Mikä vetää aikuisia miehiä tienpäälle vuodesta toiseen, moottoripyörän selässä roikkuen? Päätoimittaja teki reissun Lappiin ja siitä Jäämerelle jääkarhuja tervehtimään, mysteeriä tutkiakseen.
Vastaus lumouksen mysteeriin on tietenkin elämykset. Kaikki ne ihmiset joita matkalla tapaa, onnenpotkut, vastoinkäymiset, uudet tilanteet ja tietenkin pyöränsä käskyttäminen. Reissaaminen on parasta nautittuna auringonlaskun aikaan, vienon kesätuulen vireessä visiiri auki! Matkalla sattuu asioita mitä ei osaa odottaa, tai edes kuvitella. Jotkut näistä tilanteista ovat ikäviä ja jotkut oikein mukavia, mutta uusia kaikki. Tienpäällä monen sadan kilometrin päässä kotoa, perheen luota, yksin ajellessa on aivan omassa maailmassaan ilman kontaktia normaaliin päiväjärjestykseen.
Matkaa voi taittaa joko pienellä budjetilla tai sitten suurella rahalla, aivan kuten rahatilanne tai seikkailuinto antaa myöten. Syötävät voi ostaa valmiina kokin valmistamina tai keitellä nuotiolla/keittimellä omassa pannussa 1,5€:n ateria. Välipaloina voi syödä banaaneja tai huoltamon moskaa. Yöpyä voi teltassa metsän keskellä tai hotellissa kaikilla herkuilla. Matkaa voi tehdä 100cc Hondalla tai 2300cc Triumphilla, aivan kuten elämäntilanne suo.
Se mitä matkaan lähtiessä pitää ottaa huomioon on ensinnäkin rahantarve: Kuinka paljon matkakassassa on rahaa. Kohtuu halvalla ajaessa, pieniruokaisella vekottimella ja teltassa yöpymällä pääsee n.150€/1000km ellei halvemmallakin. Mukavasti liikuttaessa maksanee 300€/1000km, tietenkin reilusti enemmänkin saa rahaa kulumaan kun ajaa lyhyitä päivämatkoja, käyttää palveluja ja seikkailee viihteen parissa. Asiaan vaikuttaa suuresti myös matkakohde: Bulgariassa on tasan varmaan halvempaa kuin Norjassa. Matkavakuutukset nostavat luonnollisesti perusbudjettia, mutta auttavat kummasti jos jotain sattuu. Suosittelen varakkaammin matkustaville tai riskimaihin meneville ihan periaatteesta, ilman suurempaa kokemusta.
Matkalla tarvitset yhtä jos toistakin tavaraa: Vaihtovaatteita, huoltotarvikkeita, jonkunsorttisia pikakorjaustarvikkeita, huononsään varusteet, pyörään kunnon lukot, tavaratelineet ja ehkäpä myös polttoainekanisteri yleistavaralaukun päälle. Kannattaa varata päiväksi pariksi ruokaa kerrallaan eikä sen enempää, turhaa raahata kauheata määrää tavaraa mukana eikä niitä kauppareissujakaan kerry niin montaa varastoimalla. Voin vakuuttaa että jopa kaupat ovat oma juttunsa, varsinkin vieraalla maalla. Norjassa ruotsinkielen taitojen koettelu on sinänsä jo hupia, mainitsemattakaan myyjättären viittomakieltä.
Pyörän varusteluun kannattaa kiinnittää huomiota. Jonkunsorttinen tarakka on ainakin välttämätön, jos ei perinteistä tavaratelinettä niin laukut sivuille ja taakse. On saatavilla myös tankkilaukkuja polttoainetankin päälle kiinnitettäväksi. Varmista että laukut ovat vedenpitäviä ja pakkaa vedelle arat tavarat muovikassiin laukun sisään. Itse pärjäsin tekemälläni maxitarakalla ja vaarin vanhalla reissukassilla.
Huoltotarvikkeet sisältävät: Ketjusprayn, ketjujen kiristykseen vaaditut työkalut, mahdollinen 2-t öljylaatu tarpeeksi suurissa määrissä ja varasulakkeita. Pikakorjaustarvikkeista sen verran, että ehkäpä pullollinen vettä jäähdytykseen, kaksipuolinen ruuvimeisseli, yleisimmän koon kiintoavaimet, renkaanpaikkausspray (ehdoton) ja nippusiteitä + teippiä vanhemmalle vekottimelle. Huonon sään varusteet voisivat olla esim seuraavat: Varasukat, kalsarit, sadetakin tapainen (kokovartalo!), pussit saappaille, huurtumisenesto mömmöjä visiirille ja rilleille sekä tietenkin kärsivällisyyttä. Tämäntapaiset varusteet menevät kohtuu pieneen tilaan varsinkin jos ostaa laadukkaat ajovarusteet joita ei tarvitse alituiseen muutella sateen ja auringonpaisteen välillä.
