EMW

EMW eli Eisenacher Motoren Werke oli BMW:n Eisenachin auto- ja moottoripyörätehtaan tuotantoa ensin 1946-48 Neuvostoliiton omistaman AWO:n alaisuudessa, sitten 1948-50 BMW-nimellä, ja Länsi-BMW:n protestin jälkeen 1951-1955 EMW:nä jatkanut yritys. EMW:n logona oli tuttu BMW-potkurimerkki, mutta sinitaivaan sijaan punaisena. Lyhyestä EMW-ajasta huolimatta itse tehtaalla/tehdasalueella on erittäin pitkä ja mielenkiintoinen historia vuodesta 1896 aina nykypäivään saakka.

Historiaa

BMW kykeni vuonna 1923 R32:sta alkaen moottoripyörämalliensa suosion takia vuonna 1928 laajentumaan autonvalmistajaksi ostamalla Eisenach`ista pientä "Dixi"-autoa (Austin Seven:in lisenssiversio) valmistaneen tehtaan, sen emoyhtiön jouduttua talouskriisiin. Dixi-tehdas taas oli 1896 perustettu yritys, mikä oli aluksi valmistanut mm. autoja "Wartburg"-nimellä (historian kaari palauttaisi Wartburg-nimen DDR:n aikana, kun EMW jatkoi valmistustoimintaa AWE-nimellä) vuoteen 1904 asti. Tuolloin sen perustaja Heinrich Ehrhardt luopui osakkuudestaan, ja tehdas otti "Dixi"-nimen (latinasta, "olen puhunut") käyttöönsä. Loistoluokan henkilöautoja sekä kuorma-autoja aina ensimmäisen maailmansodan alkuun 1914 asti valmistanut Dixi siirtyi sotatarviketuotantoon, eikä sodan päätyttyä enää pystynyt nousemaan entiseen loistoonsa. Se joutui jo 1921 talousvaikeuksiin ja "Gothaer Waggonfabrik":in (mm. rautatievaunut) käsiin, eikä 1927 aloitettu Austin 7:n lisenssivalmistus (50kpl kopioita englantilaisversioista, sitten DA ratti vasemmalle siirrettynä - koko tekniikka oli tämän vuoksi peilikuva Austin-versiosta) tuonut toivottua menestystä. Itsekin tuolla välin talousahdinkoon joutunut Gothaer Waggonfabrik oli siksi valmis irtautumaan autonvalmistuksesta. Kauppahinta oli miljoona Reichsmark`ia, josta 800.000RM BMW-osakkeina ja loput käteisenä rahana. Gothaer Waggonfabrikin ja Eisenachin polut risteäisivät lyhytaikaisesti uudelleen vuonna 1983, kun Gotha valmisti erän Wartburg 353:ia AWE:lle.

BMW 3/15 PS (1929-1932) "Dixi"

BMW:n alaisuudessa Dixi tuli tuotantoon 1929 mallina 3/15 PS ja DA1-tunnuksella ("Deutsche Ausführung 1" eli saksalainen versio 1, lisäparannuksia DA:an nähden). BMW:n alaisuudessa valmistus jatkui DA2-versiona Seven`istä laajennetulla korilla (mm. suuremmat ovet), sitten "BMW Wartburg DA3"-urheilumallilla ja viimein DA4:llä missä mm. akselistoja oli parannettu - tosin DA4:n heiluriakselin ajettavuutta moitittiin, ja mallia sai myöhemmin valinnaisesti myös vanhalla akselistorakenteella. Koska DA2:n uusi kori valmistettiin Berliinissä "Ambi Budd"-tehtaalla (paremmin tunnettu peltisistä jerrykannuistaan) siirtyi mallin kokoonpano väliaikaisesti kokonaan Berliiniin, palatakseen tosin talouslaman takia aikanaan takaisin Eisenachin tehtaalle. Huomionarvoista lie, että kansankielessä yleisesti käytetty "BMW Dixi"-nimitys ei missään vaiheessa ollut virallinen. Edullinen pieni auto oli Saksassa aluksi niin suosittu, että vielä sitäkin pienempi mutta edistyksellinen, sämpylämallinen Hanomag 2/10 PS "Kommisbrot"-kääpiöauto (1925-1928, pilkallinen sanonta: "Ein Kilo Blech, ein Kilo Lack – und fertig ist der Hanomag!" l. "Kilo peltiä, kilo maalia - ja Hanomag on valmis") poistui markkinoilta. Vuodesta 1932 lähtien Eisenachissa valmistettiin seuraajamallia "3/20" alkaen AM1-versiosta ("Autokonstruktion München 1", kaikkinensa AM 1-4). "Dixi" jatkoi vielä 1932-1939 Bruchsal`issa kotipaikkaa pitäneen "Gebrüder Ihle":n (Veljekset Ihle) edelleen urheilullisemmaksi muuttuneina ja teholtaan nostettuina malleina "BMW-Ihle 600" ja "800", joiden korissa käytettiin BMW 303:ssa tunnusomaiseksi tullutta munuais-keulamuotoilua, ja jotka muistuttivat mitoiltaan kutistettuja aikakautensa kilpa-autoja.

