"Tässä jutussa Ville Korhonen kertoo kokemuksistaan tutun ja turvallisen Tunturi mopedin kanssa.
Pitkä tuskainen on mopedistin taival, sen on todistanut monta kokeneempaakin mekaanikkoa. Tämänkertaisen tarinan kertoo omin sanoin Korhonen. -Päätoimittaja"
Tunturi Supersport:n lyhyt historia:
Eräänä kuraisena kevätpäivänä kuulin, että yhdellä kaverilla on myytävänä vm. 1985 vuosimallin rekisteröimätön Tunturi super sport jossa on niin paljon pikkuvikaa, ettei kaveri sitä jaksa tai halua korjata. Soitin sitten kyseiselle tyypille ja kyselin hintaa, joka olikin vaivaiset 50 euroa. Kauaa ei tarvinnut miettiä ostaisinko yhden legendaarisimmista suomimopoista tuohon hintaan. Menin paikan päälle katsomaan mopoa ja vikoja oli paljon. Ketjut olivat jumiutuneet magneeton väliin todella pahasti, pakoputki puuttui, mäntä oli ainakin 1mm liian pieni eikä mitään puristuksia koneessa, kaasari oli irti, maalipinta aika heikossa kunnossa, renkaat puhki, sähköt sekaisin ja tarpeeksi paljon rautalankaa ehkäpä suomen jokaisen ladan korjaamiseksi.
Kaupat kuitenkin tehtiin ja bensaa ja öljyä vuotava mopo kuskattiin pakulla mummolan autotalliin rassattavaksi. Ensiksi irrottelin rälläkällä magneeton ja vaihdetangon väliin jumineet ketjut ja sitten purin koko vehkeen osiin ja raaputtelin maalinpoistajan ja teräsharjan avulla kaikki maalit pois. Bensaa vuotava tankki nakattiin pihalle harakoitten naurettavaksi. Samalla tutkin hieman konetta, jossa oli pikku puutteita. Sylinteristä oli korkattu kaikki kierteet kappaleiksi, mäntä oli liian pieni ja väärinpäin, pytty naarmuilla ja ilmeisesti petarit kappaleina, koska rahinaa oli havaittavissa. Pyttyä oli myös yritetty viilata pakoaukon alareunasta (väärä puoli), mutta en puuttunut tähän vielä mitenkään. Petareita en vaihtanut, mutta pytty meni poraukseen ja samalla tilattiin uusi mäntä. Kävi ilmi, että sylinteri oli koossa 39 mm ja siellä ollut mäntä oli vakio, eli 38 mm.
Pyttyä odotellessa maalasin rungon hopealla ja tankin valkoisella, sekä vaihdoin puhjenneet renkaat ehjiin ja tein koulussa monkeystä otetulle 9 mm Keihinille 16 mm imukaulan. Sitten muistin, että se perkeleen bensahana puuttuu ja kolusin kaikki paikalliset varaosamyyjät läpi kunnes viimeinen sanoi pystyvänsä hommaamaan pappa tunturin bensahanan, joka käy myös super sporttiin. Bensahana saapui ajallaan ja sitä hakiessani ostin myös uudet ketjut, mutta pyttyä ei kuulunut vieläkään. Tulipa sitten vaihdettua myös uusi tulpanjohto teipatun tilalle ja siinä hässäkässä magneeton kiila hävisi jonnekkin ja uusi piti tilata. Muita osia odotellessani tilasin sitten moposportista yleismallin tehoputken (virhe), 36 piikkisen takarattaan ja tarroja koristamaan tankkia. Kaverin luona hitsailin 28 mm alkukäyrän yleismallin putkelle ja kasasin vielä mopon pyttyä vaille valmiiksi.
Tankki piti vielä maalata uudelleen pienen työtapaturman takia, mutta väriksi tuli nyt musta. Viimeinkin pytty ja kiila saapuivat ja sain mopon nopeasti ajokuntoon parin kaverin avustuksella. Keihinin 9 mm kaasarin säädöt olivat osuneet todella kohdalleen, koska mopo heräsi jo toisella polkaisulla käyntiin ja kävi tasaista tyhjäkäyntiä. Koeajo kuitenkin paljasti karun totuuden kytkimestä, joka kirkui peräti pahemmin, kuin Bianca Castafiore Faustin koruaariassa. Syyksi epäiltiin kytkimen painelaakeria, jonka uusin samalla viikolla, mutta vika ei hävinnyt siltikään. Mopo kuitenkin oli nyt ajokunnossa 140 euron ja kahden viikon jälkeen. Kone oli yllättävän alavääntöinen tuolla 9 mm kaasarilla, mutta huippunopeus jäi sinne alle 40 km/h tienoille 11/44 välityksillä.
