoa myöhemmin Pariisissa järjestetyssä kongressissa mukaan tulivat myös edustajat Itävallasta, Saksasta ja Sveitsistä. Nämä 10 maata lasketaan FICM:n perustajajäseniksi. Keskusliiton tukijaksi valittiin markiisi de Mouzilly St. Mars, ja ensimmäiseksi puheenjohtajaksi Iso-Britannian parlamentin jäsen Sir Arthur Stanley. Ensimmäisenä FICM:n alaisena kilpailuna järjestettiin kansainvälinen kuuden päivän luotettavuusajo (ISDT, International Six Days Trial) Carlisle`ssa Iso-Britanniassa vuonna 1913.

Ensimmäinen maailmanmestarititteli 1937

Kattojärjestön jäsenmäärä nousi perustamisvuoden kymmenestä kolmeenkymmeneen toisen maailmansodan kynnykseen 1.9.1939 mennessä, ja vuonna 1936 Lontoossa Wembley-stadionilla järjestetty Speedwayn kansainvälinen finaali, jonka tulosten perusteella jaettiin ensimmäinen FICM:n maailmanmestarititteli australialaiselle Lionel van Praag`ille. Vuonna 1937 taas FICM ja AIACR (International Association of Recognised Automobile Clubs eli FIA-edeltäjä) selvittivät suhteensa ja sopivat järjestöjen välisestä tiiviistä yhteistyöstä.

Maailmansodan jälkeinen uudelleenkäynnistys

Toisen maailmansodan syttyminen aiheutti FICM:n toiminnassa tauon, mikä kesti vuoteen 1946 asti. Vuonna 1947 Alankomaissa järjestettiin ensimmäinen maastokilpailu, johon tuli kuljettajia Alankomaista, Belgiasta ja Iso-Britanniasta: se oli ensimmäinen Motocross des Nations, eli motocrossin maajoukkuekilpailu. Rata-ajossa vuodesta 1949 käynnistyi uuden ajan kansainvälinen GP-sarja eli WGP (sittemmin MotoGP), ja samana vuonna kattojärjestön nimi yksinkertaistettiin. Vuonna 1951 Union of International Associations-liitto hyväksyi FICM:n kansainvälisten ei-valtiollisten organisaatioiden (NGO) joukkoon, ja vuonna 1953 kattojärjestö tuli geneveläisen Federation of Semi-Official and Private International Institutions-liiton (FIIG) jäseneksi. 1950-luvun aikana motocross`issa ryhdyttiin järjestämään ensin 500- ja sitten 250-kuutioisten luokissa mestaruuksia, jotka saisivat maailmanmestaruus-arvon vuosina 1957 ja 1962.

Muutto Lontoosta Geneveen 1959

Vuonna 1958 FICM:n pääsihteerinä uudelleenkäynnistyksestä vuonna 1912 lukien toiminut Thomas Wynn Loughborough jäi eläkkeelle. Muutosten tuulten puhaltaessa keskusjärjestön kotipaikka päätettiin tammikuussa 1959 siirtää Lontoosta - missä FICM-päämaja oli sijainnut vuodesta 1912 lähtien - Sveitsin Geneveen, sillä sen koettiin antavan lisää taloudellista ja poliittista vakautta kattojärjestön toiminnalle. Geneve on monen muunkin kansainvälisen yhteisön tai laitoksen kotipaikka.

Uusien lajien aikaa 1960- ja 1970-luvuilla

1960-luku toi FICM:n alaisuuteen uuden lajin, Trial`in eli maastotaitoajon. Sen arvo kehittyi Cup`ista (Trophy) ensin Euroopan mestaruudeksi, ja vuonna 1975 se saisi maailmanmestaruuden arvon. Enduro taas aloitti yksilöllisenä Euroopan kahden päivän mestaruutena (Individual European Two Days Championship) vuonna 1968, ja saavutti MM-arvon vuonna 1990. Yksilöllinen jäärata-ajon maailmanmestaruus (Individual Ice Racing World Championship) vuorostaan luotiin vuonna 1966, ja pitkän radan maailmanmestaruus (Long Track World Championship) vuonna 1971

Järjestöliittoutumisia, FICM->FIM

Vuonna 1967 FICM:stä tuli perustajajäsen kansainvälisten urheiluliittojen yleisjärjestössä (General Association of International Sports Federations, GAISF). Vuonna 1984 se tuli jäseneksi International Council of Sport Science and Physical Education- eli ICSSPE-neuvostossa. Vuonna 1994 FICM nousi jäseneksi myös Euroopan kuljetusalan turvallisuusneuvostossa (European Transport Safety Council, ETSC). Tammikuussa 1998 Kansainvälinen Olympiakomitea antoi FIM:lle väliaikaisen statuksen tunnustettuna keskusliittona, ja saman vuoden toukokuussa se tuli jäseneksi KOK:n hyväksymien urheilujärjestöjen liitossa (Association of the IOC Recognised International Sports Federations, ARISF). Viimein vuosi 1998 näki myös keskusjärjestön nimen ja lyhenteen muuttumisen Fédération Internationale de Motocyclisme:ksi eli FIM:ksi.

Vuoden 2000 syyskuussa Sydneyn olympiakisojen aikana, KOKO hyväksyi FIM:in virallisesti sen tunnustamaksi liitoksi, eli muutti 1998 myönnetyn väliaikaisen statuksen pysyväksi. Vuonna 2001 taas FIM tuli liitännäisjäseneksi Maailman Turismiorganisaatioon (World Tourism Organisation, WTO). FIM:n satavuotisjuhlia vietettiin vuoden 2004 kongressissa Pariisissa. Vuosina 2006, 2008 ja 2012 FIM allekirjoitti yhteistyömuistiot YK:n ympäristöohjelman United Nations Environmental Programme kanssa.

Tuoreimpia kehityksiä

FIM:n strategista toimintaohjelmaa alettiin kehittää vuodesta 2007 lähtien venezuelalaisen Vito Ippolition puheenjohtajakauden aikana, mikä aiheutti merkittäviä muutoksia FIM:n organisaatiorakenteessa. Muutokset kirjattiin FIM:n uusiin sääntöihin, jotka otettiin virallisesti käyttään keskusliiton yleiskokouksessa Macau`ssa lokakuussa 2010.

Linkkejä

FIM