Voidaan sanoa että mistä tahansa virityspaketista voi saada lisää tehoa irti, kun tietää mitä tekee. Helpoimpia ovat sporttitasoiset vehkeet, joissa on imupuoli sekä pakoputki jo valmiiksi kunnossa. Näissä tehon rajoitteena on karkeasti määritellen sylinteri, sekä siihen liittyvät seikat. Listaan tähän muutaman keinon, jolla voi oman taitonsa mukaan niistää koneesta muutaman ylimääräisen hevosvoiman lisää, sekä mahdollisesti jopa lisätä koneen luotettavuutta.
Sisällysluettelo
Sylinterin ja lohkon välisen tiivisteen leikkely
Tämä on aivan ensimmäinen toimenpide, jonka jokaisen tulisi tehdä. Kyse on siitä, että normaalisti tiivisteet eivät ole täysin sopivia, vaan ovat hieman liian isoja. Tämä taas haittaa virtauksia alakerrasta sylinterille, joten tiivisteestä tulee leikata ylimääräiset pois. Helpointa on liimata tiiviste lohkoon tiivisteliimalla, ja veistellä mattopuukolla ylimääräiste pois.
Valujälkien poisto, osien viimeisteleminen
Sylinterissä sekä lohkoissa on lähes aina jälkiä valamisesta. Nämä ovat pieniä pisaroita, ja epätasaisuuksia pinnoilla joiden ohi seos virtaa. Näiden pintojen pitääkin olla karheita*, mutta liika epätasaisuus on pahasta. Kannattaa siis viimeistellä pinnat esimerkiksi 180 tai 240 -karheuksisella hiekkapaperilla. Pakokanavan voi jopa kiilloittaa.
* Näitä pintoja ei saa missään nimessä kiillottaa, kuten jotkut ovat tehneet! Tämä johtaa seoksen pisaroitumiseen, ja näin ollen seoksen "epävakaisuuteen".
Lohko ↔ sylinteri -työstäminen
Ensimmäinen askel tässä hommassa on lohkojen viilaaminen yhteensopiviksi. Niiden välissä on usein tehtaan jäljiltä pieni tai isompi porras, joka tulee eliminoida viilaamalla toisesta lohkosta kamaa pois. Homman hoitaa paineilmavinku tai dremel. Sylinteriä kannattaa kokeilla sovittaa kumpaankin lohkoon (lohkot erillään), ja katsoa huuhteluiden ja lohkon välissä oleva porras. Viilaa sekin tasaiseksi, ja ota huomioon muutokset tiivistepinnassa, tiivistettä pitää leikata lisää jotta tästä olisi jotain apua! Jos kyseinen kanava tuntuu kovin pieneltä, voi sitä suurentaa molemmista, lohkosta ja sylinteristä, tiivistepinnan rajoissa noin millin verran.
Itse lohkojen vaatimat muutokset
Tämä on valmistaja- ja mallikohtaista. Joissain harvoissa moottoreissa lohkot ovat valmiiksi hyvin suunnitellut, joten ne eivät tarvi muuta kuin pientä siloittelua. Toisissa taas lohkoissa on paljon teräviä kulmia yms. Lohkojen muokkaamiseen ei oikeastaan voi kirjoittaa selkeää ohjetta, tässä vaiheessa maalaisjärki on paikallaan. Yleisesti ottaen kaikki pinnat joiden ohi seos virtaa, tulisi olla suhteellisen sileitä, sekä kulmien pyöreitä. Ahtaita paikkoja kannattaa suurentaa mahdollisuuksien mukaan. Kaikki kuopat ja turhat painaumat on suositeltavaa täyttää kemiallisella metallilla, jotta seos ei jää niihin pyörteilemään.
Kannen laskeminen
Tämäkin vaihe kuuluu sarjaamme tee-jos-tarpeellista. Lähes aina se on kylläkin kannattavaa. Tehtaalta tullessaan kansi on aivan turhan korkealla, jopa 2 mm kannen ja männän välissä. Sen voi laskea minimissään 0.7 milliin. Tämän hoitaa koneistamo, kunhan ensin mittaat kuinka paljon siitä kannesta pitää ottaa kamaa pois. Helppo mittauskeino on laittaa tulpanreiästä paksua tinalankaa sisään, ja pyöräyttää konetta kerran. Kannattaa alkaa käyttämään hyvää öljyä sekä 98- tai 99-oktaanista bensaa uuden lasketun kannen kanssa parhaan mahdollisen palamisen ja kestävyyden takaamiseksi.
Kirjoittanut jkoljo keskellä yötä, heitäppä vaikka YV tai muokkaa itse jos näet artikkelissa parantamisen varaa.
