2-Tahti moottorin mäntä
Mäntää voidaan pitää kaksitahtimoottorin tärkeimpänä yksittäisenä osana, sillä se huolehtii sekä tuoreen seoksen pumppaamisesta sylinteriin että sylinterissä palavan seoksen paineen aikaansaaman voiman siirtämisestä kampiakselille. Mäntä joutuu myös alttiiksi erittäin suurille sekä mekaanisille että lämpörasituksille, joten sen tehtävää ei voi pitää helppona.
Moottoria viritettäessä sylinterissä palavan seoksen paine ja lämpötila sekä useimmiten myös moottorin käyntinopeus suurenevat, joten männän rasitukset kasvavat entisesään, eikä viritetyissä moottoreissa suhteellisen usein tapahtuvia mäntävaurioita tämän vuoksi pidäkään ihmetellä. Suuremmat rasitukset kohdistuvat männän lisäksi myös kampikoneistoon, minkä vuoksi kiertokangen laakerit ja itse kiertokankikin on joskus vaihdettava vahvempiin moottorin tehoa nostettaessa. Juuri mäntä oli pitkään moottorin kehittymisen jarruna siihen kohdistuvien suunnattomien rasitusten vuoksi. Mikäli mäntä valmistettiin riittävän vahvaksi kestämään lämpörasitukset, tuli siitä väistämättä hyvin painava, mikä puolestaan rajoitti käytettävää maksiminopeutta ja sitä kautta myös moottoritehoa.
Valmistustekniikoiden ja -materiaalien kehittyminen sekä etenkin keksintö piin sekoittamisesta kevytmetalliin ovat nykyisin melko pitkälle ratkaisseet aiemmin hyvin vaikeat kilpamoottorien mäntäongelmat. Piitä sisältävää alumiiniseosta valmistusaineena käyttäessä saadaan männästä samalla kevyt, luja että kulumisenkestävä, ja myös männän lämpölaajeneminen pysyy paremmin hallittuna. Laadukkaimissa, erityisesti kilpakäyttöön valmistetuissa männissä voi piipitoisuus olla jopa reilusti yli 20%. Tälläiset männät eivät ole aivan halpoja, sillä niiden valmistus on samalla sekä vaikeaa että erittäin nopeasti kalliita työkaluja kuluttavaa.