Ongelmia riittää:
Mummolan tallista kotipihaan on matkaa vaivaiset 2 km ja tuolla matkalla ketjut tippuivat 6 kertaa. Syyksi paljastui nerokas patentti takahaarukan kiinnityksessä jossa 11 mm reikään oli laitettu 10 mm akseli, joka kaikenlisäksi oli pehmeää kierretankoa. Takahaarukka lonksui sen verran, että ketjut pääsivät vasemmalle kääntyessä aina lipsahtamaan rattaan ylitse. Kiristin ketjut tiukalle kuin pianon kieli, mutta aina ne vain putosivat. Epätoivossani vaihdoin sitten moposportilta tilaamani 36 piikkisen takarattaan taakse ja ketjut alkoivat pysyä kuin ihmeen kaupalla, mutta mopo ei enää jaksanut vetää kunnolla. Huomasin kerran ajellessani, että kone kuumenee todella hemmetin paljon, vaikka ajaisi vain pienen lenkin. Vaihdoin moposportin yleismallin putkessa olevan surkean pienen loppupillin 17 mm putkeen jolloin koneesta löytyi jo hieman kierroksiakin eikä se enää kuumentunut vaarallisen paljoa. Haittavaikutuksena olikin sitten sairaan kovat äänet, koska mitään vaimenninta ei ollut. Ongelmat eivät tähän kuitenkaan loppuneet, kun pakoputki irtosi korkattujen kierteiden takia pytystä. Tein pyttyyn pakopuolelle 8 mm kierteet jolloin pakoputki pysyi kiinni, mutta seuraavaksi pettivät imupuolen kierteet.
Imupuolen kierteitä oli aika vaikea korvata suuremmilla, koska 8 mm pultit eivät yksinkertaisesti sopineet paikoilleen. Korjasin kierteitä kemiallisella metallilla ja patentti kesti ainakin viikon. Kohtalaisen suuren vitutuksen vallassa tein sitten 8 mm kierteet ja viilasin pultin kannat 10 mm kokoon, jolloin ne juuri ja juuri mahtuivat pyörimään osumatta imukaulaan (pakopuolella käytin kuusiokolopultteja joiden sopivuus ei tuottanut vaikeuksia). Samalla vaihdoin kaasariksi 16 millisen Mikunin ja powerfilterinkin nakkasin kiinni. Filtteri tosin piti teipata kiinni, koska se ei muuten pysynyt Mikunissa, jossa tuo kiinnityskohta on varsin lyhyt. Mahtava oli meininki, kun Tunturi viimein keräsi huippuja jopa 55 km/h hirveän metelin ja savupilven saattelemana. Mahtava meininki kuitenkin loppui, kun eturattaasta hävisivät tukalassa ylämäessä ketjujen pudotessa kaikki hampaat yhtä tynkää lukuunottamatta. Suurista suurin vitutus kuitenkin otti vallan ja jätin mopon takapihalle surkutteleman itseään kesäloman ajaksi.
Uudet tuulet:
Kesälomalla hautui (suorastaan porisi) ajatus kovaa kulkevasta ja komean näköisestä monttu/ mökkimoposta. Vaatimuksina olisivat ainakin 80 km/h huippunopeus ja kohtalainen kiihtyvyys ja vääntö, että eteenpäin päästäisiin myös vaikeammissa oloissa. Selväähän se oli, että kyseistä mopoa ei varmasti enää rekisteriin laiteta tuollaisten pikku virittelyjen jälkeen. Motot.netistä sitten eräänä syysiltana bongasin 75 cc sylinterisarjan. Pytty oli reilusti viilattu sekä juuri porattu ja hintaa oli muistaakseni 160 euroa ja paketti sisälsi myös alumiinisen imukaulan 20 mm dellórtolle. Tunturi oli ensimmäinen 2-t ajokkini, joten aika hataralta kokemuspohjalta tuohon virittely hommaan lähdettäisiinkin, vaikka teoriatietoa olikin runsain mitoin.
Vaikeuksia vielä vaikeuksien jälkeenkin:
Koneeseen piti tehdä yksi merkittävä muutos, jotta 75 kuutioinen mahtuisi paikoilleen. Lohkot (ja huuhtelukanavien lähdöt) pitää suurentaa paljon isommaksi, jotta n. 52 mm sylinterin helma mahtuu sisään. Huuhtelukanavien lähdöt taas pitää suurentaa vain sen takia, että ne ovat vakiona hirvittävän pienet ja syövät sellaisenaan aika tavalla tehoa. Erään Puch neron kanssa saatiin kone purettua todella nopeasti ja kivuttomasti lohkon avarrusta varten. Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun purettiin kone kokonaan. Tämän lohkon avarruksen suoritin pyttyä odotellessa pienoisporalla, johon oli kiinnitetty hammaslääkärin timanttiporanterä. Tällainen timanttiterä lastuaa alumiinia todella nopeaa tahtia, eikä tukkiinnu helposti kuten surkeat halpahallin terät. Avarruksen ajaksi piti koneesta poistaa kampiakseli kiertokankineen ja pinnapultit. Avarretun reiänkin pitää olla keskellä pinnapultteja. Itse onnistuin saamaan reiän keskelle aika tuurilla käyttäen apuna pinnapultin reikiin kiinnitettyä pahvia, jossa keskellä oli 52 mm reikä.
Avarrus on helkkarin pitkäveteistä ja hidasta hommaa (ellet omista kallista moposport lohkonavarrus työkalua), joten kannattaa vaikka kuunnella musiikkia samalla, tai lauleskella itsekseen. Yhden illan jyrsittyäni ajattelin odottaa, että saan pytyn käsiini niin saan ainakin oikeankokoiset huuhteluiden lähdöt tiivisteen avulla. Ei mennyt kauaa, kun pytty saapui postissa ja se olikin aivan uutta vastaavassa kunnossa. Pakettiin sisältyi pytty, kansi, mäntä hiluineen, imukaula, tiivisteet, pari mk tarraa ja hyvänä bonuksena myyjän kirjoittama kuvitettu ohje sylinterin asentamisesta ja säätämisestä, sekä tarvittavista muutostöistä. Suoritin lohkoihin pultatun tiivisteen avulla huuhteluiden lähtöjen avarrukset ja männän ja kampuran avulla sain jyrsittyä reiän suunnilleen sopivan syvyiseksi. Huuhteluiden lähdöt on melko yksinkertaista avartaa, mutta yksi vaaran paikka hommassa piilee. Mikäli magneeton puolelta jyrsii yhtään liikaa, niin lohko puhkeaa, koska kanavan seinämä on melko ohut.
Aikani jyrsittyä huomasin, että olin jyrsinyt pultinreikään jolloin kampikammioon saattaisi pahimmassa tapauksessa imeytyä ilmaa sitä kautta. Pultinreiässä on kierteet vain toisen puolen lohkossa ja toisella puolella reikä on kierteetön ja paljon avarampi, joten onnistuin puhkaisemaan seinämän siitä kohden. Ratkaisu oli airsoft harrastajan painajainen. Leikkasin alumiinisesta airsoftin piipusta pienen pätkän, jonka nuijin vasaralla reikään ja kappas vain homma oli taas hoidossa. Piirtämässäni kuvassa vihreällä näkyy alue jota pitää jyrsiä, punaisella airsoftin piipun pätkä ja keltaisella ympyröitynä kohta josta pultinreiän seinämä puhkesi. Kuva tosin on virheellisesti juuri väärän puolen lohkosta, mutta se ei haitanne. Airsoftin piipun sisämitta on jotain 6,08 mm, joten lohkon kiinnityspultti mahtui reiästä ongelmitta. Koneen kasaaminen ei tuottanut ongelmia muussa kohtaa, kuin neulalaakerien asennuksessa. Magneeton puolen lohkossa on siis kaksi neulalaakeria (irralisia neuloja), jotka pitäisi saada pysymään lohkossa, kun se asennetaan paikoilleen. Asennus onnistui melkoisen pohdinnan ja turaamisen jälkeen suhteellisen helposti, kun turautin laakerin kooliin kunnolla paksua vaseliinia, johon painelin neulat kiinni.
