Can-Am on BRP:n eli Bombardier Recreational Products-divisioonan vuonna 1971 maastomoottoripyörien valmistukseen perustama alayhtiö. Sen nimi juontuu kanadalais-amerikkalaisesta suunnitteluryhmästä, mitä johti yhdysvaltalainen Gary Robinson, ja mikä loi maasto-ja enduropyörien 1960-luvun aikana syntyneestä jättisuosiosta hyötyäkseen valmistajalle aluksi pääasiassa USA:n markkinoille suunnatun malliston. Tämä toiminta kuitenkin ulkoistettiin jo 1983, ja pistettiin vuonna 1987 lepäämään. BRP herätti vuoden 2003 omistusjärjestelyiden jälkeen Can-Am:in kuitenkin uudelleen henkiin valmistamaan nelipyöräisiä ATV- eli maastoajoneuvoja sekä vuonna 2006 myös kolmipyöräisiä katuajoneuvoja - jotka ovat keränneet varsin hyvää suosiota eri markkina-alueilla ja myös Suomessa.

TRAFI:n ajoneuvotilasto tunnistaa vanhoista mp-malleista 3kpl Can-Am:eja rekisteristä, joista kaksi Qualifyer 250-mallisia, sekä kymmeniä uuden tuotantokauden edustajia Spyder-kolmipyörämallistosta. ATV-tilastoja ei vielä tarkistettu.

Historiikkeja

Bombardier

Kanadan Quebec-osavaltion Valcourt`issa vaikuttanut mekaanikko Joseph-Armand Bombardier oli ennen 1920-lukua alkanut kehitellä ajoneuvoa, mikä pystyisi "kellumaan lumen päällä" talvisen Kanadan oloissa. Aluksi hänen laitteensa olivat varustettuja potkurilla vastaavien Venäjän "aerosani"-moottorikelkkojen tavoin, joita muuan Igor Sikorsky oli kehitellyt 1909-1910 (tosin on esitetty, että ensimmäiset rakensi Sergei Neždanovski jo 1903-1905) ennen vaihtamistaan lentolaitteisiin. Sikorsky esittelikin jo 1913 maailman ensimmäisen kiinteäsiipisen monimoottorilentokoneen "Russki Vitjaz", ja 1914 ensimmäisen matkustajakone "Ilja Mutometš":in. Sikorski muutti siirtolaisena 1919 Yhdysvaltoihin, joissa 1923 perustettu Sikorsky Manufacturing Company sittemmin kehittyi merkittäväksi lentoveneiden, myöhemmin helikoptereiden valmistajaksi. Yhtiö on 2015 lähtien mennyt osaksi monialajätti LOCKHEED-MARTIN:ia.

Bombardier huomasi kuitenkin pian, että Kanadan erämaatasankojen oloissa puolitelaketju ja suksi- tai pyöräohjaus toimisivat paremmin. Kokeiden ja kehittelytyön tuloksena hän ryhtyi vuonna 1937 valmistamaan ensi sarjaa (12kpl) B7-lumikulkuneuvojaan, joissa oli matkustajia ja tavaraa suojaava kabiini. Näitä käytettiin talvioloissa pikkubussin tavoin mm. lasten koulukuljetuksiin, posti- tai rahtikuljetuksiin sekä ambulanssina. Toisen maailmansodan sytyttyä kulkuneuvot herättivät sotilasvoimien kiinnostuksen, ja kysynnän vuoksi Bombardier perusti 1942 yhtiönsä L'Auto-Neige Bombardier Limitée (Lumiauto Oy). Onneen tuli särö, kun 1948 Quebec-osavaltion hallinto määräsi kaikki tiet aurattaviksi. Lumiautojen kysyntä romahti puoleen, ja Bombardierin oli kehitettävä uusia tukijalkoja muista tuotteista. Erinäiset telavetoiset ajoneuvot ja laitteet syntyivät, mutta lumiautot säilyivät aina 1970-luvulle asti mukana valikoimassa muuttamallla ohjaus suksi/pyörä-ratkaisujen välillä vaihdettavaksi.

Vuonna 1959, sopivien keveiden moottoreiden tultua saataville, ja uusia tuotteita etsivän Bombardierin päätettyä suunnitella kevyen kahden hengen talviajoneuvon, markkinoille tuli maailman ensimmäinen lumikelkka. Sen nimen piti aluksi olla "Ski Dog", sillä ajatus oli korvata sillä perinteisiä koiravaljakkoja, mutta laitteen ensimmäisiin mainoslehtisiin kulkeutui kirjoitusvirheen vuoksi tuotenimeksi "Ski Doo". Moottorikelkka oli mullistus ensin Quebec`issä ja sitten koko Pohjois-Amerikan mantereella, ja aluksi rajua kasvua aikaisempien takaiskujen vuoksi hillinnyt perustaja alkoi viimein ostaa kilpailijayhtiöitään pois. Ylivoimaisen menestyksen vuoksi moottorikelkka on kanadalaisessa arkikielessä edelleen "skidoo".

Bombardier myi Bombardier Recreational Products-divisioonansa vuonna 2003 ryhmälle, johon kuuluu sijoitusyhtiöiden lisäksi 35% osuudella myös Bombardier-suku. Sen BRP-nimen alta löytyy Ski-Doo:n lisäksi mm. vesikulkuneuvoyhtiö Sea-Doo, veneisiin perämoottoreita valmistava Evinrude, moottoreita valmistava Rotax, ja alla mainittu Can-Am.

Can-Am

Vuonna 1971 Bombardier diversifioi myös maastomoottoripyöriin kutsumalla yhdysvaltalaisen Gary Robinsonin suunnittelemaan yhdessä kanadalais-kalífornialaisen ryhmänsä kanssa motocross- ja enduro-moottoripyörien malliston, millä se vastaisi 1960-luvun alussa Hodakan pienten maastopyörien USA:ssa laukaisemaan maastopyöräbuumiin. Pyörissä käytettiin Bombardier-yhtymään kuuluvia Rotax-moottoreita, ja sen Can-Am juontuu Kanada/USA-suunnittelutaustasta.

Mallit tulivat markkinoille 1973, ja ne saavuttivat välittömästi menestystä kilparadoilla: sen enduromallit saavuttivat 1973 ISDT:ssä (nyk. ISDE) eri kuljettajien voimin niin kulta-, hopea- kuin pronssimitaleja. Pian tämän uuden toimialan avaamisen jälkeen emoyhtiö alkoi kuitenkin suunnata pois vapaa-ajan tuotteiden markkinoilta liikennevälineisiin ja viimein ilmailuunkin. Can-Am, mihin oli yhdistetty jo Bombardierin pois ostaminen kanadalaisten kilpailijoiden (mm. Alouette) myös valmistamia mp-linjoja, ulkoisti jo vuonna 1983 mp-toiminnot englantilaiselle ARMSTRONG-CCM:lle, ja ajoi toiminnan alas 1987. Yhtiön moottoripyörillä saavutetaan kuitenkin edelleen, pian 30 vuotta myöhemmin, hyvää menestystä vintage-kilpailuissa.

BRP-ryhmän omistusjärjestelyjen 2003 jälkeen Can-Am on vuonna 2006 taas palannut maastoajoneuvojen (ATV) markkinoille, ja 2007 lähtien myös katuajoneuvoihin 3-pyöräisellä Can-Am Spyder-mallilla ja sen seuraajilla. Kumpaakin mallistoa myydään myös Suomessa.

Linkkejä

• BRP Suomi, Can-Am Spyder-etusivu
• BRP Suomi, Can-Am Offroad-etusivu