BMW-autotuotanto Eisenachissa (1933-1941)

Koska pienten automallien valmistus jätti niukasti katetta päätti BMW 1933 lähtien asemoida itsensä laatuautojen valmistajaksi, joissa olisi 1,2-3,5 litran kuusisylinterimoottoreita. Sen ensimmäinen uudentyyppinen malli oli mainittu 303-avoauto. Vuonna 1935 se laajensi Eisenachin tehdasaluetta asteittain: nykyiset museo-/kulttuurirakennukset O2 ja O5 ovat peräisin tältä laajentumisjaksolta. Mallisto laajeni BMW 315:n ja 319:n kautta maineikkaaseen 326-327-328 sarjaan sekä 335-huippumalliin, joista erityisesti urheilullinen 328-malli on nykyaikana huippuarvostettu ja huippukallis klassikkoauto. Alkuajan peilikuvana 327/328:n valmistusta tapahtui jo 1934 hankitun lisenssin turvin Frazer-Nash`illa nyt vuorostaan Englannissa. 1945 Bristol-lentokonetehtaan omistukseen siirtynyt Frazer-Nash käytti BMW-tekniikkaa lopulta aina vuoteen 1961 "Bristol 400"-sarjan 406-malliin asti. BMW:lle tunnusomainen keulan munuaiskoriste taas poistui vasta Bristol 403-mallin 1953-1955 jälkeen.

Sotatuotanto (1941-1945)

Autonvalmistus jatkui Eisenach`issa aina 1941 asti, jolloin natsi-Saksan johto määräsi BMW-pääjohtaja Franz-Joseph Popp`in protesteista huolimatta siviilituotannon supistettavaksi sotakaluston valmistamisen hyväksi. BMW:n Münchenin tehdas keskittyi muutoksen vuoksi lentokonemoottoreihin, kun taas BMW-moottoripyörien tuotanto pääasiassa sotilastarpeisiin (isoa kallista R75-sotapyörämallia 1942-1944 16.510kpl), ja vähäisiltä osin autoja ja moottoripyöriä siviilimarkkinoiden tarpeisiin siirtyi sieltä Eisenachiin. Vaihdoksen seurauksena auto- ja mp-mallien konstruktiopiirrokset ja tuotantovälineet joutuivat Eisenachiin, missä ne sodan loppuvaiheessa jäisivät Liittoutuneiden päättämän vyöhykejaon vuoksi fataalisti NL:n miehitysalueelle. Tämä taasen tarkoitti, että BMW:n Münchenin tehdas joutui sodan jälkeen laatimaan konstruktiopiirrokset uudelleen valmiista moottoripyöristä mittaamalla ("reverse engineering"), mikä viivästytti niiden tuotannon käynnistymistä merkittävästi - yksisylinteristen 1948, ja bokserimallien aina 1951 asti. Eisenach`issa taas jo sodan aikana oli siirretty suuri osa valmistuksen koneista ja laitteista sekä tehtaan varastot pommituksilta suojaan läheiseen kalium-kaivokseen, missä ne säilyivät vahingoittumattomina vaikka Eisenach`in tehdas tuhoutui pahasti vuoden 1944 pommihyökkäyksissä, viimein sodan loppuvaiheessa 60%:sesti.

