Tässä jutussa toimittajamme pureutuu Helkama AX50 mopoon mahdollisen ostajan näkökulmasta, punniten hyviä ja huonoja puolia kuten nuoriso niitä havaitsee.
-Päätoimittaja
Katselen ja kiertelen mopoa joka seisoo kiltisti edessäni. Näyttää kovin vaisulta. Tarkastan että kaikki on kunnossa ja viimein nostan itseni satulan päälle.
Ryyppyvipu alas ja raju polkaisu ei herätä konetta vielä henkiin, eikä vielä seuraavakaan, mutta kolmannella kaunis, kireä kaksitahtinen rintitys alkaa kuulua takavasemmalta. Annan koneen käydä ryyppy päällä vähän aikaa ja lämmetä sopivasti ennen ajoa. Kotvasen kuluttua väännän kaasun hetkeksi pohjaan jotta ryyppy vapautuu, dell'orto SHA malliston ominaisuus, kone ottaa kierroksia kiivaasti, mutta rauhoittuu takaisin nätille tyhjäkäynnille. Tuumin, että nyt
voisi lähteä jo liikkeelle. Kytkintä pohjaan ja ykkönen silmään.
Moottori ei tarvitse hirveästi kierroksia liikkeelle lähteäkseen ja pieni kaasukahvan kääntö riittää. Pihamaa jää kohta taakse ja saa olla pykältämässä kolmoselle ja sitten suurimalle vaihteelle, neloselle.
Saavun sulan tien varteen ja sulalla päätän antaa kunnolla kenkää koneelle. Rauhallisesti ykkösvaihteella käännyn suoralle ja ei muuta kuin hanaa. Moottori kiihtyy ensimmäiset muutaman sata kierrosta laiskasti, mutta sitten alkaa tehoalue lähestyä ja kohta nopeusmittarin viisari on lähellä 50km/h, vaihdan neloselle, sitten loppuukin nopeusmittarista asteikko kesken. Arvioin huippunopeudeksi n.65km/h, virityksinä viilattu sylinteri, 14mm kaasari ja 15/48 välitykset. Ylämäki tulee vastaan ja valmistaudun vaihtamaan pienempää vaihdetta, mutta annahan olla, nelosella menee jyrkkäkin mäki ylös kierroksien sen kummemmin tippumatta. Parin kilometrin ajon jälkeen käännyn takaisin kotipihaa kohti ja ajan takaisin maltillista ajoa, mittarin näyttäessä 30-35km/h suurimmalla vaihteella. Kotipihaan tullessa pieni puristus etujarrukahvasta riittää pysäyttämään AX50:n. Sellainen oli ensimmäinen ajoni Helkama AX50:llä.
AX50 on Helkaman uusin ja viimeinen mopomalli ja sitä valmistettiin vuosina 1989-1993. AX50 on varmastikin aikansa edistyksellisintä tekniikkaa jota Suomen mopoissa silloin käytettiin. Moottorina toimii Motori Minarellin sitkeä nestejäähdytetty, läppäohjattu kaksi tahtinen RV4, joka kehittää vakiona 1,25kW eli 1,7HV. Vakionakin veto on hyvää, eikä rankasti viilatulla pytyllä ja muilla virityksillä RV4 pienistä pelästy.
Mittaristo, jossa on valaistut nopeus-, matka-, ja kierroslukumittarit, ansaitsee kiitoksen toimitukselta. Lukuasteikot ovat selkeälukuisia, vaikkakin nopeusmittarin asteikko loppuu kesken. Grimecan kaksimäntäinen jarrusatula sekä suurehko jarrulevy edessä ja saman valmistajan rumpujarru takana riittävät kyllä pysäyttämään AX50 tehokkaasti. Märällä kelillä vaatii jarruttaminen jo hieman työtäkin etujarrun viiveen takia, takajarrun teho häipyy pitkissä jarrutuksissa. Etujarrussa riittää teho niinkin pitkälle, että takarengas nousee kovassa jarrutuksessa ilmaan eli niin sanottuun stoppieen. Sytytysajoituksen hoitaa kärjetön CDI, joten katkojankärkien kanssa ei luojan kiitos tarvitse säätää koskaan. AX on vakiona todella varmatoiminen laite eikä suurempia vikoja ole vastaan tullut.
Lievästi piristettynäkään ei vikoja esiintynyt sen suuremmin. Vasta kun huippunopeudeksi saatiin päälle 70km/h moottori ilmeisesti kyllästyi ja päätti leikata kiinni. Matkamittarissa oli tuolloin 23 842km (tuon kirotun kilometriluvun olen painanut pääkoppaani), joista itse ajamaani oli n. 4 500km. Edellisen koneremontin kilometrilukemasta ei ollut tietoa, joten suhteellisen hyvin "Axu" kesti. Silloin tein sen virheen jota, minun mielestä, kannattaa välttää. Sylinteri täytyi uusia joten päätin tilata 50cc Metrakit virityssylinterisarjan, joka on kanaviltaan kuin 73cc. Tuloksena oli jumalaton säätäminen kaasuttimen kanssa; Toisaalta kanavat tarvitsisi ison kaasuttimen ja toisaalta 50cc sylinteri ei jaksa pyöriä kunnolla pienillä kierroksilla isolla kaasuttimella. Silloin päädyin 14mm kaasutin ratkaisuun vaikkakin 20mm antoi kivasti lisätehoja, mutta ilmanputsaria ei voinut olla kuin pieni tyhjä letkunpätkä. Joten unohtakaa 50cc ja ostakaa 73cc, hinnoissa ei yleensä ole paljoa eroa.
Suurin nopeus mitä olen Axu:ni koskaan ajanut on siinä 100km/h pintaan. Virityksinä 50cc Metrakit, 20mm Dell’orto PHBG, 15/42 välitykset ja tyhjä vakiopakoputki.
Helkama AX50 on mopo, jolla kehtaa piristettynä poiketa tieltä hankalempiinkin olosuhteisiin, kunhan vain renkaat ovat oikeat. Vakiona AX:ssä on Nokia MT2000 katurenkaat joilla ei maastossa/montulla kauas riemuita. Tiellä vakiomalliset renkaat ovat omiaan, etenkin asfalttiteillä. AX50 kera kehtaa lähteä vaikka vähän pidemmällekin reissulle eli pitkälle kuin mopon vauhtivaroilla vain pääsee. Bensatankin tilavuus on 4 litraa eikä tämä tilavuus lopu ihan heti rauhallisessa matka-ajossa. Itse pääsin yhteen putkeen ajamalla 140km, kunnes täytyi pysähtyä tankkaamaan ja jaloittelemaan. Ajoasento AX50:ssä muistuttaa paljon Hondaa; Jalat ovat mukavasti koukussa edessä ja asento on muutenkin pysty ja rento, mutta tämä taas puuduttaa takaliston nopeasti. Helkama AX50 on pienehkö, istumakorkeus vain 770mm mikä ei ole paljoa enduro tyyppisessä mopossa.
Kaiken hauskan on joskus päätyttävä, niin myös minun ja "Axun" taipaleen. Axu lähti pihasta 29.11.2004, Axun kanssa on koettu paljon ja hauskaa on ollut.
Kiitän Helkama AX50:ssä:
-Suhteellisen kestävää moottoria
-Hyviä valotehoja laturilta
-Hyvää ja tunnokasta ohjattavuutta
-Kierroslukumittarin olemassaoloa
-MT2000 renkaita katukäytössä
-Jarruja yleisesti
Moitin Helkama AX:sässä:
-Melko vaikeaa ja kallista virittämistä, viilan täytyy pysyä käsissä
-Pienehköä bensatankkia, isompi olisi minulle ollut mielekäs
-MT2000 renkaita maastokäytössä
-Äänimerkin vaimeutta
