Express

Express Werke oli Baijerin osavaltion itäosassa Neumarkt in der Oberpfalzissa toiminut yritys. Sen perusti vuonna 1864 juutalaistaustainen Simon Goldschmidt, kun Baijerin Juutalaisedikti 1813 ja sen hyväksyminen Saksan vapaa-osavaltio Baijerin parlamentissa vuonna 1861 oli määritellyt juutalaisväestön kansalaisoikeudet. Rautakauppana aloittanut yritys alkoi valmistaa polkupyöriä tammikuussa 1884 Velocipedfabrik Goldschmidt & Pirzer-alayhtiön alaisuudessa, mikä katsotaan Express-ajoneuvotuotannon aloitusvuodeksi. Marraskuussa 1896 perustajan poika Joseph kuoli, minkä vuoksi perheyhtiö muuttui 1897 osakeyhtiöksi Express Fahrradwerke AG-nimellä (Express polkupyörätehtaat Oy). Vuonna 1899 Express-Werke aloitti moottoriajoneuvojen valmistuksen. Osake-enemmistö meni juutalaistaustaisen Bankhaus Gebrüder Arnholt-pankille, mikä NSDAP:n valtaannousun 1933 jälkeen yhdistyi arjalaistamiskampanjassa Dresdner Bank-suurpankkiin. Aloitettuaan vuonna 1935 uudella K100-mallilla mopedien ohella kevyen moottoripyörän valmistamisen Express luettiin osaksi Nürnbergin moottoripyörävalmistajien teollisuuskeskittymään. 1950-luvun alussa tuotantoonsa mittaavasti investoinut yhtiö ajautui monien muiden saksalaisten mp-valmistajien tavoin talouskriisiin 1950-luvun lopulla, kun moottoripyörien kysyntä loppui äkisti väestön siirtyessä autoihin. Maksukyvyttömän Expressin rahoittajapankki etsi luottotappioita välttääkseen yhtiölle ostajan, Victoria-Werken jo ostaneen Odilo Burkartin: tämä osti Auto Unionilta kohta myös DKW-yhtiön, ja yhdisti kolme moottoripyöriä valmistavaa yritystään marraskuussa 1958 Zweirad Union-yhtiöksi (kaksipyörä-unioni). Express-tehtaan tuotantolaitteiden myynnin jälkeen ajoneuvojen valmistusta ei voitu enää jatkaa kannattavasti: Victoria-tuotemerkki meni Zweirad Unionin haltuun, ja valmistus Neumarktissa päättyi syyskuun 1959 lopussa.

TRAFI-ajoneuvotilasto 12/2019 tunnistaa Suomen rekisterissä kaksi 175-kuutioista Victoria-moottoripyörää.

Historiikki

Eräs ensimmäisistä polkupyörävalmistajista Saksassa

Yrityksen toiminta alkoi Goldschmidt-perheen isä Simon Goldschmidtin perustamasta rautatavarakaupasta Neumarktissa vuonna 1864 nimellä S. Goldschmidt & Sohn. Yritys aloitti polkupyörien valmistuksen vuonna 1884 eräänä ensimmäisistä tämän alan saksalaisista toimijoista Carl Marschützin aloitteesta, joka oli vuonna 1877 aloittanut kaupallisen oppikoulutuksen yrityksessä. Goldschmidt-yritys mainosti itseään alan vanhimmaksi, joskin moni muu yritys oli alkanut valmistaa velosipeedejä jo aikaisemmin. Liiketoiminnan johtajaksi vuonna 1886 noussut Marschütz irtaantui yrityksestä kuitenkin jo samana vuonna, jolloin hän perusti oman yrityksensä C. Marschütz & Companie:n (sittemmin polku- ja moottoripyörävalmistaja Hercules). Tämäkin merkki siirtyi 1950-luvun lopulla Odilo Burkhartin kattoyhtiö Zweirad Unionin alaisuuteen.