Yöpymisestä sen verran, että esim turistipaikoissa on monesti useampi paikka jossa eri hinnat. Näyttävin mainos yleensä tarkoittaa suurempia hintoja kokonaisuudessaan, tietenkin mainostettava hinta usein edullinen. Tarkkaile siis paikan lähistöltä muita alan yrityksiä ja tienvarsien mainoksia ja ovista/ikkunoista hinnastoja. Ruokailuun kannattaa myös paneutua huolella jo paikkakunnalle/turistikohteeseen saavuttaessa ja etsiä paikallisten käyttämiä syöttölöitä. Huonetta varatessa kannattaa myös varmistaa peruspalvelut kuten suihku, televisio, käymälätilat yms mitä tarvitset. "Tarpeen tullen" asiat voivat olla vaikeampia selvittää. Tienpäällä bensiinin huvetessa kannattaa tarkkailla huoltoasemien hintoja, varsinkin jos käytät samaa reittiä mennen tullen, jolloin saat edes pientä säästöä lomakassaan. Kuitenkin tärkeämpi asia on etsiä sopivat huoltoasemat joilla hoituu kaikki tarpeet kuten syöminen, ilmanpaineet ja tarvittava öljytarjonta 2-tahtisille.
Lapissa huoltoasemat ja asutus on harvemmassa kuin etelässä, se on varmasti selvää jokaiselle. Innokas retkeilijä siis etsii joltain tukkipolulta sopivan paikan teltalleen ja yöpyy lähes ilmaiseksi luonnon helmassa, suositeltavaa varsinkin porukalla jolloin työt voi hyvin jakaa. Telttailua varten olisi hyvä varata mukaan retkikeitin, sopiva kattila, purkki-/makkararuokaa, vettä ja paperia. Retkikeittimen sytyttämiseen olisi hyvä varata välineistöä. Kattila pysyy puhtaana, kun sen jaksaa pyyhkäistä heti ruokailun jälkeen vedellä ja paperilla puhtaaksi. Sen jälkeen ruokailuvälineet on hyvä laittaa johonkin muovipussiin ja turvaan laukkuun.
Päivittäiset hygienian hoidot kannattaa säästää isolle huoltoasemalle sivistyksessä, siistissä käymälässä on peili, juokseva vesi ja tarvikkeet lähellä. Luonnollisesti esim. aamukahvi ja aamiainen on mukava nauttia huoltoasemalla jolloin myös mukava käymälä lähellä. Ruokavaliosta voin suositella banaaneja, appelsiineja, näkkäriä, herne-/lihakeittoa ja tietenkin lihamakkaraa. Itse päivällinen on kuitenkin hyvä nauttia lounasravintolassa tai hieman myöhemmin ihan vain ravintolassa, pizzat ja kebabit kannattaa jättää rauhaan! Kebabilla tai pizzalla ei pitkälle pötkitä eikä suolistokaan pidä. Tarkkaile oloasi: jos päätä särkee niin heti syömään jotain! Nälkä on paras kokki ja matalanbudjetin reissaaja maustaa tällä tavalla ruokansa. Tietenkin pieni maustesekoitus purkissa ei pahaa tee esim. hernekeitto linjalla ollessa.
"Telttailu onkin asia erikseen. Ennen matkaan lähtöä kannattaa teltta pystyttää kotipihalle ihan vain sen vuoksi, ettei matkalla synny mitään ikäviä yllätyksiä. Teltan pakkaaminen kannattaa myös opetella hyvin, niin säästät paljon aikaa. Telttapaikan valintaan kannattaa panostaa aikaa ja vaivaa. Hyvä telttapaikka on suhteellisen kovalla alustalla: kangasmetsä käy hyvin. Teltan alla ei saa olla suuria kiviä tai juuria, joiden päällä on epämukava nukkua. Teltan saa pystyttää kenen maille tahansa, kunhan se ei vain ole liian lähellä asutusta, tai muuten häiritsevällä paikalla. Tämä kuuluu jokamiehenoikeuksiin. Kannattaakin etsiä jokin rauhallinen metsätienpätkä jonka varteen teltan pystyttää.
Valtion mailla telttaillessa voit kerätä maasta puita ja tehdä tulet teltan viereen, ellei alueella ole metsäpalovaroitusta. Nuotiopaikka kannattaa puhdistaa helposti syttyvästä (eli kuivasta) maasta, niin kuivalla kuin kosteallakin säällä. Puiden pitää olla mahdollisimman kuivia. Vesisateen sattuessa tulien teko on vähän hankalampaa, mutta kun tarpeeksi yrittää niin jotain saa aikaiseksikin. Kanna teltan läheisyyteen kuivia puita ja mahdollisuuksien mukaan keskikokoinen juurakko. Asettele puut ilmavasti joko maahan tai juurakon kylkeen ja laita puiden väliin tuohta tai jotain muuta sytykettä, esim. paperia. Sitten vain parasta toivomaan. Ennen nukkumaanmenoa on hyvä laittaa kaikki tavarat teltan sisäpuolelle. Lähdettäessä pitää ottaa kaikki polttamattomat roskat mukaan, metsään ei saa jättää mitään. Paikalliset vain saavat hyvän syyn vihata motoristeja ja metsän menninkäisetkin vihastuvat. Kun kaikki on pakattu, kierrä vielä kerran telttapaikka ja katso, ettei sinne jää mitään. -Sami Hoppula"
Muita itse matkalle hankittavia pikkuasioita ovat: Pieni kompassi (esim. joissain matkapuhelimissa on?), hyvä tiekartasto kyseiseltä vuodelta niin suomesta kuin matkakohteestakin, suomi-kohdemaa-suomi sanakirja, hyvin istuva ja pehmustettu selkäreppu, korvatulpat, matkaradio ja pattereita tähän. Matkaradiosta voi ruuvailla paikallisia kanavia kuuluviin, ehkäpä napata tietoa ajankohtaisista vaaroista tiellä ja tietenkin radio auttaa myös rentoutumaan.
