Bol d`Or (mp)

Bol d`Or (kultamalja) on vuodesta 1922 lähtien (sodanaikainen tauko 1940-1946 ja katkos 1961-1968 huomioiden) Eugène Mauven aloitteesta ja AAMM-järjestön (Association des anciens motocyclistes militaires, entisten sotilasmoottoripyöräilijöiden yhdistys, sittemmin Association des moto-cyclecaristes de France AMCF, Ranskan moottripyöräilijäjärjestö) alaisuudessa Ranskassa järjestetty moottoripyörien 24h-kestävyysajo, ensimmäinen sellainen maailmassa (Le Mansin 24h-autokilpailut ajettaisiin vasta 1923 ensi kertaa, moottoripyörien 24h-kilpailu vasta 1978 lähtien), ja yhä eräs arvostetuimmista. Kilpailussa käytetty moottorirata on vuosien saatossa vaihtunut erinäisiä kertoja, ja 2015 lähtien järjestetty "Paul Ricard"-radalla (Le Castellet) vierailtuaan tätä ennen 2000-2014 Magny-Cours`in radalla (Nevers). Bol d`Or on kilpailutapahtumien ohella tärkeä moottoripyöräilijöiden kokoontumisajo, missä on nykyään runsaasti oheisohjelmaa (konsertteja, näyttelyitä ja toki asiaan kuuluvaa juhlintaakin). Perinteinen järjestysajankohta oli syyskuun toinen viikonloppu, mutta vaihtui 2011 huhtikuun kolmanteen viikonloppuun. Ajankohta palasi kuitenkin takaisin syyskuulle vuonna 2015.

Kilpailun juuret ovat samannimisessä polkupyörien 24h-kilpailussa, mikä järjestettiin 1894-1950 (useita katkoja) Paris-Pédale lehden aluksi järjestämänä. Lehden perustaja, Paul Decam (1853-1926), veisti myös kilpailun alkuperäisen palkinnon, kullatun pronssimaljan suklaatehdas "Chocolats Menier":in tuella, mistä pyöräkilpailu ja sittemmin moottoripyöräkilpailukin saa nimensä. Ensimmäiset kaksi kilpailua voitti Constant Huret (ei liity samannimiseen ketjuvaihtajien valmistaja "Huret":iin mikä oli aina 1980-luvulle asti "Simplex":in ohella alansa johtava yritys), ja eniten voittoja (9 kappaletta) oli Léon Georget`illa, jota kutsutaan "Bol d`Or-isäksi". Pyöräkilpailun 24h-ennätysmatkan 1.035,114km ajoi kilpapyöräilijä Honoré Barthélémy vuonna 1925.

Vuosina 1922-1955 moottoripyöräkilpailuun liittyen järjestettiin lisäksi autojen Bol d`Or, mikä oli aluksi tarkoitettu "voiturette"- eli kevytautoluokan kulkupeleille, mutta jossa autojen iskutilavuus/teho nousi sittemmin urheiluautoluokkaan. Viimeisen, vuoden 1955 autojen Bol d`Orin ("Grand Prix de Paris"-nimelläkin tunnettu) voittivat Auguste Veulliet/Gonzague Olivier Porsche 550 Spyder`ilä. Kakkoseksi tulleen autokunnan Annie Bousquet oli traumatisoitunut kilpailun aikana tapahtuneesta onnettomuudesta (erään kuljettajan raajan irti repeäminen) niin, että hän joutui ajamaan maaliin huumattuna. Kilpailun loppumiseen vaikutti myös LeMans-ajojen 1955 katastrofi - moottoriurheilun hirvittävin onnettomuus, 84 kuolonuhria - minkä vuoksi useassa Euroopan maassa peruttiin tuon vuoden autokilpailuja, ja Sveitsi kielsi moottoriajoneuvojen kilpailut alueellaan kokonaan (yhä voimassa).

