Yhdysvaltalaiset George J. Smith ja Stanley Stanko perustivat Smith`in vuosikymmenen alussa alkaneen kiihdytyskilpailuihin osallistumisen pohjalta vuonna 1958 Blue Island`issä (Illinois, USA) S & S Cycle-nimisen yhtiön. Se valmisti aluksi vahvempia työntötankoja viritettyihin Harley-Davidson-moottoreihin, mutta tuotepaletti on sittemmin laajentunut muidenkin V-twinien viritysosien sekä kokonaisten moottoreiden valmistukseen. S&S:n X-Wedge on yhtiön oma konstruktio, ja yhtiön moottoreiden mukana tulee paitsi valmiiksi EPA- (USA:n "Environmental Protection Agency" eli ympäristönsuojeluvirasto) ja TÜV-hyväksynnät (Saksan "Technischer Überwachungsverein", eräs maan katsastusketju) myös vastaava vaikea Kalifornian päästötodistus. Monet ultra high end valmistajat kuten brittiläinen Hesketh -mallissaan "24", Confederate, tai peribrittiläinen 2011 uusittu "Morgan Three Wheeler" käyttävät S&S:n X-Wedge V2-moottoreita.
Sisällysluettelo
Historiaa
Syntyminen kilpaharrastuksesta
George J. Smith oli aloittanut moottoreiden virittämisen, kun 1952 chicagolaisen Half Day-kiihdytysradan promoottori oli tarjonnut 1.000 $ sarjapalkinnon ja George oli saanut "Marge":ltaan luvan kilpailla kisassa vuoden 1939 HD 80cid Knucklehead "Big Twin":illään. "Tramp"-lempinimen saanut pyörä oli siinä vaiheessa atomeina, mutta George modifioi sitä aiemman Knucklehead UL:n kanssa saamiensa kokemusten mukaisesti. Tramp sai kuitenkin erilliset Riley-kaasuttimet kummallekin pytylle, ja George ryhtyi kokeilemaan moottorin ajamista nitrometanolilla - tuolloin heikosti tunnettu polttoaine, mikä toki antoi räjähtävää tehoa... mutta joskus liian arvaamattomin seuraamuksin. Sopiva seossuhde nitron ja bensiinin välillä löytyi viimein kokeellisesti, ja syksyn 1952 tullen George alkoi voittaa kisoja sarjana niin muita moottoripyöriä kuin autojakin vastaan, ja näin tehdessään asetti ennätyksellisen varttimailin loppunopeuden 123,45 mph. Aavistellessaan miten oli käymässä promoottori veti kuitenkin luvatun palkinnon takaisin viime tingassa, eikä George nähnyt rahoja.
Luettuaan Bonnevillen suola-aavikon nopeusennätysajoista George aikoo osallistua Tramp`illaan niihin kaudella 1954. Uuteen haasteesen valmistautuessaan hän saa tukijoikseen ystävänsä Stanley Stankon sekä paikallisen HD-kauppiaan. Tramp`ista irtoaa kaikki tarpeeton ja se saa K-sarjan teleskooppikeulan, mutta George aavistaa ettei moottorin puhti sittenkään riittäisi. Niinpä hän valmistaa billet-teräksestä uudet paljon isommat pitkäisku-sylinterit, ja valaa niihin itse sopivat männät aiemmassa työssään Ingalls-Shephard`illa saamiensa kokemusten perusteella. Viimein valu onnistuu, ja moottorin iskutilavuus nousee 91 cid:iin. Kun ajot on ajettu on tuloksena 152,02 mph loppunopeus, ja Georgen jääminen kilpailukoukkuun. Bonneville olisikin jatkossa yhtiön perinteinen koekenttä uusille tuotteille tai eksperimenteille, ja "Tramp"-kilpureiden sarja jatkuisi pitkään.
S&S perustetaan
Vuonna 1958 on aika muuttaa harrastus tositoimiksi (päivätyön ohella), joten George ja Stanley Stanko perustavatS & S Cycle-nimisen yhtiön. Se toimii ensi alkuun Stankon verhoomossa osoitteessa 13008 S. Western Avenue, Blue Island`issä (Illinois, USA). Kymmenen vuotta Georgea vanhempi Stan ei kuitenkaan halua jatkaa, sillä moottorit vievät liikaa aikaa hänen omilta bisneksiltään. Tiloissa jo yhtiöiden kirjanpitoa hoitanut Georgen vaimo Marge (Marjorie o.s. Smith) saa 1959 ostaa Stanley Stanko`n osuuden yhtiöstä, eli "S & S"-tuotemerkki tarkoittaa nykyään itse asiassa Smith & Smith`iä. George ottaa 4.000 $ lainan vuonna 1960 ja hankkii verstaaseen kunnolliset koneet ajatuksella, että kunnon tuotteita tekemällä investointi maksaa itsensä takaisin. Filosofiana on heti alusta asti myös, että asiakas saa tuotesarjan kaikkien tarvittujen osien kera asennusvalmiina ja kunnollisin ohjein.
