Simson

SIMSON oli thüringeniläisessä Suhl`issa 1740 perustettu, aluksi alueen rautamalmista rautaa ja terästä valmistanut yritys. 1856 juutalaisen Simson-perheen omistukseen tultuaan se nousi Preussin ja sittemmin Saksan merkittäväksi asevalmistajaksi. Vuonna 1896 yritys alkoi valmistaa kevyiden ja raskaiden aseiden ohella matalia "turvallisuus"-polkupyöriä, 1911 lähtien autoja. Simson sai ensimmäisen maailmansodan jälkeen 1919 Versaillesin rauhansopimuksessa yksinoikeuden valmistaa käsiaseita (mm. kuuluisia Luger-pistooleja Saksan viranomaisille ja sotaväelle) minkä vuoksi se selvisi vähin vahingoin 1930-luvun lamasta. Menestyksen synnyttämän kateuden ja natsipuolueen vallannousun jälkeen yhtiö riistettiin Simson-perheeltä, ja se oli suurehko käsiaseiden valmistaja toisen maailmansodan aikana. NL:n miehitysvyöhykkeelle (sittemmin DDR) jäänyt tehdas valmisti sodan jälkeen moottoripyöriä, ja oli sittemmin Suhlin monet asevalmistajat yhdistäneen asehaaran ohella DDR:n merkittävin mopedien ja kevyiden moottoripyörien valmistaja. Wende`n eli Saksojen yhdistymisen jälkeinen kausi oli vaikea myös Simsonille, ja sen mp-tuotanto päättyi lopullisesti vuonna 2002. Nimi on 2003 lähtien ollut erään Suhl`in teollisuuskylän käytössä. Jo DDR-kaudella ajoneuvojen valmistuksesta eriytetty SUHL-asehaara on edelleen toiminnassa.

Historiikkia

Ruukki ja asevalmistaja (1740-1895)

Simson oli 1856 juutalaisveljesten Löb ja Moses Simson thüringeniläisessä Suhlissa omistukseensa hankkima yritys, mikä oli jo 1740 lähtien valmistanut rautaa ja terästä alueen rautamalmista. Se alkoi valmistaa aseita ja tykkejä Preussin armeijan tarpeisiin, ja erityisesti voitokas sota 1870-71 Ranskaa vastaan tuotti sille runsaasti töitä. Näiden ansiosta se pystyi 1871 hankkimaan ensimmäisen höyrykoneensa tuotantoa varten, ja nousikin tämän ansiosta yhä merkittävämmäksi sotilasaseiden toimittajaksi. 1880 se alkoi niiden rinnalla valmistaa metsästysaseita, ja SUHL (jonkin aikaa Simson-Suhl, sittemmin erotettu ajoneuvojen valmistuksesta) onkin näihin päiviin asti tunnettu niistä.

Ajoneuvotuotanto alkaa (1896-1933)

1896 Simson alkoi valmistaa englantilaismallisia matalia (ks. Rover "turvallisuuspyörä") polkupyöriä, ja olikin 1908 mennessä noussut Saksan suurimmaksi sillä alalla. 1911 se sai monien kokeilujen jälkeen valmiiksi "Simson A"-auton, mutta ensimmäinen maailmansota tuli väliin ennen kuin automallisto pääsi myyntiin. Suuryhtiöksi jo kasvanut Simson pystyi sotavuosien aikana nelinkertaistamaan kokonsa asetehtaana. Kiväärien, konekiväärien ja tykkien lisäksi se valmisti muun muassa Simson A:sta jatkokehiteltyjä sairaankuljetusautoja. Hävitty sota ja Versaillesin rauhansopimuksen raskaat ehdot olivat Simsonin kannalta onnenpotku, sillä se sai voittajavalloilta ainoana asevalmistajana konsession valmistaa ampuma-aseita (mm. LUGER-pistooleja) Saksan puolustusvoimien käyttöön. Asetuotannon rinnalla yhtiö nousi autojen valmistuksessa 1924 alkaen loistoluokkaan mm. DOHC-neliventtiilisillä (1920-luvulla!) ja Knight-luistimoottorisilla malleillaan, ja saavutti menestystä myös autokilpailuissa. Asetuotannon yksinoikeus oli Simsonille paitsi siunaus - minkä turvin se selvisi 1930-luvun alun julmasta lamakaudesta vähäisin vahingoin - myös kirous, sillä muut Suhliin keskittyneet aseenvalmistajat vaativat Simsonin suosimisen ja subventoinnin lopettamista kun ne painiskelivat talousvaikeuksissaan. Erityisesti natsipuolue NSDAP:n Thüringenin lääninjohtaja Fritz Sauckel hyökkäsi 1930-luvulla hanakasti yhä juutalaisperheen (Arthur ja Julius Simson) omistuksessa ollutta yhtiötä vastaan.

