Triumph

Triumph Motorcycles on englantilainen moottoripyörävalmistaja, joka perustettiin alun perin Coventryssä 1889. Toisen maailmansodan jälkeen tehtaat siirrettiin Merideniin. Yhtiö lopetti toimintansa 1983, jonka jälkeen kiinteistösijoittaja John Bloor hankki oikeudet nimeen. Hän perusti uuden Triumphin Hinckleyhyn Leicestershireen, jonka valmistamat Triumph-moottoripyörät tulivat markkinoille 1990.

Tämä artikkeli käsittelee molempia - historiallista Triumphia ja modernia yhtiötä, joka toimii nimellä Triumph Motorcycles Ltd.

Meridenin Triumphit

Triumph Cycle Company

Saksalainen Siegfried Bettmann, joka oli kotoisin Nürnbergistä, muutti Lontooseen 1880-luvulla. Viktoriaanisen aikakauden uusi keksintö, polkupyörä, tuntui hänestä kiinnostavalta liikeidealta, joten hän perusti kaupan, jonka myymät polkupyörät hän nimesi Triumpheiksi. 1887 Bettmannin maanmies ja kotikaupunkilainen Mauritz Schulte ryhtyi hänen yhtiökumppanikseen. Bettmann ja Schulte päättivät aloittaa oman valmistuksen, jota varten he perustivat tehtaan Coventryyn. Tehdas aloitti toimintansa 1889 nimellä Triumph Cycle Company. Bettmann perusti 1896 tytäryhtiön Nürnbergiin, josta tulisi polkupyörien ja konttorikoneiden ohella myös moottoripyörävalmistaja, ja mikä uhkaavan ensimmäisen maailmansodan alla 1913 eriytettiin Triumph-Werke Nürnberg:iksi eli TWN:ksi. Tuo yhtiö menisi 1956 Max Grundigille konttorikonehaaransa vuoksi, ja moottoripyörien tuotanto lakkautettaisiin myöhemmin tuon vuoden aikana.

1900-luvun vaihteessa oli selvää, että tulevaisuus oli polttomoottorikäyttöisten ajoneuvojen, joten Triumph päätti aloittaa moottoripyörien valmistuksen. Ensimmäinen malli "No. 1" valmistui Coventryssä 1902, josta päivämäärästä nykyinen Hinckleyn Triumph laskee perustamisensa. Tuote oli käytännössä polkupyörä, jonka runkoon oli asennettu Minervan 2,25 hevosvoimainen moottori, mutta jo 1905 Triumph esitteli oman moottorinsa, mallin nimeltä 3HP. Uusi moottori oli 363-kuutioinen yksisylinterinen sivuventtiilikone, joka tuotti kolme hevosvoimaa 1500 kierroksella ja kiihdytti moottoripyörän yli 60 kilometrin nopeuteen.

Triumph sai nopeasti maineen markkinoiden luotettavimpana moottoripyöränä mallin Model H "Trusty Triumph" (500 cm³) myötä, joka esiteltiin 1914 juuri ensimmäisen maailmansodan alla. Pyörää valmistettiin ympärysvaltojen käyttöön 30 000 kappaletta, ja sitä pidetään ensimmäisenä modernina moottoripyöränä. Triumphin kunniaa motoristien keskuudessa kirkastivat lisäksi voitot Mansaaren TT-ajoissa.

Yhtiökumppani Schulte erosi vuonna 1919 yhtiön tulevaisuuteen liittyvien erimielisyyksien vuoksi. Pian tämän jälkeen 1920-luvun alussa Bettmann teki kohtalokkaaksi osoittautuneen päätöksen laajentaa nelipyöräisten tuotantoon hankkimalla Hillmannin entisen tehtaan Coventryssä. Perustettiin Triumph Motor Company, jonka varjoon moottoripyörät jäivät. Autokauppa osoittautui sekin tappiolliseksi ja lamakausi vähensi liikevaihtoa. 1930-luvulle tultaessa Triumph oli varaton. Bettmann erosi hallituksesta ja vetäytyi eläkkeelle 1933. Kilpailevan moottoripyörävalmistajan Arielin omistaja Jack Sangster osti kassakriisissä painiskelevan Triumphin moottoripyörädivisioonan 1936.