Polkupyöräbuumin loppu, siirtyminen moottoriajoneuvoihin

Polkupyörävillitys johti lukemattomien valmistajien syntyyn eli ylitarjontaan, ja vuosisadan vaihteessa polkupyörien kysyntä alkoi hiipua. Kun Marschütz-yritys oli vuonna 1898 vielä valmistanut 4.700 polkupyörää, sen vuoden 1901 valmistus supistui enää 600 kappaleeseen. Kriisiä vaikeutti yrityksen laajennus ja henkilökunnan kaksinkertaistuminen juuri ennen menekkikriisiin joutumista. Se joutui kriisin vuoksi irtisanomaan puolet henkilökunnastaan, ja kun moottoriajoneuvot olivat samaan aikaan tulleet muotiin se ryhtyi valmistamaan ensin moottorilla varustettuja 3-pyöräisiä kulkuneuvoja sekä pieniä automobiileja. Tuotepaletti laajeni pian myös moottorilla varustettuihin polkupyöriin, sekä henkilö- ja kuorma-autoihin. Koska vuosisadan vaihteen jälkeen ei vielä ollut selvää nousisivatko polttomoottori- vaiko sähköajoneuvot ostajakunnan suosioon Marschützien Express Werke-nimellä toimiva ajoneuvohaara osti Berliinissä toimivan Vulkan Automobilgesellschaft-yhtiön, sen toimitilat sekä patentit. Express-Werke alkoi sitten valmistaa henkilö- ja aina 5t kuorma-autoja Berliinissä, joiden alusta ja kori muistuttivat Neumarktissa valmistettuja bensiini-autoja. Berliinin toimipiste tarjosi myös ajoneuvojen huolto- ja korjaustoimintaa. Moottoriajoneuvojen valmistus täytti yrityksen lähes koko tuotantokapasiteetin aina vuoteen 1905 asti, mutta automobiili-alakin joutui pian ankaran kilpailun kouriin. Vuonna 1907 Express Werke käänsi huomionsa takaisin polkupyöriin, joiden menekki oli kiihtynyt matalan turvallisuus-runkomallin sekä niiden ajomukavuutta lisäävien ilmakumirenkaiden vuoksi. Express-yhtiö palasi vuosina 1909-1910 vielä lyhytaikaisesti automobiilien valmistukseen, joissa se käytti kölniläisen Fafnir-yhtiön 4- ja 6-sylinterisiä moottoreita. Automobiilit olivat luksustuotteita, eikä niiden menekki sallinut kannattavaa toimintaa, minkä vuoksi Express-Werke ajoi automobiilihaaran alas vuonna 1910, ja keskittyi uudelleen suureen suureen suosioon nousseiden, uudenaikaisten polkupyörien valmistukseen.

Ensimmäisen maailmansodan puhjettua elokuussa 1914 Express-Werke alkoi valmistaa sotajoukkojen tarpeisiin taitettevia polkupyöriä, joita maajoukkojen sotilaat pystyivät kantamaan mukanaan. Myös muu yrityksen toiminta palveli sotatarpeita, eli valtaosa sen liiketoiminnasta oli Saksan keisarikunnan maajoukkojen (Heer) kanssa. Express käytti valmistustoiminnassaan myös sotavankeja. Sodan päätyttyä, ja kun moottorilla varustettujen polkupyörien eli kevyiden moottoripyörien ajokorttipakko oli poistunut, Express aloitti Fichtel & Sachs-ostomoottoreilla varustettujen moottoripolkupyörien valmistuksen. Vuonna 1935 niiden rinnalle syntyi ensimmäinen K100-kevytmoottoripyörä Sachs-moottorilla, missä oli käynnistyspoljin. Mallisto käsitti myös Sachs-moottorilla varustetun Express S-mallin sekä siitä johdetut naistenmallit (Express SD) ja tavarankuljetusmallit (Express ST), ja toisen maailmansodan puhkeamiseen vuonna 1939 asti moottoripyörien mallistossa oli 18 vaihtoehtoa. Menekki oli hyvä, sillä kevytmoottoripyöriä valmistui noin 150.000 kappaletta. Express-yhtiö luettiin tuolloin osaksi Nürnbergin suuralueen kaksipyörä- ja ajoneuvoteollisuuden keskittymää.

Natsiaika ja jälleenrakennuskausi

Natsipuolueen noustua valtaan vuonna 1933 myös Express-Werke koki organisatorisia mullistuksia, sillä juutalaisomistuksessa ollut yhtiö ohjattiin arjalaisiin käsiin. Osake-enemmistön tuolloin omistanut Arnold-veljesten yksityispankki sulaututettiin suureen Dresdner Bank-pankkiin. Sodan edetessä Liittoutuneet alkoivat suunnitelmallisesti tuhota natsi-Saksan teollisuutta ja tavaran kuljetusvälineitä, jotta vastustajan kyky valmistaa ja toimittaa sotamateriaalia joukoilleen heikkenisi. Myös Express-Werke sai osansa, kun läheinen Neumarkitin rautatieasema joutui 23.2.1945 pommituksen kohteeksi, ja pommeja osui myös yhtiön tehtaaseen: jo osittain tuhoutunut tehdas sai lisää osumia pommituksessa 11.4.1945 jolloin sen toiminta tuli lopullisesti mahdottomaksi. Sodan päätyttyä toukokuussa 1945 osa yrityksen henkilökunnasta palasi Neumarktiin, ja se osallistui tehtaan korjaustöihin. Vasta keväällä 1947 toimitilat oli kunnostettu riittävästi polkupyörien, ja sitten mopojenkin valmistuksen uudelleen aloittamiseksi. Eräs toiminnan suuri haitta oli raaka-aineiden vaikea saatavuus, kun Länsi-Saksan (tässä tapauksessa USA-miehitysvyöhykkeen) jälleenrakennus tarkoitti niiden kovaa kysyntää joka puolella aluetta. Moottoriajoneuvojen uusi mallisto voitiin esitellä uudelleen vasta vuoden 1950 Frankfurtin messuilla: mopojen ja kevytmoottoripyörien rinnalla Express esitteli uudet, Radex-nimen saaneet raskaammat moottoripyörät, jotka palvelivat asiakaskunnan liikkumisen tarpeita paremmin kuin mopot ja kevytmoottoripyörät. Moottoripyörämallisto myikin niin hyvin, että yhtiö ryhtyi tuloillaan kehittämään uusia omia Radexi-mopedimoottoreita. Ensimmäinen oma M52-moottorimalli voitiin esitellä yleisölle vuonna 1953. Mopon seisontatuen varassa polkimilla käynnistettävä kehitysversio, M 53-moottori oli aluksi varustettu vain yhdellä vaihteella, mutta kohta siihen tuli tarjolle 2-vaihteinen vaihteisto, jonka vaihteiston kuljettaja pystyi kytkemään vivulla irti halutessaan käyttää pyörän poljinkoneistoa. Vuonna 1958 näitä seurasi 3-vaihteinen M 54-moottori.