Nyt kone oli kytkinpuolta vaille kasassa, kello jotain 19:00 ja palava himo päästä ajamaan. Hetken päästä kuitenkin paloivat vain hermot kun huomasin, että mäntä ei sovi alakuolokohdassa (”AKK”) lohkojen väliin, vaan männänhelmat nappaavat kiinni äkäisesti kuin taskuvaras lompakkoon. Hermot olivat kovilla, mutta ei auttanut kun purkaa kone uusiksi. Sitten löytyi syy myös siihen miksi kone pitää ulinaa, kun kytkimen painaa pohjaan. Kampurassa oli pari milliä päittäisvälystä ja kytkintä painettaessa vivusto vetää koko kampuraa hieman oikealle, jolloin laakerit ulisevat. Ketutus kasvoi entisestään, kun ne halvatun neulalaakerien neulat konetta purkaessani epähuomiossa ropisivat metrin paksuudelta romua omaavalle pajan lattialle ja keräsivät vaseliinikerroksensa kuorrutteeksi muhkean läjän rautajauhoa ja muuta roskaa. Ihme kyllä nuo laakerin neulat löytyivät kaiken romun seasta magneettikepin avulla ja hommat pääsivät jatkumaan.
Jyrsin nyt reilusti syvemmältä ja alkoi jo näyttää siltä, että kohta se mäntä sopii paikalleen. Eipä se sitten sopinutkaan kun helmoja lyhentämällä, mutta taas tuli tehtyä virhe, kun otin pakopuolen helmasta 3mm liikaa ja pakoaukko aukesi 3mm männän ollessa YKK. Sen verran vaikeaksi meni, että ajattelin mennä nukkumaan, josko homma seuraavana päivänä jo onnistuisi. Aamupäivästä tutkailin konetta ja kytkinlevyt olivat entiset samoin kuin petarit. Kaverin kanssa heitettiin sitten sparewheelille kimppatilaus ja tilattiin Puhcin osia koko rahalla. Taas kerran pakettia odotellessa piti keksiä jotain tekemistä ja avarsin petilaakerien voitelukanavat pari milliä suuremmiksi ja loppuppäästä hieman vielä levensin, koska laakerin kooli peittää kanavan puoliksi. Kiitin sparen nopeaa palvelua (ja todella halpoja hintoja) koko sielustani, kun osat tulivat parissa päivässä.
Nyt kone saatiin todella nopeasti kasaan ja mäntäkin mahtui liikkumaan kunnolla. Hampaansa menettäneen eturattaan tilalle laitoin sparelta tilaamani 12 piikkisen, tekohampaita kun ei ole kaupan. Männän helmalle en mahtanut mitään, joten sen annettiin toistaiseksi olla liian lyhyt. Kone nostettiin paikalleen mopoon, kaasariksi tuli 50 cc:ssä hyvin palvellut 16 mm Mikuni Corp ja pakoputkeksi vähän paranneltu moposport yleismalli ylipitkällä alkukäyrällä. Olihan se helkkarin jännää, kun pääsin tyrkkimään mopoa käyntiin. Puristukset olivat aivan julmetut eikä tahtonut käynnistämisestä tulla ilman poljinta mitään. Märällä asfaltilla ei onnistunut mäkistartti ilman kytkintä kuin nelos vaihteella, kun pienemmillä vaihteilla löi vain takapyörän lukkoon.
Viimein se hurjan työntämisen jälkeen vähän pärähti käyntiin, mutta kovin huonosti jaksoi kulkea. Huippunopeus oli kävelyvauhdin tasoa ja mopo sammui aina juuri kun luuli, että nyt se varmaan pelaa. Sytkää säädettiin ja seosta yritettiin saada kohdalleen, mutta ei vain tahtonut kulkea minnekkään. Ajattelin, että syy on varmasti se pirun mäntä ja irroitin pytyn ja männän tutkailtavaksi. Ajattelin, että täytyy laittaa vakiopytty takaisin kunnes saan jostakin uuden männän. Sain sitten huippuidean vakiopytyn viilaamisesta tehokkaammaksi. Mittailin kanavia katseellani ja totesin ne aivan liian pieneksi mihinkään vehkeeseen. Dremelillä sitten jyrsin kanavat kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti parempien tehojen toivossa. En enää muista kanavien tarkkoja mittoja, koska vakiopytty on myyty jo tätä juttua kirjoittaessani, mutta tiivistepinnan kohdalta imukanava oli 26 mm (vakiona 15) ja pakokanava 28 mm (vakio 18). Huuhtelukanavien ylösnousut olivat pohjaan asti lähes samanlevyiset kuin metran 75 cc:ssä, mutta tietysti yksiosaiset ja hieman erimuotoiset.