Maatila Violassa, nopeusennätykset
Vuoden 1963 joulukuussa Georgen silmä osuu pieneen maatilaan Viola`ssa Wisconsinin lounaiskulmassa, missä hän ja Marge haluavat viettää lopun elämäänsä. George tekee kaupat ja rakennuttaa riittävän ison konehallin tuotantoa ja pyöriään varten. Muutto joutuu odottamaan viisi vuotta kunnes perheen nuorin, Marge junior, on saanut koulunsa päätökseen. George lopettaa päivätyönsä Ingalls-Shephard`illa vuonna 1969, perhe muuttaa maatilalle, ja George saa paitsi jatkaa viritysosien valmistusta myös harjoittaa muita vanhoja unelmiaan, maa- ja karjataloutta. Samana vuonna Leo Payne ajaa vain varttikatteella varustetulla S&S-Sportsterillaan loppunopeudeksi 202,379 mph (n. 325 km/t), ja pääsee yhtenä harvoista ilman virtaviivaista katetta tekoon kyenneistä eksklusiiviseen "200mph-klubiin". Jo 1969 mukana ollut Warner Riley palaa Georgen kanssa 1970 Bonnevilleen nyt 89-tuumaisella Sportsterilla - kumppanuus jatkuisi seuraavat 10 vuotta, 16 kansallisen Bonneville-ennätyksen kera, ja Riley pääsisi hänkin "200mph-klubi":n jäseneksi. Eräs kisassa tarkkailijana ollut HD-edustaja pistää merkille S&S-Sportsterin tulokset ja yleisön suuren kiinnostuksen niihin. Hän yhdistää Denis Manningin omistaman virtaviivaiseksi katetun "sikarin" Leo Paynen rakentaman S&S-moottorin kanssa, George ja Riley palaavat myöhemmin syksyllä 1970 näillä asein Bonnevilleen. Tuloksena on 265,492 mph loppunopeus, mikä on kansallinen nopeusennätys bensakäyttöiselle kaasutin-yksimoottoriselle "streamliner"`ille.
Smith/Riley-parivaljakon ennätystehtailu jatkuu vuoteen 1975 asti, ja tuona vuonna S&S esittelee sille tunnusomaiseksi tulevan pisara- eli "teardrop"-ilmanputsarikotelon, minkä takana lymyää uusi kaasutin: se yhdistää kapeamman GBL-venturin GAL:n isompaan kurkkuun, eli "yksi kaasutin sopii kaikkiin"-tuote. 1976 kovaa menekkiä nauttivat isot sylinterisarjat saavat "Sidewinder"-nimen (tunnettu häijy myrkkykäärmelaji). Nimi tarttuu S&S:n "Don’t Tread on Me”-mainoksesta seuraavan vuoden markkinoille tulevista Shovelhead-sylinterisarjoista, missä käärme kiemurtelee esiin yhtiön sylinteristä. Sidewinder-sarjoissa on ilmeinen tarve sovitetuille nokka-akseleille joten George ja Riley alkavat ensimmäisillä esisarjan moottoreilla koeajaa erilaisia nokka-akseleita paikallisella kiihdytysradalla, joista parhaan tuloksen antaneet valitaan tuotantoon sovitettujen venttiilijousien kera. 1980 George senior menehtyy yllättäen, ja George junior ottaa S&S:n johdon. Samana vuonna tulee uusi tuotelinja markkinoille, MGL-kaasutin kaasukäyttöisille moottoreille, ja 1981 seuraa Georgen poika George juniorin suunnittelema kaksikurkkuinen kaasutin (isän ideoista kehitetty), myös kaasukäyttöisille moottoreille. Tuon vuoden aikana viriää myös projekti jo 1970-ennätyspyörän omistajan Dennis Manningin, George juniorin sekä eräiden uusien tiimiläisten kesken lyödä vanha ennätys uusilla moottoreilla ja parannetulla ajoneuvolla. Se syntyykin viimein 1985, usean muun kera. Paranteluyritykset 1986 estyvät epäonnen vuoksi, ja yrityksen jälkeen S&S ostaa Manning-streamlinerin yhtiön tiloissa esille sijoitettavaksi. Siviilimallit kireillä Sidewinder`eilla oli kumpanakin vuonna ajettu Bonnevilleen ja takaisin, eli 3.100 mailia maantieajoa ynnä nopeuskilpailut.
Tuotepaletti laajenee
1990-luvulla uusien ennätysten tehtailu S&S-tuotteilla jatkuu, ja Jim McClure`n kanssa kehitelty vauhtipyörä/kampiakseli tuo McClure`lle 23 perättäistä voittoa "Top Fuel"-luokassa sekä vuoden 1990 mestaruuden. Vuonna 1991 Kinsey ajaa katulaillisella "Tramp III":lla nyt 102cid:ksi porattuna uuden katupyöräennätyksen 226,148 mph - eräs yritys on lähes 240 mph, mutta kytkin rikkoutuu eikä ennätystä saada viralliseksi. 1994 seuraa tuotesarja Evolution`iin, mutta S&S:ltä kuluu vuosi kehittää kokonainen moottori minkä viiveen aikana virittäjät yrittävät huonolla menestyksellä yhdistellä eri virityspajojen osia. 1995 tuo puute viimein korjaantuu, ja S&S:n myynti ponnahtaa. Yhtiö alkaa seuraavina vuosina myös enenevässä määrin tarjota valmiiksi koottuja viritysmoottoreita asiakkailleen. Ikuisille kiihdytysradoille siirtynyt perustaja George J. Smith valitaan National Motor Museum`in Hall of Fame:en vuonna 1994. 1995 taas Andy Gotsis ajaa Petersburg`in (Virginia) radalla ahdetulla Top Fuel-pyörällään ensi kertaa Harley-Davidsonilla yli 200 mph loppunopeuden varttimaililla (200,31 mph). Ennätysten rikkomiset jatkuvat, ja yhtiöllä on mahdollisuus hankkia yhä monimutkaisempia laitteistoja Viola`n tuotantolaitokselleen niin koneistukseen kuin päästömittauksiin. Se juhlistaa 40-vuotista olemassaoloaan 400kpl erikoissarjalla 110-cid "SE"-moottoreita, jotka joudutaan arpomaan valtavan kiinnostuksen takia. Samana vuonna perustajan vanha V4-moottorisuunnitelma "Fred" kaivetaan taas esiin.
Violan maatilalle ("S&S Ranch") rakennetaan vuonna 2000 yhä lisää tuotanto-, toimisto- ja museorakennuksia, nyt uusi kolmikerroksinen rakennus 40.000 neliöjalan pinta-alalla. 2002 seuraa VFI eli "Variable Fuel Injection"-säätöboksi, mikä osaa säätää Harley`n Magneti Marelli-ruiskua itsenäisesti sopivaksi moottoriin asennetuille osille. 2003 on Harleyn 100v-juhlavuosi ja samalla S&S:n 45-vuotisjuhla, minkä kunniaksi yhtiö valmistaa 45kpl sarjan 145cid Evo-moottoreita (numeroitu tietenkin 1958-2003): moottori saa 2004 Hot Bike:n "Vuoden Moottori"-tittelin. Yhtiön uusi tehdas La Crosse`ssa avataan 004, ja S&S alkaa tarjota viritysosia Victory-moottoripyöriin. Edellä mainittu "Fred" putkahtaa markkinoille vuonna 2007 "X-Wedge":nä ("Cross-Wedge" on myös käypä lausuntatapa), eli se on nyt täysin S&S:n oma konstruktio minkä ratkaisut poikkeavat muista sarja-V2:ista, eli mikä ei enää sovi sellaisenaan Harley-vakiorunkoihin. 2013 lähtien S&S:llä on oma voiteluaineiden sarja.
Sukupolven vaihdos
Heinäkuussa 2014 George B. Smith, silloin 71-vuotias perustajan poika, jätti hallituksen puheenjohtajan ja toimitusjohtajan tehtävät John McGinnis`ille, joka on ollut hallituksessa 2007 lähtien. George senior jatkaa kunniapuheenjohtajana, ja S&S jatkaa edelleen perheyhtiönä pojanpoika Greg Smithin kouliutuessa yhtiössä. S&S:n X-Wedgellä ei ole tekemistä Indianin Thunder Stroke 111-moottorin konstruktion kanssa - paitsi että 111:llä ja X-Wedge:llä on joitain samankaltaisia piirteitä kuten kolmen nokka-akselin käyttö.
Linkkejä
Pääasiallinen lähde on S&S:n virallinen historiikki.
