Quasar oli brittiläinen, Malcolm Newellin suunnittelema ja pääasiassa Ken Leamanin eri työpaikoissaan valmistama, jalat edellä ajettava moottoripyörä, mitä valmistettiin vuosien 1975-1982 aikana useina pieninä erinä yhteensä arviolta 21, tai vuoden 2011 tiedoin 22 kappaletta. Se on eräs harvinaisista moottoripyörämalleista futuristisella kiilamaisella, pitkänokkaisella korilla ja katolla, mutta laajoilla aukoilla sivuilla kuljettajan ja matkustajan ajoneuvoon/ajoneuvosta nousua varten. Tuulilasi oli laminoitua lasia, ja varustettu pyyhkimellä. Quasar-korin kulmikas peräpeili on yleensä maalattu signaali-punaiseksi tai varustettu punaisilla heijastimilla. Malli ja muotoilu käyvät parhaiten ilmi alla olevasta, ajoakin kuvaavasta videoliitteestä, joskin Quasar-pyörissä on valmistuseristä ja niiden omistajien muutoksista johtuen erinäisiä pieniä eroja ulkoisessa olemuksessa.
Moottoriksi valittiin aluksi kuuluisan brittiläisen, 3-pyöräisen Reliant Robin-kevytauton 850-kuutioinen nelisylinterinen, kevytmetallinen ja varsin pihi bensiinimoottori, jonka voimin Quasarit saavuttivat noin 90-100 mailin l. 145-160 km/t matkanopeuksia, joskin "the ton" (100 mph) ylittyi suotuisissa oloissa. Moottorin tuottamaa lämpöä hyödynnettiin Quasarin matkustamon lämmityslaitteella. Myöhemmissä tuotantoerissä käytettiin myös muita mp-moottoreita: yleisimpiä (muutamina kappaleina) olivat Suzukin GS-sarjan rivinelikot, mutta Quasareihin sijoitettiin myös Hondan VFR750:n V4-moottori ja jopa Kawasakin Z1300-mallin 6-sylinterinen moottori. Osassa valmistuneita Quasareja on etupyörän innovatiivinen napaohjaus, minka insinööri-uudistaja Robert "Bob" Tait (1935-2017) suunnitteli (ks. Linkit-osio).
Quasarin lennokas, kiilamainen olemus ei saavuttanut vanhakantaisen motoristiväen suosiota, sillä aerodynamiikan vuoksi varsin matalaksi jätetty kattorakenne tarkoitti tilanahtautta kookkaammille, suojakypärää pitäville kuljettajille. Myös matkustajan tilat kuljettajan takana olivat ahtaat, ja Quasarissa istuttiin "intiimisti". Tavaroille oli korin perällä noin 60 litran vetoinen katettu tila, minkä lisäksi tarjolla oli Quasariin räätälöityjä matkatavaralaukkuja takapyörän molemmin puolin korissa oleviin syvennyksiin kiinnitettäväksi: laukkujen ulkonema oli sama kuin Quasarin peruutuspeileillä. Korin muotoilun vuoksi näkyvyys taakse ja takaviistoon oli rajoittunut. Lukuisia Quasareja on säilynyt (mm. eräs alkusarjan yksilö kirjoittajan autoharrastus-tuttavalla Iso-Britanniassa), ja niillä on mp-kummajaisina oma vannoutunut omistajapiirinsä.
Samankaltaisia korillisia moottoripyöriä
- BMW C1 (125/200 cm³) oli vajaana 34.000 kappaleena valmistettu kaupunkipyörä turvakorilla (ei kypäräpakkoa)
- Ecomobil eli "Oemil" on sveitsiläisen Arnold Wagnerin PERAVES-yhtiön valmistama streamliner-tyyppinen sukkula
- Phasar, eli Quasar ilman kattorakenteita
- ynnä muita yksittäisiä tai vähän valmistettuja kokeellisia mp-malleja korilla
