Tula oli 1956-1996 tuotemerkki neuvostoliittolaisille ja sittemmin venäläisille skoottereille ja niistä johdetuille 3-pyöräisille, tavaran kuljetukseen käytetyille ajoneuvoille. Yhtiö teki myös 1984-1996 matalapainerenkailla varustettua maastomallia 5.95x. Nimi juontuu Tula-nimisestä, jo vuonna 1146 ensi kerran ajankirjoissa mainitusta, noin 180km Moskovasta etelään sijaitsevasta, vajaan 500.000 asukkaan kaupungista samannimisessä oblastissa. Moottoriajoneuvot ovat eräs puolustusteollisuuden suuryhtiö TMZ:n eli "Tulskij Mašinostroitelnij Zavod imeni Rjabikova" (Tulalainen koneenvalmistustehdas nimeltä Rjabikov, Тульский машиностроительный завод им. Рябикова) toimialoista. Nimi lyhennetään "Tulamašhzavod":iksi (Туламашзавод ). Yhtiö on organisatorisesti yksi valtiollisen "Rostec"-jätin (Ростех) noin 700 alayhtiöstä, yhtiömuodoltaan yksi viidestätoista yhtiöryppään holdingyhtiöstä NPO Tarkkuusjärjestelmät (НПО «Высокоточные комплексы» ). TRAFI-ajoneuvotilaston 3/2016 mukaan rekisterissä on 23 Tulaa, ja isotassu-malli TMZ-5.952 (16kpl) on yleisin. Venäjä-Wikin Tulamašh-logoa ei tekijänoikeussyistä voi liittää tähän esittelyyn.
NL:ssa toimi 1956-1979 myös skootterinvalmistaja VPMZ kirovilaisessa Vjatskije-Poljanissa. Sen mallit "Vjatka" (Vespan kaltainen) sekä uudempi "Elektron" myivät hyvin ja niitä vietiin moniin maihin. Linkitetyn sivun mukaan VPMZ:n tuotteiden ajettavuus oli selvästi parempi kuin Tula-malleissa. Lyhyt esittely jutun lopussa, ja kuvia/tietoja linkitetyltä Motoroller-sivustolta tai Wiki RU:sta.
Sisällysluettelo
Historiaa
TMZ:n historia ulottuu aina vuoteen 1867, jolloin Nikolai Dimitrijev-Bajtsurova perusti Tulaan ruukin valmistamaan rautaosia keisarillisille asetehtaille. Toiminta alkoi tosin vasta vuonna 1880. Ruukki kävi läpi myrskyisän vaiheen siirtyen ensin 1897 belgialaiseen omistukseen, sitten 1907 moskovalaisen kauppahuone Gauthier`in alaisuuteen mikä ajoi toiminnan alas, ja viimein 1912 Tulan asetehtaalle. 1915 se alkoi valmistaa "Maksim"-konekiväärejä, sittemmin NL:n syntymisen jälkeen koneistuksessa tarvittuja koneita. Vuonna 1939 se eriytyi organisatorisesti Tulan asetehtaasta, mutta jatkoi aseiden valmistamista - 7,62mm kaliiberin DS-39 konekivääriä. Tulasta oli 1870-luvulta alkaen muodostunut merkittävä teollinen keskus paitsi asetuotannossa myös muille metallurgian tuotteille. Huvittavana yksityiskohtana Tulassa valmistettiin myös suuria määriä venäläisittäin niin tärkeitä samovaareja. Kaupunki kuuluu pitkän teollisuusperinteensä vuoksi Venäjän saastuneimpiin teollisuuskeskittymiin (Wiki RU).
Toisen maailmansodan aikana, natsi-Saksan käynnistettyä "Operaatio Barbarossa":n kesäkuussa 1941, sen Moskovaan pyrkivät joukot käynnistivät lokakuun alussa pihtihyökkäyksen, jolla pääkaupunki oli tarkoitus motittaa. Eteläinen kärki panssarikenraali Guderianin johdolla onnistui saartamaan Tulan 45 vuorokauden ajaksi loka-joulukuussa lähes kokonaan, mutta kalusto- ja materiaalipulasta kärsivä, ja alkaneen kelirikon hyydyttämä eteläinen kärki ei pystynyt sulkemaan saartorengasta. Joulukuun alussa NL käynnisti vastahyökkäyksen Kauko-Idästä saatujen tuoreiden voimien avulla, ja puski heikentyneen vihollisen loitommalle. Tula sai onnistuneesta puolustautumisesta "sankarikaupungin" arvonimen. Taistelu Moskovasta on selostettu tiiviisti ja seikkaperäisesti vaikkapa Wikipedia DE:ssä.
Rauhan palattua tuleva TMZ-tehdas alkoi valmistaa tarkkuuslaitteistoa kuten mm. pumppuja öljy- ja kaivosteollisuudelle 1947, ja ensimmäisiä kuluttajatuotteita 1953. Skoottereiden (saksalaistyylinen "motoroller") valmistus alkoi vuonna 1956, jolloin yhtiön nimi sai "Mašinostroitelnij"-lisäyksen, ja ensimmäinen skootterimalli T-200 tuli tarjolle yleisölle vuonna 1957. Vuonna 1974 yhtiön nimeen liitettiin vastikään kuolleen insinöörikenraali Vasili Mikhailovitš Rjabikovin sukunimi tämän muiston kunnioittamiseksi. NL:n hajoamisen 1992 jälkeen tuli käyttöön "Tulamašhzavod"-lyhenne, ja 1995 yhtiö ajoi alas moottoriajoneuvojen tuotannon.
Tula-skootterimallit ja niiden johdannaiset
T-200 "Tula" (Тула)
Skootterimallien vuoden 1946 Vespasta lähtien synnyttämän villityksen vuoksi ne alkoivat yleistyä myös COMECON-maissa (ks. IWL ja Cezeta:n 500-skootterisarja) ja Neuvostoliitossakin. NL:ssa niiden kuljettamiseen ei aluksi tarvinnut ajokorttia eikä niitä tarvinnut rekisteröidä, vaikkakin kumpikin tuli myöhemmin pakolliseksi. Saksalaisen "Goggo TA-200":n tavoin melko karu "Tula" (sanottu 1:1-kopioksi kyseisestä GLAS "Goggoroller"-nimelläkin tunnetusta skootterimallista; GLAS valmisti myöhemmin BMW-tekniikkaan pohjautuvia automalleja, mm. kaunista ja harvinaista Glas V8-coupéta, ja fusioitui myöhemiin BMW:hen) oli 155-kiloinen keijukainen, ja 200-kuutioisella 4-vaihteisella moottorillaan se kulki 80km/t. Veto oli koteloidulla mp-ketjulla, millä se kesti paremmin. Vannekoko oli eurooppalainen 10 tuumaa, mikä ei ollut onnistunein valinta kuoppaisilla teillä (verrattuna esimerkiksi 500-sarjan Cezetan 12-tuumaisiin), ja Tulassa oli moottorikopan päällä vararengas. Siinä oli dynastartin vuoksi jo 12V-järjestelmä laturitehon ollessa ennen kuulumattomat 100W. Valitettavasti NL:ssa oli aina sen sortumiseen asti vaikeuksia taata akkujen riittävä tarjonta, eli sinänsä oivaa varustelua (esimerkiksi työvalon käyttöä) ei voitu aina käyttää hyväksi. Skootteriin tuli myöhemmin myös vilkut, mutta akkupulman vuoksi kuljettajat käyttivät käsivilkkua. Moni kuuluukin liitetyn jutun mukaan korvanneen sähköt moottoripyöristä sovelletulla järjestelmällä. Vuonna 1961 esiteltiin kehitysmalli T-200M, missä moottoriteho nousi ja paino laski 10 kilolla. Myös eturipustus oli muutettu työntösvingistä vedetyksi (näkyy hyvin kuvassa), mutta ratkaisu ei ollut onnistunut, ja "Turist"-malli palasi vanhaan. Suomessa oli tarjolla Tula-skootterin 3-pyöräinen tavarankuljetusversio "Pakettiscootteri" 1960-luvun alussa: MOBILISTI-lehti 2/2021 tietää, että umpinaisellakin kuormatilalla avolavan tilalle valmistettu tavarankuljetusversio oli kotimaassaan tarjolla valtion laitoksille, mutta ei tavallisille neuvostokansalaisille.
"Turist"(Турист)
Vuonna 1968 "Turist" korvasi "Tula":n, ja se sisälsi uudistetun muotoilun lisäksi erinäisiä parannuksia. Vanhasta moottorista oli kutitettu esiin hieman lisää tehoa (11hv), ja vaihteistokaavio 1-N-2-3-4 sijaan N-1-2-3-4. Työkalusarja oli sijoitettu lokeroon etulokasuojaan, ja akut oli siirretty kuljettajan jalkatilan "kardaanikoteloon". Potentiaalinen nopeus nousi hieman, 85 km/t, tosin ajokunnossa paino oli luvatun 145kg sijaan pikemminkin 150kg ja ylikin. Turistilla ilmeni taipumusta shimmyyn (takapainoisuus), ja sen ajettavuus märällä tiellä oli haastava. Sateella myös roiskevedelle altis äänimerkki lakkasi toimimasta. Vuonna 1971 esitelty Turist-M korjasi useita puutteita: puristusta nostamalla ja pakoputkea muuttamalla koneesta löytyi yksi hevosvoima lisää (12,1hv) millä M-mallille lupailtiin 90 km/t huippunopeutta. Puhallinjäähdytetty moottori sai jäähdytinilmaa ohjaavan huuvan, mikä vähensi korin kuumentumista 5-10 asteella - ja puhallin, huuva sekä ketjukotelo oli painon säästämiseksi nyt valmistettu muovista alumiinipellin sijaan. Käynnistinpoljin oli paitsi saranoitu myös käännettävissä pois tieltä koriin (toki vaivalla, että se oli avattava polkimen esiin saamiseksi). M-mallin runkoa oli vahvistettu (eturipustus, yritys vaimentaa shimmy-taipumusta), ja keskituki oli nyt stabiili. Iskunvaimenninten kiinnikkeitä ja joustinkumeja oli vahvistettu, mikä paitsi paransi niiden kestävyyttä myös korjasi shimmytaipumusta. Viimein työkaluboksi ja äänimerkki oli saatu suojaan roiskevedeltä - ensin mainittu nyt satulan alle.
"Tulitsa" (Тулица)
Tulitsa (samannimisen Oka-joen sivuhaaran mukaan) tuli saataville 1970-luvun alussa Turist-mallin kehitysversiona, Moottorin teho oli siinä noussut 14 hv asti imupuolta Turist M-mallista parantamalla, ja kuivapaino 140kg joiden vuoksi luvattu huippunopeus oli 97 km/t. Käytännössä toki paino oli suurempi eli nopeus laski ja kulutus nousi, ja lisäksi painopiste siirtyi Turist-malliin verrattuna taaksepäin. Tämä oli yhteinen vaiva Turist- ja Tulitsa-malleille jotka olivat evolutiivisia, eli kehittyivät pienin askelin perusratkaisun säilyessä samankaltaisena. Myös "Tulitsa" sai kehitysmallinsa, "Tulitsa 2":n, missä moottorista oli kutitettu edelleen 1hv lisää (nyt 15 hv). Lamppukotelo oli nyt kookkaampi ja tehty mustasta muovista, mikä punaiseen yleisväriin yhdistettynä loi aitoa 1970-luvun hehkua. Kumpaakin mallisarjaa vaivasivat aluksi mainitun akkujen toimitusvaikeuksien lisäksi aika rakkaudeton valmistuslaatu, ja viimein skootterimallien valmistus päättyikin kysynnän vähyyteen vuonna 1989.
"Muravei"-kolmipyörä (Муравей)
TMZ valmisti kaikista skoottereista myös kolmipyöräisiä "Muurahainen"-tavaramalleja (vain alkuperäisessä T-200:ssa tätä nimeä EI vielä käytetty). Malleissa etuosa aina moottorikoteloon/kuljettajapenkkiin asti oli skootterimallinen, mutta siihen ympätty taka-akseli ensin avolavalla. Myöhemmin avolavan sijaan tuli tarjolle myös umpikuomu- ym. variaatioita. On sanottu, että perusskootterin malli oli tunnistettavissa sen väristä, mikä oli kullekin sarjalle tyypillinen. Myös viimeisestä isotassuisesta maasto-Tulasta tehtiin näitä tavaramalleja, mutta lähteiden mukaan enää vähäisinä määrinä.
"Tula"-maastopyörä TMZ-5.951 - TMZ-5.953
Leningradilaisen VNIITJE (ВНИИТЭ) suunnittelutoimiston kynän jälkenä synnytetty maasto-mp "Tula" leveillä paksuilla matalapainerenkailla (vrt. Suzuki RV-sarja 1970-luvulla sekä retroversiot Hyosungilta, Suzukilta ja Yamahalta 2000-luvulla, muotoilun osalta 1984 Fantic Sprinter-mopo) oli ensimmäinen lajiaan NL:ssa, ja sen suuret valmistusvuodet olivat 1986-1990 (TMZ-5.951), vaikkakin tuotanto jatkui lähteen (Wiki RU) mukaan aina 1996 asti. Moottori oli tuttu "Tulitsa"-mallista (sen perusta ei siis juurikaan muuttunut 1956-1996), mutta tässä vääntömoottoriversiossa sen teho oli laskenut 12,5 hevosvoimaan - myöhemmissä 5.952-malleissa 13 hv. Maasto-Tula sai teleskoopin, ja skoottereihin nähden paremman ajettavuuden takia se oli varsin suosittu kyläkulkineena, metsuri- ja metsästäjäpiireissä (tuotanto aluksi 10.-12.000 kpl/v). Heinäkuusta 1990 eli mallista TMZ-5.952 lähtien valmistuksen laatu alkoi heiketä. 1993 lähtien menekki l. tuotanto aloitti jyrkän laskun minkä päätteeksi mallin valmistus lopetettiin vuonna 1996. Tulan myöhempi TMZ-5.952 näyttää olevan Suomessa suosituin 16kpl rekisterimäärällään (3/2016, pyöriä saattaa olla talven yli poistettuina rekisteristä).
3-pyöräisten perusmallin väritunnistus alkuperäisvärisenä (Lähde: Motoroller-linkki)
- Turist: vihreä
- Turist-M: myös vihreä, mutta sikarimainen mp-pakoputki tunnusmerkkinä, jotkut valkoisia
- Tulitsa: sininen ja valkoinen
- Tulitsa-2: punainen, muovinen musta etulyhdyn kotelointi
VPMZ
Vjatskije-Poljanij:ssa (Kirov-oblast, n. 900km Moskovasta itä-koilliseen) toiminut VPMZ, nykyään Vjatsko-Poljanskij Mašhinosrotelnij Zavod "Molot" osakeyhtiö (ОАО «Вятско-Полянский машиностроительный завод „Молот“» (ВПМЗ)), valmisti vuodesta 1956 (tuotantoon 1957) lähtien skoottereita huomattavasti suurempina määrinä kuin Tula - sen parhaimpina vuosina 1970-luvulla vuosituotanto ylitti 100.000kpl, ja malleja vietiin 51 maahan. Uutuusmallista "Swift" ("Strich"?) ei ole tarkempaa tietoa.
"Vjatka" VP-150/-150M
1956 esitelty ja 1957 tuotantoon tullut ensimalli VP-150 oli 150-kuutioisella 5hv kaksitahtimoottorilla varustettu, läheisesti aikakautensa Vespoja muistuttava skootteri, minkä lupailtiin kulkevan 70 km/t. Vuonna 1965, koska alkuperäismallin vannekoko 10 tuumaa oli vajavainen huonoissa tieoloissa, ja ajettavuus epätyydyttävä, siitä esiteltiin rungoltaan mittavasti paranneltu, selkeästi kulmikkaammaksi muotoiltu versio VP-150M. M-malli oli saanut vilkut, mutta kuten TMZ-skoottereiden tapauksessa akkujen vaikea saatavuus tiesi etteivät ne jaksaneet toimia pelkällä latausvirralla, vaan että kuljettajan käsien oli heiluttava semafooran lailla mikäli hän halusi viestittää kääntymisaikeistaan. On väitetty (Wiki DE), että Vjatkan valmistus olisi lopetettu Piaggion protestoitua tuotteidensa lisensoimatonta kopiointia.
"Elektron"
Vuonna 1974 markkinoille saapunut Elektron oli VP-150M:stä edelleen kehitetty malli, missä sylinterin huuhtelukanavia muuttamalla oli saatu irti 7hv = 80 km/t huippunopeus. Lamppukatteen muoto oli kulmikkaampi, ja aiemmasta M-mallista poiketen työkaluille oli nyt lokero. Malli oli saanut myös muita kuluttajien toivomia muutoksia. Neuvostoliiton autoistumisen myötä kuitenkin skootterimarkkinat olivat laantumassa, ja Elektronin valmistus päättyi vuonna 1979 VPMZ-tehtaan keskittyessä päätuotteisiinsa kuten perävaunuihin ja sotilastarvikkeisiin.
Linkit
- Laaja juttu Tula-skoottereista kuvineen (venäjäksi): Motoroller
- Turist M:n muutosten seloste kuvineen (venäjäksi): Techinfo
- Varaosia (en/de/es): Minsk Parts
- BAIKER (Ukraina) (en/ru/uk): Tula TM3 5.951
- Avto-Moto-ART (en): Leonid Zyjakinin TMZ-kokoelma
Hans Glas GmbH
Lähteet: Wikipedia RU/DE ja kuvat, linkitetyt sivut, siksi GFDL
| Tavallisesti MotoWikiin kirjoitettujen tekstien tekijänoikeudet ovat niiden kirjoittajilla ja Motot.netillä on oikeus julkaista tekstejä vapaasti Motot.net-sivustolla. Kyseisten tekstien julkaisemiseen muualla tarvitaan kirjoittajien lupa.
GNU Free Documentation License Tämä artikkeli on poikkeuksellisesti kirjoitettu GNU Free Documentation License ehtojen mukaisesti. Tätä huomautusta ei saa poistaa ellei GFDL-ehtojen mukaista sisältöä poisteta. Tämän artikkelin lähde: Wikipedia |