Moottoripyörämarkkinat sakkaavat 1950-luvun loppupuolella

Expressin ja muidenkin Länsi-Saksan mopedi- ja kevytmoottoripyörien valmistajan tilanne alkoi 1950-luvun edetessä vaikeutua: Talousihmeen mm. Marshall-avun vuoksi kokevilla Länsi-Saksan asukkailla oli tulojen kohentuessa mahdollisuus siirtyä 2-pyöräisistä ajoneuvoista halpoihin kääpiöautoihin ellei jopa henkilöautoihin, mikä romahdutti niin Länsi-Saksan kuin monen muunkin Euroopan maan (esimerkiksi Ranskan) moottoripyöräteollisuuden 1950-luvun puoliväliin tullessa muutamassa vuodessa. Vuosina 1952/1953 oli valmistettu noin 25.000 henkilöautoa ja vajaa 364.000 moottoripyörää... mutta jo vuonna 1956/1957 asetelma oli kääntynyt päälaelleen: autoja valmistui lähes 175.000 kappaletta, kun moottoripyöriä enää reilut 105.600 kappaletta. Moottoripyörien kysynnän sakkaaminen ajoi moottoripyörävalmistajat ahdinkoon koko manner-Euroopassa. Moottoripyöriä valmistavien yritysten ahdinko ilmenee sitenkin, että vuosina 1952/1953 valmistajia oli vielä 80 kappaletta, vuonna 1958 kuitenkin enäää 17 kappaletta. Suurella mittakaavalla tuotantoonsa ja omiin moottoreihinsa 1950-luvun buumin aikana investoinut Express-Werke ajautui lyhyeksi jääneen nousukauden päättyessä kysynnän kadotessa toivottomiin talousvaikeuksiin.

Odilo Burkart ja Zweirad Union-yhtymä

Maksukyvyttömyyteen ajautuneen Express Werke-yhtiön rahoittajapankki alkoi luottotappioita välttääkseen etsiä velalliselleen ostajaa. Tällaiseksi tuli Odilo Burkhart, joka oli natsi-Saksan aikana ollut Friedrich Flick-konsernin yleisvaltuutettu johtaja, ja siinä ominaisuudessa ollut syytettynä Nürnbergin prosessissa. Burkhart oli tuolloin jo hankkinut määräysvallan moottori- ja polkupyöriä valmistavissa DKW- , Hercules- ja Victoria yhtiöissä, ja Expressin niiden kupeeseen liitettyään hän perusti Zweirad Unionin (vrt. autojen saralla Auto Union, nyttemmin 1960-luvulta Volkswagen-konserniin kuuluva Audi). Burkart-yhteenliittymä jatkoi ensin kaikkien neljän merkin valmistusta, joskin mallit olivat teknisesti yhtenäisiä ja erosivat tuotemerkin lisäksi vain yksityiskohdissa. Expressin Neumarktin tuotantolaitteiden myynnin jälkeen tehdas ei voinut jatkaa tuotantoaan kannattavasti, minkä vuoksi merkin Express tuotanto päättyi 30.8.1959. Seuraavaksi Zweirad Unionin alaisuudessa valmistetuista moottoriajoneuvojen merkeistä sammui Victoria, joskin DKW- ja Hercules-mallisto jatkoi aina 1980-luvulle, jolloin edulliset ja teknisesti modernimmat japanilaiset kevytmoottoripyörät syrjäyttivät perinnetekniikasta kiinni pitäneet, vanhanaikaiseksi jääneet saksalaismerkit.

Linkkejä

• Cybermotorcycle: Express (en)

Artikkeli on laajalti käännös saksankielisestä Wikipediasta, minkä vuoksi GFDL-merkintä.