Kilpailun formaatti

Ensi kilpailusta 1922 aina 1954 asti vain yksi kuljettaja per moottoripyörä oli sallittu. 24 tunnin keskinopeus nousee 1936 mennessä 51,3 km/t:sta 84,87 km/t:in - jäljempi hieman yli nykyisen "Iron Butt"-perussuorituksen keskinopeuden, joita on ajettu myös A1-kevytmoottoripyörillä. Aluksi pääasiassa Ranskan moottoriurheilijoita ja ranskalaisvalmistajia kiinnostanut kilpailu (sen ensimmäiset kaksi voittoa menivät tosin Sveitsin Tony Zind`ille ja Motosacoche:lle) sai toisen maailmansodan jälkeen lisää kansainvälistä väriä kuljettajien vaihtaessa pääasiassa englantilais- ja saksalaisvalmistajien moottoreihin tai moottoripyöriin. Ensi jakson loppua kohden kilpailuun alkoi osallistua monien maiden tehdastiimejä, Unkarin Pannoniaa (ei voittoa) myöten. Aikakauden valtias oli Gustave Lefèvre, "Tatave", joka voitti kultamaljan lyömättömät seitsemän kertaa vuosien 1947-1957 välisellä jaksolla.

1960-luvun katkoksen päättyessä japanilaisvalmistajien esiinmarssi oli alkanut, mutta Triumph pystyy vielä viemään vuosien 1970 ja 1971 voitot uudella Trident-kolmisylinterisellään, mutta sen jälkeen Japanin valtakausi alkaa. Vuodelle 1972 FIM keräsi monet eri kestävyysajot (mm. Zolder, Spa-Francorchamps, Nürburgring, Thruxton, Misano/Mugello) siipiensä alle. 1978 niistä kerätään ensin Euroopan endurance-mestaruussarja, mikä sittemmin muuttuu maailmanmestaruussarjaksi. Kuljettajia per pyörä sallitaan 1955-1981 kaksi.

Vuodesta 1982 lähtien pyöräkunnan kuljettajaluku muuttui kolmeen. 1984 Dominique Sarron (FRA) pystyi nousemaan seitsemännellä Bol d`Or-voitollaan tasoihin Lefèvren kanssa. Korkeimman keskinopeuden 168km/t saavuttaa Kawasaki ZX-7R vuoden 1997 kilpailussa, minkä jälkeen nopeuslukema alkaa laskea. Valtikka siirtyy 1999-2011 Suzukille, ja vain Yamaha pystyy kaksi kertaa tuikkaamaan väliin, 2000 ja 2007. Vincent Philippe:stä tulee 2011 kolmas seitsemän kultamaljan voittoon yltänyt kuljettaja. Vuosien 1922-2014 kilpailuvoittajien joukossa ei ole suomalaiskuljettajaa.

Kilparadat

• 1922 Vaujours
• 1923-1936 Saint-Germain-en-Laye, aluksi rata Loges:issa mutta sitten kaupungissa. Vain 1927 Fontainebleau
• 1937-1939 Linas-Monthléry
• 1940-1946 - - - - - tauko toisen maailmansodan vuoksi - - - - -
• 1947-1960 pääasiassa Linas-Monthléry, 1947-48 ja 1951 kuitenkin Saint-Germain
• 1961-1968 - - - - - tauko kilpailuissa - - - - -
• 1969-1970 Linas-Monthléry
• 1971-1977 Le Mans (1978 lähtien oma erillisosakilpailunsa "24 Heures Moto")
• 1978-1999 Circuit Paul Ricard, Le Castellet
• 2000-2014 Magny-Cours
• 2015- Circuit Paul Ricard, Le Castellet

Liitännäiset kilpailut

• Bol d`Argent (hopeamalja), 3 tunnin kestävyysajo yksityiskuljettajille 12:s järjestyskerta 2015 (Bol d`Or ohjesivu)
• Bol d`Or Classic, veteraanipyörille, Classic ja oheisohjelma (Bol d`Or-sivu ja lisäsivut)
• Tasse d`Or (kultakuppi), alle 50-kuutioisille ("kahvikuppi-koko") järjestetty oheisluokka (täydennetään)
• 24 Heures Moto, 1978 lähtien järjestetty Le Mans`in 24h-moottoripyöräkilpailu lyhyellä "Bugatti"-radalla

Linkit

• Bol d`Or virallinen kotisivu (ra/en): Accueil/Home

Lähteinä (mp/pp/auto-Bol d`Or ym.) pääasiassa Wikipedia FR, siksi GFDL: