Jos omistat vanhahkon pyörän niin todennäköistä on että se on ajan patinoima yhdestä tai useammasta paikasta, metalliosien hapettuminen on yksi näistä paikoista. Tämä juttu käsittelee alumiinia.
Moottorin maalaamattomien pintojen tummuminen johtuu siitä, että ne ovat alumiinia joka reagoi kemiallisesti ilmassa olevan hapen tai esim tiesuolan kanssa. Tämä hapen kanssa yhdistynyt metalli kerääntyy moottorin pinnalle ja muuttaa siten metalliosan 'väriä' mataksi. Kiillotuksen tarkoitus on ensinnäkin poistaa tämä hapettunut kerros metallia osan pinnasta ja tasoittaa metallipinta sileäksi hyvin valoa heijastavaksi pinnaksi, "peiliksi".
Hankalan alumiiniosan alusta loppuun kiillottaminen on aikamoinen urakka, helpolla et tule pääsemään. Kovin vanhat pyörät ovat kokeneet kolhuja ja useita omistajia, tämä näkyy koloina ja viiltoina osien pintakerroksissa. Nämä kolot ja viillot voi häivyttää vain poistamalla metallia kolon pohjan tasolle asti, siis tasoittamalla kolon ympäristön. Teoriassa kolot voisi häivyttää myös hitsaamalla ne täyteen, mutta käytännössä tämä ei ole järkevää ellei hae aivan täydellistä ja alkuperäistä muotoa. Hitsaamista kannattaa kuitekin soveltaa jos kierteiden ympärillä on halkeamia(ylikiristys teräspultilla -> rikkoo kierteen alumiinista), esim ketjujen tekemiä reikiä lohkossa tai muuta suurempaa vikaa.
Moottoripyörien alumiiniosat ovat valua, tämän takia käytetty alumiini ei ole puhdasta alkuainetta vaan seostettua valamisen helpoittamiseksi. Tämän takia lohkon hitsaaminen ei tule olemaan helppoa puhtaalla alumiinilla, suosittelen tämän takia tigiä ja osaavaa henkilöä. Kaasullakin voi tulla onnistunutta jälkeä, mutta vaatinee jo reilusti enemmän taitoa. Kierteiden halkeamia hitsatessa kannattaa laittaa teräspultti tiukasti kierteiden pohjaanastikierrettynä jolloin kierteet on helppo käydä läpi kierretapilla hitsauksen jälkeen.
Monissa moottoripyörissä on myös eloksoituja alumiiniosia, tämä sen takia että eloksointi on todella kovaa ainetta eikä hapetu. Alumiini on kuitenkin paljon kevyempää kuin moni muu aine ja halpaa, eloksointi suojaa taas hapettumalta. Eloksoinnin poistoon voi käyttää joko kodinputkimiestä(vahva kemiallinen aine mineraalien liuottamiseen) tai vain kärsivällisyyttä ja hiomakonetta. Ruuviensyvennykset esim kytkinkopassa on vaikea kiillottaa, tämän takia itse käytän sopivan kokoista rst-prikkaa ruuvin alla tai sitten vain annan olla. Kiillottaminen on kokonaisuutena sottaista puuhaa, tähän kannattaa varautua imurilla ja pyyhkeellä. Imuri pölyä ja silppua varten, pyyhe taas syliin vesiohiomisvaihetta varten.
Esimerkissä otan käsittelyyn Suzuki GT 250 -77 pärrän kytkinkopan, siis ajanhammas on iskenyt pahemman kerran jo moneen kertaan ja pyörällä on rekisteriotteita 19. Kun kappaletta tarkasteli niin selviä virheitä on paljon, koloja, hankaumia, pitkiäkin viiltoja. Lisäksi tiivistepinnat on toteutettu puoliksi olakkeilla jotka hankaloittavat käsin ja koneella hiomista, nämä tulee siis poistaa jos tiivistepinta ei ohene liikaa.
Tähän projektiin tarvitsin hiomakoneen, hiirihiomakone kelpasi hyvin kun vaihteli paperin karkeutta tarpeen mukaan. Nauhahiomakone auttaisi olakkeiden ja pahimpien kolojen poistamisessa mutta ei välttämätön. Muita työkaluja tarvitset verkkovirta porakoneen, siihen lumppulaikan tai kaksi, hyviä viiloja eri karkeuksilla(leatherman kattaa tämän osion), ämpärin ja fairyä, rättejä tai rullan talouspaperia, tuubin kiillotustahnaa, monta karkeutta olevaa vesihiomapaperia, 10arkkia jokaista mutta 3 arkkia karkeuskin pärjää. Hiomatuki paperille on myös kätevä vaikka en itse käytä.
Hiomapaperien laaduissa ei ole älyttömiä eroja, mutta laadun ero menee hinnan mukaan. Parhaat paperit saat sieltä mistä ammattimaalaamotkin niitä hakevat tai maalamoilta vähittäismyyntinä, halpaa ja nopeasti kuluvaa paperia esim biltemasta. Lumppulaikka on hyvä valita puuvillaisten joukosta, mitä kalliimpi sitä järkevämpi ostos(olettaen että hintahaarukka menee laadun eikä katteen mukaan) koska halvat lumppulaikat ovat luokattoman huonoja. Kalliimmat lumppulaikat ovat ensinnäkin kestäviä, pehmeämpiä, niin myös huollettavia kuin halvat jolloin pitemmän päälle tulee halvemmaksi vaihtaa vain laikan puuvillaosa eikä koko höskää. Tällä tavoin voit myös erotella laikat kiillotusvaiheen mukaan.
Porakoneessa olisi hyvä olla portaaton nopeuden säätö ja kunnolla toimiva lukitusnappi jolloin porakonetta voi käyttää ilman, että painaa kokoajan liipaisimesta. Tahnassa ei kannata säästää jos vaihtoehtoina on autosol/autoglym vastaan biltema. Bilteman tahna on epätasaista, huonompi säänkestävyys ja kuivuu nopeammin, lisäksi tuubi hajoaa helposti. Hiomapaperien karkeuksista sen verran että 240 saattaa löytyä käyttöä, sitten 400,600,800 ja 1200 ovat kulutustavaraa. Eniten menee 400 paperia, täydelliseen lopputulokseen tähtäävän kannattaa ostaa esim maalaamolta 2000/2500 papereita viimeistelyyn. Erityisvaroitus 'halpahalleista', näiden myymien hiomapapereiden laatu on aivan luokatonta. Jos ostat halpaa hiomapaperia niin valitse biltema, motonet tai hong kong(sieltä mirkan papereita).
Itse urakan aloitin viilalla, olakkeiden poistosta. Tässä menee n. 1h yhteenmenoon höyläämistä, ottaa kyllä sitten voimille että voi jättää salireissun tekemättä. Viilaa kaikki muutkin suuret kolot ja naarmut pois, vähän kolon sivuiltakin tasoittaen. Älä viilaa olakkeita aivan tasan vaan jätä aavistus jäljelle hiomakonetta varten, tämä vähentää lopullista työmäärää viilan lipsahduksien riskin vähentyessä.
Tässä vaiheessa on aika ottaa hiomakone esille, hiirihiomakoneen tapauksessa 60/80 paperi kiinni ja koko paperin reunoja käyttäen tasoita kaikki viilan jäljet ensin, kun tämä on tehty niin tasoita kaikki pienemmmät kolot ja naarmut. Paperin kuluessa reunoilta loppuun leikkaa esim terävillä saksilla hiomapaperipalasta reunat pois ja aseta jäljelle jäänyt paperi koneen kärkeen. Paperi tulisi asettaa niin että n.10mm jää koneen reunan yli. Tämä ylimääräinen helpottaa todella paljon nurkkien hiomista esim ruuvinreijän läpiviennin nurkista. Hiomajälki on sen verran karkeaa ettei jäljelle jääviä pintavirheitä välttämättä huomaa, tämän takia olisi käsillä hyvä olla puhdas rätti tai paperiarkki jolla pyyhkiä lika pois tarkastuksien ajaksi, hyvä valaistus on minimivaatimuksia sujuvaan työhön.
Tasoitettuasi koko kappaleen hiomakoneella(sieltä minne koneella pääsee!) tarkista kaikki kiillotettavat pinnat vielä kerran ja tasoita mahdollisesti havaitut virheet. Tässä kaksi minuuttia tarkastelua voi säästää moninkerroin aikaa kun työ tehdään kerralla kunnolla. 60/80 vaiheen valmistuttua aseta hiirihiomakoneeseen 120 paperi ja käy kaikki pinnat taas läpi huolellisesti, tämä vaihe ei kuitenkaan ole kriittinen. Aseta 240 paperi koneeseen ja käy kaikki pinnat HITAASTI läpi, tämäkin huolellisuus säästää aikaa myöhemmin. Kun olet mielestäsi saanut 240 vaiheen suoritettua niin ota pala 800 hiomapaperia ja hio kaikki 'nurkat' ja hankalat paikat läpi, tarkista ettei missään ole hiomakoneen 'renkaita' jotka ovat jääneet 60/80 vaiheesta jäljelle. Jos havaitset näitä karkeita jälkiä niin toista 240 vaihe uudestaan kyseisistä kohdista.
Seuraavaksi ota 240 vesihiomapaperia, sakset, vesisanko, pyyhe ja hyvä musiikki käsille. Suojaa syli pyyhkeellä, leikkaa 70x40mm kokoisia paloja paperiarkista ja laita musiikki soimaan. Kasta ensin paperi vedessä, levitä vettä kappaleen hiottavaan kohtaan paperin 'väärällä' puolella, kasta uudestaan ja ala hiomaan yhdensuuntaisin edestakaisin vedoin. Jos paperi ei luista ja takertelee sormien pidon puutteessa niin taita yksi paperin sivu kaksikerroin n.10mm verran, tämä jäykistää rakennetta selvästi. Käy siis 240 paperilla kaikki hiomapaperin pääsemättömät paikat läpi huolellisesti niin ettei yhtään koloja ole jäljellä. Ota 400 paperiarkit esille ja leikkaa samanlaisia paloja valmiiksi. Tämä vaihe on tärkeä koska suurimmat epätasaisuudet ja karkeat hiomajäljet käsitellään tässä vaiheessa. Käytä runsaasti vettä, hio yhdensuuntaisin vedoin 240 vaiheen kanssa nurkat ensin ja sitten 'helpot' pinnat mahdollisuuksien mukaan eri suuntaan kuin 240 vaiheessa.
400 vaihe on valmis kun kappale kiiltää putsattuna hieman, tietyistä kulmista katsottuna jopa peilaa hieman. Ota esille 600 paperiarkit ja toista 400 vaiheen asiat, ensin hankalat nurkat ja sitten helpot pinnat, 600 vaiheen lopussa putsattuna kappale peilaa jo selvästi tietyistä kulmista. 800 vaihe taas samaan tapaan, mutta hio huolellisemmin, eli pitempään kuin 600 vaihe. 1200 vaihe vielä pitempään kuin 800, älä anna nopean kiillon muutoksen hämätä! Huonosti, hätiköiden, suoritetut 800 ja 1200 vaiheet jättävät todella karkean ja naarmuisen lopputuloksen. 1200 vaiheen jälkeen voit jo suorittaa lumputtamisen mutta toimitus suosittelee hankkimaan 1500-2500 papereita täydellistä hakevalle.
Lumputus tulee suorittaa täysin puhtaalla puuvillalaikalla, vähänkin likaa tai kovettumia niin laikka naarmuttaa eikä tasoita! Tahnojen valmistajat suosittelevat painamaan reilusti laikalla kiillotettavaa pintaa jolloin tahna puree paremmin ja alumiini lämpeää, eli pehmenee. Jos tässä vaiheessa lumppu on likainen niin tämä paineen alainen lika naarmuttaa alumiinia kuin vahaa. Likaisen lumpun voi putsata esim bensassa tai alkoholipuhdistusaineessa liottamalla ja jynssäämällä. Lumppulaikan istukka on vakavasti otettava asia, laikka kun tykkää 'haukata' pyörintäsuuntaan päin jos laikka on kappaleen reunalla. Tämän takia ensinnäkin laikan tulee AINA pyöriä reunasta poispäin olevaan suuntaan, siis kappaleen suuntaan. Laikan istukan koskiessa kappaletta, tulee isoja kolhuja nopeammin kuin ehdit sanoa Vittu perkele. Toimitus suosittelee tämän takia sujauttamaan palan esim puutarhaletkua istukan ja laikan akselin ympärille suojaksi kaikenvaralle.
Tahnaa tulisi levittää ensin vaikkapa sormella koko käsiteltävälle pinnalle, älä ahnehdi kerralla koko kappaletta tai et saa siitä kiinni millään. Tahnan ollessa paikallaan pyyhi sormesi, ota porakone esille ja ala lumputtamaan. Tässä kannattaa käyttää voimaa ja aloittaessasi session pyörittele lumppua paikallaan muutama sekuntti alumiinin lämmittämiseksi. Tämän jälkeen siirrä lumppua hitaasti, kokoajan painaen, johonkin suuntaan ja käsittele näin koko alue. Varo kaikenlaisia nurkkia ja reunoja joista lumppu voi haukata, aina toiseen suuntaan reunat. Toista tämä käsittely pari kertaa koko kappaleelle tai kunnes naarmut häviävät. Pese lumppua aina välillä vaikkapa alkoholipohjaisella pesuaineella ja kuivaa jotakuinkin kuivaksi. Koneen jälkeen on aika tarttua naisen tyydyttämisen kuivaharjotteluun, eli rätti tai talouspaperiarkki käteen, levitä tahnaa käsiteltävälle alueelle ja ala hieromaan. Käsin hieroessa ei ole voima tärkeintä vaan volyymi, eli hinkuttele antaumuksella. Tätä tulisi harjoittaa kunnes tahna ei enään värjäydy kovin äkkiä mustaksi eli noin kaksi-kolme kertaa riittää tyydyttävään tulokseen. Lopuksi vielä puhtaalla rätillä tai talouspaperiarkilla kiillotus TAI tehokkaalla puhdistusaineella kappaleen huolellinen putsaus ja kerran tahnalla, käsin kiillottaen. Lopuksi puhtaalla kankaalla reilusti kappaleen hieromista, eli lopullinen kiilto esiin.
Kiillotettujen alumiiniosien viimeistelystä on monia mielipiteitä, toiset vannovat lakan nimeen, toiset taas säännöllisen vahaus/uudelleen käsittelyn nimeen. Tämä on jotakuinkin makuasia, halpa lakka kellastuu auringossa ja muutenkin himmentää kiiltoa, pelkän vahan suojaama alumiini taas hapettuu vaikka mitä tekisi. Vahattu alumiinipinta tummentuu jo parissa kuukaudessa, parhaimmillaan kiilto kestää kuitenkin pitkään kun välillä huolehtii puhtaudesta. Vähän tummentunut pinta on myös helppo saattaa entiseen loistoonsa rätillä ja hiomatahnalla jolloin hetkessä osat kiiltävät taas kuin juuri kiillotetut. Joissain piireissä myös kehutaan tenuun eli kaasutinsuojaan(etanoli) upottamista, tämän käsittelyn pitäisi hapettaa alumiini siten, että pintaan muodostuu läpinäkyvä alumiinia suojaava kerros. Putsaa kaikki vahat jne alumiinin pinnasta pois ennen käsittelyä.