Edward Turner

Jack Sangster nimitti yhtiön johtoon 35-vuotiaan Edward Turnerin, joka uudisti moottoripyörämalliston perusteellisesti. Esiteltiin Tiger 70, 80 ja 90 - ja vuonna 1937 500 cm³:n Speed Twin, josta tuli jättimenestys. Speed Twin aloitti kokonaisen vertikaali-twinien aikakauden ja mallityypistä tuli brittiläisen motorismin vertauskuva. Speed Twinin rakenteelliset ratkaisut säilyivät Triumphin valmistamissa moottoripyörissä 1980-luvun lopulle asti.

1938 esiteltiin Tiger 100, joka yhdessä Speed Twinin kanssa jatkoi menekkiään toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan asti.

Toisen maailmansodan jälkeen Triumphin tehtaat rakennettiin uudelleen Merideniin, koska Saksan ilmahyökkäykset olivat tuhonneet Coventryn kaupungin ja yhtiön tehtaat perusteellisesti 1940–1941.

Meridenin tehdas

Triumphin tehtaiden tuhouduttua pommituksissa tuotanto siirtyi väliaikaisesti Warwickiin, mutta jo 1942 uusittu tehdas avattiin Meridenissä. Tuotannossa olivat edelleen sotaa edeltäneet Speed Twin ja Tiger 100, joihin tehtiin pieniä parannuksia - mm. teleskooppinen etuhaarukka. Lisäksi tuotannossa oli kolmas pienempi malli, 3T (349 cm³).

1950 tehdas julkisti uuden 650-kuutioisen Thunderbirdin, joka oli suunnattu ensisijaisesti Pohjois-Amerikan markkinoille. Tämä pyörä oli pääroolissa Marlon Brandon näyttelemässä elokuvassa Vauhtihurjat (The Wild One, 1953).

1950-luku aloitti kultakauden Triumphin historiassa, jota myöhemmin muisteltiin kaiholla, vaikka Jack Sangster myikin moottoripyörätuotannon BSA:lle 1951. Hänestä tuli yhtymän hallituksen puheenjohtaja 1956.

1954 esiteltiin uusittu Tiger T110, joka oli urheilullisempi versio vanhasta Thunderbirdistä, ja siinä oli takana keinuvipuhaarukka. 1956 Johnny Allen kiisi maailmanennätysvauhtiin (344 km/h) Bonnevillen suola-aavikolla erikoisvalmisteisella Triumphillaan, jossa oli 649 cm³:n moottori. Tapahtuman innoittamana yhtiö esitteli Tigerista parannetun version kahdella kaasuttimella ja viritetyllä moottorilla, joka sai nimen T120 Bonneville.

Bonnevillesta oli tuleva 1960-luvulla Triumphin ykköstuote ja motoristien haaveunien kohde. Japanin moottoripyörävalmistajien uhka oli kuitenkin jo nähtävissä. Triumphilla kuviteltiin, että kaukoidästä ei olisi brittiteollisuuden haastajaksi isojen pyörien markkinoilla, koska siihen saakka japanilaisten tuotteet olivat olleet kaikki pieniä, mutta 1969 esitelty Honda CB750 muutti kilpailutilanteen päinvastaiseksi.

Triumphilla oli kuin olikin jo vastaus haasteeseen - uuden kolmisylinterisen Trident T150:n hahmossa, jota oli kehitelty johdolta salassa - mutta tilaisuus hukattiin johtajavaihdosten ja yleisen päättämättömyyden ilmapiirissä. 1973 mennessä tappiot koko BSA-yhtymässä olivat valtaisat. Valtio tuli apuun ja perusti uuden yhtiön, jonka alle kaikki moottoripyörävalmistajat koottiin. Uuden yhtiön nimi oli Norton-Villiers-Triumph (NVT).

Kasvavien saneeraushuhujen vallitessa Meridenin työläiset ryhtyivät melkein kaksi vuotta kestäneeseen istumalakkoon, koska Meridenin tehtaan tuotanto aiottiin siirtää BSA:n tehtaille Small Heathiin. Lakko loppui, kun maaliskuussa 1975 perustettiin työläisten ko-operatiivi, joka keskittyi valmistamaan pelkästään nyt 750-kuutioiseksi kasvanutta Triumph Bonnevillea Yhdysvaltojen markkinoille.

Triumphin päivät olivat jo luetut, vaikka vuoden 1977 Silver Jubilee Bonneville (kuningatar Elisabet II:n 25-vuotisen hallinnon kunniaksi nimetty malli), sekä T140D Special (1979) olivat ajanmukaisia tuotteita.

John Bloor pelastaa Triumphin

Norton-Villiers-Triumph joutui rahattomana selvitystilaan ja yhtiö asetettiin pesänhoitajan valvontaan 1983. Meridenin tehdas suljettiin ja purettiin, ja paikalle rakennettiin asuntoja. Kunniakas Triumph-brändi laitettiin myyntiin - yhtenä ostajaehdokkaana oli intialainen Royal Enfield. Tarjouskilpailun voittanut kiinteistösijoittaja ja rakennuttaja John Bloor oli kiinnostunut lähinnä Meridenin tehdasalueen kehittämisestä asuinkäyttöön, mutta osti samalla oikeudet Triumphin nimeen, vaikka hänellä ei ollut aiempaa sidettä moottoripyöriin.

Uusi yhtiö, jonka nimi oli alkuvaiheessa Bonneville Coventry Ltd (myöhemmin Triumph Motorcycles Ltd), aloitti jatkamalla vanhan Triumph Bonnevillen valmistusta alihankkijalla. John Bloor antoi oikeudet Les Harrisille, jonka Racing Spares -yhtiö tuotti 1983–1988 nelisentoista Bonnevilleä viikossa Newton Abbotissa, Devonissa, lähinnä Euroopan markkinoille. Tämä riitti pitämään merkin muistissa ja auttoi siirtymäkauden yli, kunnes uusi ajanmukainen tehdas Hinckleyssä oli valmis tuotantoon.

Hinckleyn Triumphit

Hinckleyn moderni tehdas saatiin tuotantokuntoon 1991, jolloin julkaistiin uusi kolmisylinterinen mallisto. Tehdas käytti modulaarista kokoonpanotekniikkaa, jossa eri versiot koottiin mahdollisimman pitkälle yhteisistä osista - näin säästettiin kustannuksia ja aikaa. Perusmalli oli 749- tai 885-kuutioinen Trident, muita alkuvaiheen malleja olivat 1200-kuutioinen Trophy ja 1000-kuutioinen Daytona. 1993 julkistettiin endurotyyppinen Tiger, joka on edelleen tuotannossa, ja siten uuden Triumphin pitkäikäisimpiä malleja. Retromainen Triumph Thunderbird, joka esiteltiin 1995, oli hyvin suosittu varsinkin Pohjois-Amerikassa. Muita myöhempiä kolmisylinterisiä malleja olivat Speed Triple (1994) ja Legend TT 900, sekä kustom-tyylinen Adventure.

Vuonna 2000 markkinoille tuotiin henkiin herätetty historiallinen Triumph Bonneville. Bonnevillestä on kehitetty useita malliversioita: Thruxton, Scrambler ja kustom-tyyliset America ja Speedmaster. Vuonna 2004 esitelty Rocket III on iskutilavuudeltaan (2300 cm³) suurin sarjatuotantopyörä. <ref> Neale Bayly - Triumph Rocket III: First Ride 10.6.2004 ...2300-kuutioisena uusi Triumph Rocket III on suurin sarjatuotannossa oleva pyörä. </ref>

Tulipalo ja Thaimaan tehtaat

Helmikuussa 2002, kun yhtiö oli valmistautumassa 100-vuotisjuhlallisuuksiin, Hinckleyn tehdas vaurioitui pahoin tulipalossa pysäyttäen tuotannon joksikin aikaa. Tehdas rakennettiin nopeasti uudelleen ja tuotanto saattoi jatkua taas syyskuussa.

Vuonna 2003 Triumph perusti tehtaan Thaimaan Chonburiin, jossa valmistetaan osia Hinckleyssä koottaviin pyöriin. 2006 prinssi Andrew vihki käyttöön toisen tuotantolaitoksen Thaimaassa, jossa on maalaus- ja kokoonpanolinja. Kolmas tehdas on tarkoitus avata aivan lähitulevaisuudessa oletettavasti moottorin valmistusta varten.

Katso myös

Ohessa listaa Iso-Britannian entisistä/nykyisistä merkittävistä mp-valmistajista, joille on oma wiki-juttunsa tai sellainen on työn alla, ja joita on myös Suomen rekisterissä:

• AJS
• Ariel
• Brough Superior
• BSA
• Calthorpe
• Douglas
• Excelsior (UK)
• Francis-Barnett
• James
• JAP
• Matchless
• New Imperial
• Norton
• Panther oikeammin Phelon & Moore
• Royal Enfield
• Rudge oikeammin Rudge-Whitworth
• Scott
• Sunbeam
• Velocette
• Villiers
• Vincent myös Vincent HRD
• Zenith

Lähteet

• Roland Brown: The Encyclopedia of Motorcycles, Lorenz Books 1996, ISBN 1-85967-099-7, sivut 238–245