Natsi-Saksan ajanjakso (1933-1945)

Syyskuussa 1933, NSDAP:n valtaannousun jälkeen, veljekset pakotettiin luovuttamaan yhtiö natsihallinnon varallisuudenhoitoyhtiön haltuun. 1934 heitä vastaan nostettiin - lopulta tulokseton - oikeudenkäynti kiskuritoiminnasta. Autotuotanto lakkautettiin 1934 juutalaisperäisen merkkinimensä vuoksi. 1935 veljekset joutuivat vastaamaan verotarkastuksessa "ilmenneestä" voittojen pimittämisestä, ja heidät tuomittiin jättimäisiin 9,75 miljoonan Reichsmarkin sakkoihin (laskennallisesti n. 39 miljoonaa vuoden 2011 Euroissa). Ne saatiin perittyä vasta aseellisesti uhkaamalla, ja veljekset pakotettiin luovuttamaan yhtiö Sauckelin hallintaan. Simsonit onnistuivat sentään pelastamaan henkensä pakenemalla Sveitsin kautta Yhdysvaltoihin. Asetehdas nousi toisen maailmansodan aikana tärkeäksi kiväärien, konekiväärien (mm. pelätty MG 42 "Hitler-sirkkelisaha") ja mm. ilmatorjuntatykkien valmistajaksi. Fritz Sauckel tuli 1942 GBA:n johtajaksi eli vastasi yli 5 miljoonan orjatyöläisen siirtämisestä vallatuilta alueilta natsi-Saksan teollisuuden tarpeisiin - mikä aikanaan toikin hänelle Nürnbergin sotarikostuomioistuimelta ansaitusti hirttotuomion. Simson-perheeltä jäi paetessaan komea villa Suhliin, mikä on suojeltu ja edelleen olemassa: se sai uuden omistajan joulukuussa 2016, joka aikoo entistää rakennuksen (Wiki DE: Villa Simson).

DDR-kauden AWO/Simson, Wende ja vaikeudet (1945-2002)

Hävityn sodan jälkeen Simson luokiteltiin sotatarviketehtaaksi, ja osa sen koneista ja laitteista menivät sotakorvauksena NL:le. Yhtiö jatkoi pienessä mittakaavassa aseiden ja mm. polkupyörien valmistusta Neuvostoliittoon lähetettäviksi, ja 1947 sen ajoneuvovalmistus liitettiin venäläisomisteiseen SAG Awtowelo- eli AWO-yhtiöön. 1948 se sai toimeksi kehittää 250-kuutioisen sivuvaunukelpoisen mp-mallin, mikä olisi ohjeistuksen mukaan valmistettava "raudasta". Se esiteltiin 1950 AWO 425-mallina (tuotanto kaikkinensa AWO/Simson 425T/425S mukaan lukien 1961 asti 212.613kpl), kansankielessä jyskyttävän hitaan käyntinsä takia "Dampfhammer"-lempinimen saaneena - myös "Eisenmotorrad" eli rautamoottoripyörä on eräs lempinimi malleille. 1957 Simson-Suhl saavutti viimein asemansa organisatorisesti itsenäisenä valmistajana, eli 1958 VEB Simson-Suhl:in tuotteena mallinimet muuttuivat Simson 425:ksi. Vuonna 1955 tehdas oli aloittanut mopedituotannon SR1-mallilla, skoottereiden ja polkupyörien ohella. Isojen Simsonien - mukaan lukien 350-enduron pohjalta kaavailtu täysin uudistettu malli ja sen RS 350-kilpuriversio - tuotanto päättyi 1961, koska alan rationalisointina DDR:n mp-tuotanto keskitettiin MZ:lle, Simson sai erikoistua mopedeihin, polkupyörätuotannon jouduttua jo 1957 alas ajetuksi. Simson-tuotantoa esittelee museo, jonka sivulla on kuvia mm. Simson Supra-loistoautoista.

Valmistettuaan 1955-1990 yli 5 miljoonaa mopedia Simson joutui Saksojen yhdistyessä pahoihin vaikeuksiin, kun markkinoille tulvi runsaasti käytettyjä DDR-pyöriä kansalaisten hankkiessa tilalle halpoja autoja Länsi-Saksasta. 60km/t sijaan Simsonin uustuotanto sai myös kulkea enää enintään 50km/t, mikä teki niistä vähemmän kiinnosavia ostajalle. Suurin osa tehtaan 4.000 työntekijästä jouduttiin irtisanomaan, ja vuoden 1991 lopussa yhtiö meni vararikkoon. Lopun ollessa jo näkyvissä yhtiön työntekijät perustivat rahoitusavun turvin yksityisyrityksen "Suhler Fahrzeugwerk GmbH", mikä aloitti 1992. Uudistetut alpha-, beta- ja gamma-sarjat erottautuivat sen verran, että 1993 lähtien tuotantomäärät alkoivat paremman menekin vuoksi taas nousta. 1996 lähtien mallistoa lähdettiin laventamaan voimakkaasti, valitettavasti kuitenkin nopeammin kuin kannattavuus salli. Mopedien ja tavara-ajoneuvojen ohella Simson alkoi valmistaa jo 125-kuutioisia moottoripyöriäkin. Yritys tärveli hyvän maineensa myymällä rahoituskriisiin jouduttuaan Kauko-Idässä valmistuttamiaan kehnoja halpoja mopedeja Simson-nimisinä. Ensimmäinen vararikko seurasi loppuvuodesta 2000, ja rahoitusjärjestelyjen turvin jatkettu tuotanto päättyi lopullisesti kesäkuussa 2002. Toukokuussa 2003 järjestetyssä pakkohuutokaupassa MZA-yhtiö (Meyer-Zweiradtechnik-Ahnatal) tuli koneiden, varaosavaraston ja tuotenimen omistajaksi, ja jatkaa Simson-tuotteiden varaosien valmistusta kauppaistilausten mukaan. MZA joutui kuitenkin luopumaan Simson-tuotemerkistä tehdaskiinteistöä hallinnoivan TLG Gewerbepark Simsonin hyväksi saadakseen toimia tehdastiloissa, eli mp-alan vanhimpiin yrityksiin lukeutuvalla Simsonilla ei enää ole jatkajaa.

Simson Suomessa

TRAFI:n ajoneuvotilasto 3/2015 tunnustaa 59kpl Simson-moottoripyörää ja samoiten 59 Simson-mopoa. Simson-autojen Suomi-kantaa ei vielä tarkistettu.

Linkkejä