AWO (1945-1950)

Neuvostoliitto otti 5.6.1945 haltuunsa Liittoutuneiden sille sopiman miehitysalueen. Se aikoi purkaa myös BMW-tehtaan (vrt. DKW-tehdas Zschopau`ssa) Neuvostoliittoon vietäväksi, mutta mp-tuotannon päällikkö Alfred Seidler sai estettyä aikeet esittelemällä marsalkka Shukoville BMW 321-auton: marsalkka määräsikin auton koeajettuaan heti valmistettavaksi 5kpl lisää miehittäjän tarpeisiin, minkä vuoksi tehdas säästyi pakkosiirrolta. Syyskuussa 1945 Thüringenin aluepresidentin käskystä kaikki alueelle jääneet teollisuuslaitokset takavarikoitiin - näin myös BMW:n protesteista huolimatta sen Eisenach`in tehdas, tuotantovälineet ja varastot. Tehdas määrättiin syksyllä 1945 valmistamaan niin autoja kuin moottoripyöriä aluksi vain NL:n tarpeisiin, ja tämä tuotanto pääsi käyntiin marraskuussa 1945 automallilla BMW 321 sekä BMW:n eri moottoripyörämalleilla: 220kpl mallia R 35 pystyttiin kokoamaan olemassa olevista osavarastoista, ja samoin 96kpl R 75-sotapyörää. Tuotannon käynnistely oli kuitenkin hidasta, sillä osa asiantuntevasta henkilöstöstä oli paennut Länsivaltojen miehitysalueille, ja myös tehtaan rakennuksia piti sortumisvaaran takia ensin korjata - osa korjauksista kesti 1950-luvun puoliväliin asti. Vuoden 1945 aikana tuotantosuunnitelman tavoitteen 70kpl sijaan valmistui vain 16 kpl R35-pyöriä. Tehdas tosin valmisti alkuaikoina myös arkitarpeistoa (keittoastioita, kärryjä ja jopa huonekaluja), sillä tällaisista oli huutavaa pulaa kun taas harvalla oli sodan jälkeen vielä varaa hankkia ajoneuvoa. 1946 valmistui kuitenkin jo 734 kpl R35-moottoripyöriä, 1947 yli 2.500 kpl.

Miehitysalueen usea ajoneuvonvalmistaja yhdistettiin syyskuussa 1946 perustetun neuvosto-osakeyhtiö SAG Awtovelon (SAG = Sowjetische Aktiengesellschaft, myöhemmin SDAG = Sozialistische Deutsche Aktiengesellschaft) alaisuuteen AWO-lyhenteellä: BMW:n Eisenach`in tehtaan lisäksi sen alaisuuteen tuli Simson, Fichtel & Sachs`in tehdas Reichenbach`issa, sekä liuta kelloja ynnä muuta hienomekaniikan, tarkkuustyökalujen, työstökoneiden ja kuulalaakereiden valmistajia. AWO:on kuului lisäksi autotehdas Auto Union:in suunnittelutoimisto Chemnitz`issä, mikä sulautettaisiin 1952 IFA:an. AWO-päätuote oli Simsonin valmistama, BMW R 23:sta vaikutteita saanut "rautamoottoripyörä" AWO 425. Eisenachin tehtaan R35-tuotannosta vuosilta 1946-48 edellä joitain kpl-tietoja, kun taas 1949 niitä valmistui jo 4.250kpl - viranomaistarpeiden tultua täytetyiksi osa tuotannosta meni sinä vuonna jo siviiliasiakkaille. AWO-johtoinen tehdas käytti niin auto- kuin mp-malleissa tuolloin yhä edelleen BMW-merkkiä, ja vasta Düsseldorfin osavaltiotuomioistuimen päätös 17.11.1950 kielsi Saksan eri miehitysalueiden välisen valuuttakaupan tyrehdyttämisen uhalla tehokkaasti BMW-merkin käyttämisen NL:n miehitysalueen (tällöin jo DDR:n) tuotannolta. AWO-kaudella valmistettiin viimein 8.996 kpl BMW 321-autoja, 14 kpl BMW 326-limusiinia, jonkin verran 326:sta jatkokehitettyä BMW 340-mallia vuodesta 1948 lähtien, sekä tuntematon määrä R35-moottoripyöriä.