Pakoputkesta lyhensin alkukäyrää huomattavasti ja muotoilin putkea hieman uudelleen Antti Pajalan A.G.Bellin metodeihin perustuvaa excel taulukkoa apuna käyttäen. Katkaisin putken paisunta ja vastakartion välistä ja lisäsin väliin pienen väliosakartion. Samalla tein putkeen puuttuvan änärin ja taitoin myös koko putkea hieman ylöspäin. Muutostyöt sain onneksi tehtyä itse, koska kesällä tuli hommattua mig hitsi. Huipputeho tuli taulukon mukaan jonnekkin 7000 rpm tietämille.
Kannesta hioin pois loputkin rippeet niistä 3 mm korokkeista korkeamman puristussuhteen saamiseksi. Männän lakea muotoilin myös ajoitusten pidentämiseksi ja lyhensin imupuolen helmaa entisestään. Asensin pytyn kiinni ja ajoin pienen testilenkin, joka osoitti, että imukaulan pirullinen ilmavuoto on tehnyt paluun. En jaksanut iltamyöhään pimeällä kuistilla enää enempää rassata konetta, vaan jätin homman seuraavalle päivälle. Koulun jälkeen oli mukamaskin muuta hommaa, joten mopoa pääsi rassaamaan vasta iltasella ja tiekin peittyi mustaan jäähän illansuussa juuri ennen koeajoa. Pari mehupurkin kyljestä leikattua lisätiivistettä ja turaus kemiallista metallia pultteihin ratkaisi ilmavuoto ongelman väliaikaisesti ja pääsin etsimään säätöjä. 80 pääsuutin osui juuri kohdalleen ja koneestahan löytyi kierroksia aivan tajuttomasti ja kaasuun vastaavuuskin oli hyvä verrattuna aikaisempaan. Koeajo oli riittävä todiste viilauksien onnistumisesta, sillä pito ei riittänyt kerrassa mihinkään, kun kone otti tehopiikin ja auton mittariinkin huippuja kertyi jo hivenen yli 80 km/h sikäli, kun liukkaalla tiellä uskalsi pimeässä ilman valoja (kera yksinastaisen eturenkaan) ajaa.
Huippunopeustavoite oli siis juuri ja juuri rikottu viilatulla vakiopytyllä. Putki oli myös ilmeisen sopivasti mitoitettu kyseiselle pytylle, koska se oli suurinpiirtein sellainen, kuin olin taulukon antamien arvojen mukaan kuvitellutkin. Viilatulla viiskympillä tuli jonkun verran ajeltua ja kaverikin oli pienen keulimis/revittely demonstraation jälkeen halukas ostamaan kyseisen pytyn. Viiskympin surkea alavääntö ja paskat kierteet ja yläkierroksilla tärinän aiheuttaman ilmavuodon takia esiin tuleva röpinä ja pauke alkoivat kyllästyttää ja rupesin etsimään ratkaisua metran mäntä ongelmaan. Korotuspala pytyn alle oli käynyt mielessä jo monta kertaa, mutta puristukset siinä vain menisivät hukkaan eikä pytyn yläpäätä viitsisi sorvauttaa. Mäntä oli ongelma sinänsä, koska koko on erikoinen 47,40 mm, eikä mistään tuntunut löytyvän kyseistä kokoa. Huuto netistä ohimennen bongasin halvan 20 mm dellorto PHBG:n ja lähetin myyjälle sähköpostia asiasta. Imukaulakin oli valmiina, joten kaasarista tehtiin heti kaupat ja jäin odottelemaan postipakettia ja viritysprojektin mahdollista onnistumista.
Seuraavassa jutussa kertoilen miten Tunturi kulkee/kestää hieman reilummin viritettynä. Luvassa myös lisää vaikeuksia kuten arvata saattaa, sekä meneillään olevan uuden vieläkin erikoisemman projektin esittely.
