Cirillo "Nello" Pagani (syntynyt 11. lokakuuta 1911, Milano – kuollut 19. lokakuuta 2003, Bresso) oli italialainen mp-kilpakuljettaja. Hänet tunnettiin kauniista ajokäsialastaan, kilpailuälystään, ja hyvin harvoista onnettomuuksista. Pagani eli koko elämänsä ajan urheilijamaisen terveesti, eli ei polttanut tupakkaa eikä käyttänyt alkoholia.
Sisällysluettelo
Ura
Italian mestaruudet
Nello Pagani aloitti kilpailu-uransa 1927, ja saavutti Italian kansalliset 250cc-mestaruudet 1934 (näistä ensimmäinen tuli milanolaismerkki Miller Balsamolla 250cc Rudge-moottorilla, jolla hän oli kilpaillut jo 1933, ja jolla hän ottaisi 1934-35 kahdeksan voittoa, mm. Targa Floriossa ja Coppa Acerbossa). Suoritettuaan asepalveluksen 1936-37 mp-sotilaspoliisina hän vei Italian mestaruudet 1937 ja 1938 sekä näiden vuosien Milano-Taranto maratonikilpailut, ja sijoittui 1937 EM-hopealle - viimeksimainitut Moto Guzzilla. 1939 hän voitti Moto Guzzillaan lisäksi Saksan GP:n Sachsenringillä. Sodan jälkeen hän voitti kansalliset mestaruudet 1946 ja 1951 Gileralla 500cc-luokassa - näistä ensimmäisen yksisylinterisellä "Saturno":lla vastattuaan nelisylinteri-Gileran suunnitelleen Pietro Remor`in pikku naljailuun erään kilpailun kakkossijasta Moto Guzzille voiton hävinneenä, että vääntösauva-takajousitettu nelisylinterinen oli ajettavuudeltaan kuin villivarsa, ei kuin moottoripyörä - nenäkästä vastausta seurasi kahden vuoden banni nelisylinterisen puikoista aina 1948 Assenin (NL) kilpailuun asti, jossa käsivartensa loukannutta vakiokuljettajaa tuuratessaan Nello voitti nelisylinterillä fantastisen kaksintaistelun Leslie Grahamia ja hänen AJS:äänsä vastaan. Pagani kilpaili myös speedwayssa ja maastokilpailuissa (1932 kultamitali ISDT:ssä), eli oli hyvin monipuolinen kilpakuljettaja.
Moottoripyörien GP-sarja
Hän voitti 1949 ensimmäisen kerran järjestetyn moottoripyörien GP-sarjan maailmanmestaruuden 125cc-luokassa FB Mondialilla - myös 125cc-luokan ensimmäinen voittaja kauden avanneessa Sveitsin GP:ssä, ja oli samana vuonna myös MM-hopealla 500cc-luokassa Gileralla - hän menetti ison luokan mestaruuden Leslie Grahamille kun mestaruutta ratkottaessa huomioitiin kolmessa parasta tulosta, Paganin sijoitussarjan oltua 1-1-3, kun Grahamin 1-1-2, vaikkakin Pagani oli kerännyt kaudella pisteitä Grahamia enemmän. Nello kilpaili FB Mondialilla ja Gileralla, kunnes 1953 Etelä-Amerikan autokilpailuista ajoissa ensimmäiseen osakilpailuun palattuaan hän sai tietää, ettei Gilera ollut valmistellut hänelle kilpapyörää. Kreivi Domenico Agusta sattui tapaamaan suutuksissa olleen Paganin varikolla, ja pestasi tämän oitis ajamaan MV Agustalla eri luokissa aina aktiiviuransa päättämiseen kauden 1955 lopussa. Pesti jatkui MV Agustan tiimin kilpailutoiminnan johtaja 1960 asti. Poikansa Alberton uralleen opastaessaan, ja FIM:n teknisenä komissaariona toimiessaan Nello Pagani jatkoi kilpamoottoripyörillä ajamista, ja otti ja voitti vielä 1967 Motogiro d`Italian Norton Commando 750cc:llä. Hänen poikansa Alberto osallistui moottoripyörien GP-sarjaan 1959-1972, ja oli 1972 MM-hopealla 500cc-luokan MV Agustalla Giacomo Agostinin voittaessa tittelin.
Kilpa-autoilu
Nello Pagani ajoi kilpaa myös autoilla. 1950 F1-sarjassa hän osallistui Sveitsin GP:hen Bremgartenissa Scuderia Achille Varzin Maseratilla, ja oli 7:s - ensimmäinen pisteetön sijoitus), 1952 hän oli Mille Miglia-kilpailussa luokkansa hopealla OSCA-autolla. Tällä ajanjaksolla hän vietti ainakin talvikauden 1952/53 Etelä-Amerikassa autokilpailuihin osallistuen, mutta käytetyissä lähteissä ei ollut tarkempaa tietoa lajeista tai menestyksestä.
Uran jälkeen
Poika Alberton lopetettua kilpailutoiminnan Nello Pagani piti Milanossa joidenkin vuosien ajan korkeatasoista ravintolaa, ja siirtyi myöhemmin auto-alalle ennen eläkkeelle siirtymistään.
Lähteitä
- MEMIM Encyclopedia (en): Nello Pagani
- La Notizia (it): Nello Pagani
- Wikipediat EN/IT