EMW (1951-1955)

Neuvostoliitto palautti sodan jälkeen haltuunsa ottamaa omaisuutta asteittain 1949 lähtien, kun DDR oli perustettu. Myös AWO purkautui näin, ja sen osat siirtyivät DDR:n valtiolliseen omistukseen. Eisenach palautui DDR:lle 1951, ja 1952 tehtaasta tuli ensin EMW, viimein 1953 AWE = VEB Automobilwerk Eisenach. Muutoksen yhteydessä tehdas komennettiin vaihtamaan nelitahtimoottorilla olevista ajoneuvoista kaksitahtisiin (1953 alkaen IFA F9/EMW 309), joita pystyi samoilla tuotantopanoksilla valmistamaan suurempina kpl-määrinä, tehtaan väen protestoisessa moista "arvonalennusta". Vaihdokseen oli kuitenkin myös päädytty, koska vanhat BMW-mallit tarvitsivat osittain vielä alihankintaosia Länsi-Saksasta, mihin kuitenkin kului valtiontalouden kipeästi muuallakin tarvitsemaa valuuttaa. BMW-peräisten auto- ja mp-mallien tuotanto päättyi viimein 1955, valmistusmäärien ollessa arviolta:

• BMW/EMW-moottoripyörät (R35, R35/2, R35/3 vuosina 1945-1955) 83.000 kpl
• BMW/EMW-henkilöautot (321, 325/2 Kübelwagen, 326, 327, 340 vuosina 1945-1955) 30.800 kpl

AWE (1953-1991)

AWE l. VEB Automobilwerk Eisenach valmisti kaksitahtisia IFA- ja sittemmin Wartburg-automalleja (Wartburg-merkkisiä autoja oli valmistettu jo 1898-1904). Eisenachin keskustan vanhan tehdasalueen ahtaus aiheutti vuosien saatossa yhä pahenevia logistisia ongelmia, sillä osa peltiosien prässäämisestä jouduttiin siirtämään IWL:n (Berliini) ja AWZ:n (Zwickau) tehtaille mikä aiheutti merkittäviä kuljetuskustannuksia. Alueen ahtaus esti myös heikkoon kuntoon rapistuneen rakennuskannan (ylemmissä kerroksissa tuotantokoneita ei lattioiden riittämättömän kantavuuden takia voitu käyttää, vaan osia tehtiin kalliina käsityönä) uusimisen koska tuotantoa ei voitu siirrellä alueen sisällä. 1980-luvun alussa, kun väestö oli alkanut osoittaa tyytymättömyyttään autojen toimitusaikojen venymisestä tolkuttoman pitkiksi, DDR-johdon mahtikäskyllä päätettiin 10.000 lisäkappaleen valmistamisesta 1983 Gotha-ajoneuvotehtaalla (alussa mainitun "Gothaer Waggonfabrik":n jatkaja), mikä aiheutti irvokkaita kustannuksia ja logistisia vaikeuksia siirreltäessä osittain koottuja autoja Gothan-Eisenachin välillä. AWE-insinöörit esittivät tuotantomallien eri paranteluiden ohessa merkittäviä tekniikan uudistamisehdotuksia (mm. nelitahtimoottorit), mutta valtiojohto ei antanut lupaa niihin, minkä vuoksi jo 1966 tuotantoon tullut 353-mallisto alkoi vähäisistä muutoksista huolimatta jäädä ajastaan.

Viimein 1976-1984 DDR rakennutti kokonaan uuden korvaavan tehtaan kaupungin länsilaidalle. Se oli varustettu peräti neljällä linjastolla, mutta valitettavasti pienten tuotantoerien lomittelu tarkoitti jatkuvaa raskaiden muottien vaihtamista, ja tämä taas merkittäviä viivästyksiä tuotantoerien välille. Viimein 1980-luvun puolivälissä AWE sai luvan alkaa valmistaa lisenssillä VW Polosta tuttua 1,3-litraista nelisylinteristä nelitahtimoottoria. Poikittaisen moottorin ja vaihteiston sovittaminen Wartburg 353-malliin tiesi auton keulan täydellisen uudistamisen tarvetta, ja siten hirvittäviä kustannuksia, ja uusi Wartburg 1,3 tulikin siksi tuotantoon vasta vuonna 1988 - hieman ennen levotonta vuotta 1989, minkä seurauksena DDR purkautui ja Saksat yhdistyivät. Länteen avautuneessa Itä-Saksassa nelitahti-Wartburgin kysyntä romahti, ja 21.1.1991 DDR-jäämistön omaisuudenhoitoyhtiö Treuhand päätti pysäyttää AWE:n tehtaan tuotannon. Toiminta AWE:na loppui huhtikuussa 1991 - tosin moni työttömäksi jäänyt löysi uuden työpaikan syyskuussa 1992, kun OPEL aloitti Astran ja Corsan valmistuksen Eisenach-West:issä.