Matkanopeutta säädellessä kannattaa seurata tien ruuhkaisuutta, omaa aikataulua, maisemia, mahdollisia vaaroja tiellä, polttoainetilannetta ja pyörän suhtautumista rääkkiin. 80km/h alueella on aivan turha ajaa 80km/h jos muuta liikennettä, sinut ohitetaan alituiseen aivan varmasti ja joudut nitkuttamaan karavaanarien ohi jokatapauksessa. Toisaalta taas 90km/h vauhdilla joudut ohittamaan normaaleita liikennöitsijöitä useammin, näiden vauhtien kompromissi on 85km/h jolloin sinut ohitetaan vieläkin useampaan kertaan, mutta ei alituiseen. Valtateillä 100km/h rajoituksella 90km/h pärjää vallan hyvin varsinkin vanhemmalla pyörällä tai customilla, 100km/h joutuu jo ohittelemaan usein. 90km/h on sopivan leppoisa vauhti jossa ei ole suuria riskejä ja pystyy maisemiakin katselemaan.
Leppoisasta ajosta esimerkkinä viime kesänä lyöttäydyin muutamaksi kymmeneksi kilometriksi kolmen "harrikkakuskin" matkaan, nämä herrat ajoivat arviolta 60km/h vauhtia, tiiviissä ryhmässä, koko kaistan täyttäen 100km/h tiellä. Tiellä voi siis ajaa myös täysin omaa tahtiaan kunhan päästää kiireisemmät takaa pois aina kun mahdollista. Tien päällä ei kannata siis missään nimessä pitää kiirettä, ei taukopaikoilla, nähtävyyksillä eikä varsinkaan ajaessa! Se, että ajaa hampaat irvessä mennessä 1000km päivässä ei anna paljoakaan elämyksiä ensimmäisen kerran jälkeen ja koko vartalo suorastaan sairaalakunnossa. Rauhallisuuteen ei tosin kaikki pysty ja asenne täytyykin ottaa jo alusta alkaen, tietoisesti välttää kiirehtimistä ja muun liikenteen painostusta. Etelästä lähtiessä muu liikenne sai minut ajamaan samaan tahtiin ja siinä jäi monta paikkaa näkemättä.
Norjan rajan ylitys ei ole ongelma eikä mikään, rajan yli tarvitsee vain ajaa. Utsjoella tämä onnistuu sillan ylittämällä. Muista ottaa reissuun rekisteriote ja ajokortti, tämä on useimmilla aivan itsestään selvää ja sen takia petollista! Varmista asia vielä pyörän päälle istuessa kotipihalla. Jos kuitenkin jäät esim. ylitehoisella pyörällä ajamisesta kiinni tienpäällä niin vetoa pitkään kotimatkaan, että anna setä armoa. Rengaspaineita ja öljymääriä kannattaa tarkistella jokapäivä jos vain aikoo hyvällä mielellä ajella. Ketjujen rasvaus n.500km välein, tai useammin jos ketjut näyttävät kuivilta. Pidemmälle reissulle kannattaa varata normaalikokoinen ketjuspraypurkki eikä 'matkamallia' joka on aika pieni tilavuudeltaan. Ongelmien ilmaantuessa kannattaa ensinnäkin ottaa rauhallisesti ja pysähtyä tienlaitaan pyörän käyttäytyessä oudosti. Suurentunut bensiininsyönti on yksi varoittava enne, tarkistele paikkoja ja kuulostele koneen ääniä jos polttoaineen syöntiä ei voi selittää ajotyylillä.
Pyörän simahtaessa tienvarteen kannattaa ottaa ensin selvää olinpaikasta, sitten soittaa esim 118 ja kysellä paikallisia(tai suht läheisiä) korjaamoita josta saisi apua, toinen vaihtoehto selvittää jonkun kuljetusfirman numero joka kärrää pyöräsi kotia ja itsesi asemalle. Matkustaessasi vähän epäillyttävällä ajoneuvolla, olisi ajattelemisen arvoista hankkia muutaman harrastajan yhteystiedot matkanvarrelta varmuuden vuoksi.
Tämän jutun tarkoituksena on opastaa nuorta motoristia, joka ei vielä ole pitkiä matkoja ajanut moottoripyörällä, mutta on asiasta kiinnostunut. Olen itsekin tätä kirjoittaessa noviisi aiheessa, harkitse siis omat asiasi ja käytä tätä opasta suuntaa antavana.
