S.a.r.l. Etablissements Bernardet Frères on 1932 perustettu yhtiö, minkä alaisuuteen alunperin jo 1921 Bourg-la-Reine`ssä (Hauts de Seine-maakunta) aloitettu kolmen veljeksen René, Robert ja (Charles) Roger Bernardet`n liiketoiminta siirrettiin veljesten 1924 solmiman yhteisen sopimuksen perusteelta. Tähän sopimukseen, missä veljekset vannoutuivat "sitomaan kaikki ponnistelunsa, kaiken vaivannäkönsa, kaiket kykynsä ja kaikki taloudelliset varansa yhtiönsä nostamiseen menestyväksi" kuului kuriositeettina myös pykälä jonka mukaan veljesten oli elettävä naimattomina (ei kuitenkaan selibaatissa, jos joku lukee yhtiön ranskankielisen historiikin) kunnes menestystä tulisi. Näin tapahtuikin 10 vuotta toiminnan aloittamisen jälkeen joulukuussa 1932 jolloin yhtiö perustettiin - ja sopimuksensa täyttämisen kunniaksi myös kaikki kolme veljestä menivät naimisiin 22.12.1932 pariisilaisessa St-Pierre de Montrouge`n kirkossa! Yhtiön logossa on etunimistä juontuvat kolme R-kirjainta yläreunassa, ja niiden alla isot B ja F sisäkkäin - nykyään "Bernardet"-banneri värikilven yli kirjainten sijaan. Veljeksistä René vastasi tuotteiden muotoilusta, Robert niiden tekniikasta, ja Charles (toiselta etunimeltään Roger, mitä käytettiin yhtiön logossa) taas vastasi asiakastyöstä ja yhteydenpidosta sitosryhmiin.
Bernardet oli aluksi 1921-1948 eräs Ranskan ja jopa Euroopan merkittävimmistä mp-sivuvaunujen valmistajista, useasti kopioitu edelläkävijä niiden muotoilussa, ja sittemmin 1947-1959 Ranskan uraa uurtava ja merkittävin skootterivalmistaja Terrot-yhtiön rinnalla. Perustajaveljesten neljäs ja vanhin, André, ei osallistunut yhtiön toimintaan mitenkään - mutta sen sijaan hänen poikansa Pierre oli 1950-luvulla yksi Bernardet:ille kilpailutoiminnassa menestystä tuoneista kuljettajista: tulosluettelossa tosin salanimellään Pierre BERNARD. Bernardet-yhtiö on edelleen olemassa, perustajajäsen Robert Bernardet`n poikien Philippe ja Gérard Bernadet hallussa. Nämä ovat 1993 lähtien säilyttäneet perheyhtiönsä perinnettä A.C.V.B.-merkkikerhon ("Anciens Cycles et Véhicules Bernardet" - muinaiset Bernardet-pyörät ja -ajoneuvot) kautta. Bourg-la-Reinessä 1921 avattu paja on myös edelleen olemassa.
Sisällysluettelo
Historiikkia
Bernardet-sivuvaunut
Vanhinta André-veljeä lukuun ottamatta kaikki kolme muuta (syntymävuodet 1898, 1899 ja 1902) olivat ensimmäisen maailmansodan aikana ja heti sodan jälkeen toimineet Ranskan ilmavoimissa. Nieuport-lentokoneyhtiössä hävittääjäkoneiden "spesialistina" palkattuna ollut René oli 1917 lähtien saanut koulutuksen hävittäjälentäjäksi, muttei ollut BR43-laivueessaan enää ehtinyt mukaan sotatoimiin. Ilmailualalla hän oli kuitenkin oppinut aerodynamiikasta, ja osoittautunut erittäin taitavaksi piirtäjäksi. Myös Robert ehti toimia sodan aikana ilmailun parissa, ja vastaisi jatkossa mekaanisista ratkaisuista. Nuorin Roger taas oli liian nuori osallistumaan sotaan, mutta suorittaisi 1922 asepalveluksensa ilmavoimien teknisten tukipalvelujen yksikössä Versaillesissa ja saisi siellä liikkeenjohdollista kokemusta.
Heidän maailmansodan aikana kovia kokeneet ja nääntyneet vanhempansa Helène ja Henri Bernardet havaitsivat pian poikien kovan kiinnostuksen tekniikkaan, mm. silloin nousukauttaan elävään kilpapyöräilyyn. Veljekset olivat kuitenkin kaikki jo tulleet tutuiksi moottorilaitteiden kanssa, ja läpimurto tuli kun vähävaraiset veljekset saivat yhdessä hankittua Yhdysvaltain armeijan ylijäämävarastosta sivuvaunullisen Harley-Davidson-sivuvaunupyörän. Veljekset kuitenkin pitivät sen lullaa melkoisen rumana, ja 1921 syntyi idea paremman, ainakin kauniimman sivuvaunun valmistamisesta siihen. Luomus muistutti venettä suipolla perällään ja V-muotoisella tuulilasillla, minkä tukilevyt laskeutuivat matkustamon laitoja myöten lennokkaasti perää kohti.
Kylillä ajeluiden aikana ihailua kerännyt sivuvaunu tuotti veljeksille pian tilauksia samanlaisista, ja ne lisääntyivät pian siinä määrin, että puuhastelu muuttui tehtailuksi. Vuonna 1924 veljekset esittelivät sivuvaunujaan Pariisin, Genèven ja Berliinin näyttelyissä, ja ne olivat suurmenestys. Tässä vaiheessa yhä taloudellisesti tiukoilla olleet veljekset päättivät solmia introssa mainitun keskinäisen "herrasmiessopimuksensa". Työt jatkuivat, veljekset alkoivat myös kilpailla ja tehdä kilpakäyttöön tarkoitettuja sivuvaunuja, ja vuosien 1930 sekä 1931 näyttelyissä Hollannissa, Belgiassa, Sveitsissä, Saksassa ja jopa Venäjällä saavutettu kansainvälinen maine nosti Bernardet`it Ranskan merkittävimmiksi sivuvaunuvalmistajiksi. Viimein oli tullut hetki ajatella herrasmiessopimuksessa mainittua yhteisen yhtiön perustamista. Charles-veljen toinen etunimi, Roger, salli heidän ottaa kolme R-kirjainta logoon... idea yrityksestä oli valmis toteutettavaksi joulukuussa 1932.
Maailmanlaajuisesta talouslamasta huolimatta 1930-luku oli Bernardet`ien sivuvaunuhaaran kulta-aikaa. Myyntimäärät, menestys urheilussa ja marathonmatkoilla sekä ennätykset kohenivat, ja 1935 Bernardet`illa oli nimissään peräti 22 maailmanennätystä sivuvaunupyörille (viimeinen niistä lyötäisiin vasta vuonna 1964). Veljekset ajautuvat myös automaailman ensi kerran jo 1924, kun eräs asiakas haluaa sivuvaunumuotoilua mukailevan korin Amilcar CC-kevytautoonsa. 1927 veljekset tekevät omaksi huvikseen kaksipaikkaisen urheiluauton 750-kuutioisella mp-moottorilla, mikä vetää etupyöriä. Viimein 1936 kolmannessa autossa on jo 1.500-kuutioinen Gnome-Rhône:n moottori poikittain edessä (huomattavan edistyksellinen) ja etuveto - tämä haara saa kuitenkin tehdä tilaa sivuvaunutuotannolle, mikä ottaa suuren loikan. Vuonna 1936 nimittäin myös sotilasmarkkinat avautuvat, ja sen myötä on pakko rakennuttaa uusi 1937 valmistunut 6.000 neliön tehdas Chatillon-sous-Bagneux`iin (Pariisi, 92:s arondissement) missä on eräänä ensimmäisistä Ranskassa käytössä tuotantohihna. Tilauksia on niin paljon, että yhtiö lopettaa tehdastallin kilpailutoiminnan vuonna 1938. Bernardet-sivuvaunut moottoripyöriin nousevat merkittäviksi aikakaudella ennen toista maailmansotaa, ja niiden muotoilua kopioidaan laajalti. Niitä on runsaasti niin Ranskan kuin mm. Belgian poliisivoimien tai armeijoiden käytössä, ja myös palolaitoksilla on siihen aikaan sivuvaunullisia mp-yksiköitä sammutuskalustossaan.
Ranskan sotajohdon kenties ylimielisyyteen tuudittanut odottelu, "valesota" yli talvikauden 1939/1940 kostautuu toukokuun alussa, kun "drôle de guerre" muuttuu kuumaksi sodaksi. Sotajohto ei ollut ottanut opiksi Mechelenissä (Belgia) tammukuussa 1940 maahan pudonneen Luftwaffen Messerschmitt Bf 108 "Taifun"-yhteyskoneen kyydissä olleen korkea-arvoisen upseerin hallusta löytyneistä, natsi-Saksan "Fall Gelb"-hyökkäyssuunnitelman varhaista kehitysastetta kuvanneista asiakirjoista. Ranska ei myöskään reagoinut, vaikka mm. Sveitsin kautta tuli viime viikkoina ennen hyökkäystä raportteja joukkojen liikkumisesta, sekä uudelleen tarkkaa tietoa natsi-Saksan todellisista aikeista. Myös oli Ranska/Britannian puolustussuunnitelmien osalta varhain huomattu niihin sisältyvä vaara - mikä sitten toteutuisikin. Kolme viikkoa sodan käynnistymisestä Ranska on lyöty, ja brittien ekspeditio-armeija (BEF) pääsee vain hyvällä tuurilla pakenemaan Dunkerquen motista laivoilla ja jopa huviveneillä takaisin saarelleen. Bernardet-tehtaan väki joutuu lähtemään evakkoon tyrmistyttävän sodankulun vuoksi - mutta heidän palatessa heinäkuussa 1940 tehdas on onneksi säilynyt ehjänä. Elokuusta 1940 alkaen yhtiö joutuu aloittamaan Saksan miehitysjoukkojen vaatimien tuotteiden valmistuksen. Myös vastarintaliike ("Résistance") löytää suojaa Bernardet-tehtaan uumenista.
Bernardet-skootterit
Ranskan vapauttamisen 1944 jälkeen tehtaalla ei ole juurikaan tilauksia täytettävänään. Se aloittaakin vähäisen sivuvaunujen valmistamisen ohella kevytauton prototyypin suunnittelun ja valmistuksen. Tämä ensimmäinen kokeiluautoon 1939 pohjautuva avoautoversio esitellään 1946, ja siinä on etupyöriä vetävä 800 kuution 23hv-nelisylinteribokseri. Prototyyppiä ei kuitenkaan vielä esitellä julkisuudessa, vaan sen muotoilua päivitetään (prototyypin innovatiivisen rakenteen vuoksi lokasuojia ynnä muita korin osia on helppo vaihtaa runko-osaan). Paranneltu versio esitellään lokakuussa 1946 Pariisin autonäyttelyssä (ensimmäinen lajiaan sodan jälkeen Euroopassa). Toivottuja valtiollisia tilauksia ei tipu, sillä niistä vastaava henkilö vaatii veljeksiä liittymään vastineeksi maan kommunistiseen puolueeseen - mihin kiristykseen Bernardet`it eivät suostu. Kaksi koeautoa ajetaan Caproni-lentokonetehtaalle Italiaan tutkittavaksi tuotantoa ajatellen, mutta italialaistehdas vetäytyy palauttamatta toista koeautoista. Se on yhä nykypäivänä löytymättömissä. Pelastunut koeauto esiintyy paranneltuna Pariisissa lokakuussa 1947, ja sen rinnalla on nyt iso neljän hengen hardtop-sedan. Automallit herättävät edelleen kiinnostusta, mutta valtiolta ei heru ostolupaa yhä niukoille raaka-aineille eikä autojen tuotantoa pystytä aloittamaan. Valtiollinen RENAULT esittelee 4CV "Ryppypeppu"-mallinsa, mikä tulee tuotantoon ja mikä on 1950-luvulle asti Suomessakin tunnettu. Pettymys on veljeksille lopulta onnekas, sillä autosuunnitelmien kariuduttua heidän kiinnostuksensa kääntyy Italiassa esiteltyihin skoottereihin.
Alla linkitetyllä ACVB-sivustolla löytyy runsaasti lisää tietoa ja aineistoa, myös kuvia yhtiön historian varrelta.
Bernardet Suomessa
TRAFI:n ajoneuvotilasto tunnistaa muutaman Bernardet`in Suomen rekisteristä. Talvikauden (3/2016) vuoksi tarkkaa määrää ei ole vielä tarkistettu, koska on mahdollisia rekisteristä poistamisia talvikauden ajaksi.
