Jousitustuksen perusideana on vaimentaa alustan epätasaisuudet ja pitää renkaat mahdollisimman hyvin kiinni maanpinnassa. Jousitusta voidaan pitää hyvin tärkeänä turvallisuuden, ajettavuuden ja ajomukavuuden kannalta. Yksinkertaisemmillaan jousitus voi olla pelkkä jousi runkon ja renkaan välissä. Tämä ratkaisu ei kuitenkaan absorboi energiaa, vaan pyörä jää joustaessa keinumaan edestakaisin. Siksi lähes aina käytetään jousen yhteydessä iskunvaimenninta, jonka tarkoituksena on nimensä mukaisesti vaimentaa iskuja. Ilmakumipyöriä voidaan myös pitää jousituksen komponentteina, vaikka se ei virallisesti lasketa jousitukseksi, vaan alustan komponentiksi. Kuitenkin sillä on oma vaikutuksensa jousitukseen; isompi pyörä kulkee pienten kuoppien yli tasaisemmin, kun taas pienipyörä seuraa hyvinkin tarkkaan maanpinnan muotoja. Sisäksi rengas on elastinen, joten sekin vaimentaa osakseen.
Karkeasti sanoen jousitus koostuu etu- ja takahaarukasta siihen kuluvine osineen.
Iskunvaimennin
Iskunvaimennin, puhekielessä iskari, on hydraulisesti toimiva iskuja vaimentava komponentti. Yksinkertaisemmillaan iskunvaimentimen sisällä liukuputken päässä on mäntä, jossa on pieniä läpivirtausreikiä öljylle. Kun vaimentimen varsi liikkuu, mäntä liikkuu öljyssä ja tällöin alkaa virtaamaan öljyä toiselle puolelle mäntää läpivirtausreikien lävitse. Koska nämä reijät eivät ole kovin suuria, vastustavat ne öljyn virtausta ja siten varren liike-energia muuttuu lämpöenergiaksi. Säädettävissä iskuvaimentimissa voidaan muuttaa läpivirtausreikien kokoa, jolloin vaimennusvoimakkuus muuttuu.
Usein paremmissa iskunvaimentimissa löytyy männän molemmilta puolista shimmipakka, eli erinpaksuisia ja -kokoisia shimmiprikkoja päällekkäin, jotka peittävät läpivirtausaukot. Shimmiprikat ovat ohuita ja taipuisia, eli kun mäntä liikkuu vaimentimessa, taipuvat shimmiprikat päästäen öljyn virtaamaan männän toiselle puolelle. Mitä jäykempi/paksumpi shimmiprikka, sitä enemmän se vaimentaa virtausta.
Shimmipakan sisältöä muuttamalla voidaan vaikuttaa vaimennuksen voimakkuuteen eri nopeuksilla, eli kuinka nopeasti mäntä liikkuu. Esimerkiksi shimmipakkaa voidaan muuttaa siten, että nopealle liikkeelle saadaan voimakas vaimennus, kun taas hitaalle liikkeelle heikompi vaimennus. Kuten aikasemmin tuli ilmi männän molemmilla puolilla olevan oma shimmipakka, joten siis puristus- ja paluuvaimennuksen voimakkuutta voidaan säätää toisistaan riippumatta, mikä ei onnistu pelkkiä läpivirtauskanavien kokoa muuttamalla.
| Tämä artikkeli on tynkä. Voit auttaa laajentamalla artikkelia. |