Nykyaika

Uudessa Eisenach-West:in tehtaassa valmistetaan nykyään OPEL-henkilöautomalleja. Keskustan ajoneuvotehtaan alueella 1935 valmistuneita ja suojelun alaisia O2- ja O5-tehdastiloja käytetään ajoneuvomuseona sekä kulttuuritoimintaan.

EMW-mallit

AWO/EMW R 35

EMW valmisti aluksi R35-mallia lähes muuttumattomana, mutta kehitti 1952 öljyvaimennetulla teleskooppihaarukalla ja ajanmukaistetulla vaihteistolla varustetun EMW 35/2:n. 1953-1955 se valmisti vielä kerran mittavasti pidennetyllä ja vahvistetulla rungolla sekä Plunger-tyyppisellä takajousituksella varustettua EMW 35/3:a missä runkomuutokset johtivat lukuisiin muihinkin paranteluihin, mm. kahvat muuttuivat koukkumallisista (tangon sisäpuoliset vaijerit) nykyaikaisiksi, takalyhty ja pakoputki muuttuivat erilaisiksi.

AWO 700

EMW (Eisenacher Motorwerk) sai vuonna 1952 toimeksi suunnitella Eisenachissa 1942-1944 valmistetun BMW R75-sotapyörän pohjalta uudistetun, raskaan sivuvaunullisen moottoripyörän viranomais- ja sotilaskäyttöön. Sukulaisuus ulottui aina R70-tyyppinumeroon asti, ja uuden moottorin oli määrätty käyttävän EMW R35:n kansia. Tuotekehittely oli Avtowelo SAG-yhtiön (Sowjetische Gesellschaft, myöhemmin DDR-valtioyritys nimellä Staatliche Gesellschaft) alaisuudessa.

Työn tuloksena syntyi 684ksm-bokseri, missä sylintereitä oli paremman maavaran vuoksi nostettu 7 astetta/puoli, eli sylinterit olivat 166 asteen V-kulmassa (vrt. Zündapp KS750-"Sotanorsun" vastaava kapeakulmabokseri). Kun Eisenachin moottoritehdas EMW (Eisenacher Motoren Werk) l. AWE (Automobil-Werk Eisenach) oli vaihtanut autovalmistajaksi lankesi AWO 700:n koetuotanto 1955-1958 Simson-tehtaalle Suhliin. Moottoreita valmistui 14 (joissain lähteissä 19) kpl, ja moottoripyöriä 10 kpl koesarja, mutta testausvaiheessa sen luotettavuus, etenkin takapyörälle voimaa välittävän kardaaniakselin nivelen heikko konstruktio l. luotettavuus todettiin riittämättömäksi sotilaskäyttöön, mikä tiesi projektin loppumista. Osaltaan AWO 700 kärsi myös samasta ongelmasta kuin natsi-Saksan R75 ja KS750, eli monimutkainen raskas sotapyörä ei korkeisiin valmistuskustannuksiinsa nähden antanut riittävää hyötykuormaa tai monikäyttöisyyttä verrattuna pieneen maastoautoon. Yksi alkuperäinen AWO 700 on Ruotsissa yksityisomistuksessa, ja saksalaisella Wehrmachtsgespann-yhtiöllä on kokoelmissaan entisöity AWO 700 -kappale.

EMW:t Suomessa

Hyvälaatuiset EMW-autot ja mp:t olivat Suomessa suosittuja, koska sodanjälkeiset valuuttarajoitukset eivät koskeneet Itäblokissa valmistettuja ajoneuvoja. TRAFI:n ajoneuvotilasto tunnustaa 3/2015 112kpl EMW-moottoripyöriä.

Linkkejä

• EMW R35-klubi (Saksa): Hauptseite (saksaksi)
• AWO Club (Saksa): Index (saksaksi)
• BMW Einzylinder (Saksa): Foorumi BMW-singlet (saksaksi)
• Gabor`s MZ-Laden (Saksa): Itäpyörien osia jne. (sa/en/ra/unkari)
• Harrastajan EMW R35/3 (Saksa): eri pyöriä, mm. R35/3 aineisto/linkit (saksaksi)

Lähteenä käytetty pääosin eri Wikipedia-sivuja (myös lisättävät kuvat) lisälähteillä ryyditettynä, siksi GFDL: