Hercules

HERCULES on Nürnbergin polku- ja moottoripyöräkeskittymään kuuluva entinen moottoripyörien, kääpiö- ja kuorma-autojen valmistaja, ja ensimmäisen sarjatuotantoisen Wankel-moottoripyörän valmistaja. Sen korkea valmistusmäärä (pienet mp:t) sijoittaa sen "suuriin nimiin". Vuodesta 2013 lähtien yhtiö jatkaa 1966 perustetun, nykyisin 960 kauppiaan ZEG-osuuskunnan omistuksessa, eräänä sen pyörätehtaana. Se on perustettu 1886, ja kuului pitkään Fichtel & Sachs-konserniin. Oman moottoripyörien (lähinnä kevytmoottoripyörien) tuotannon loputtua se myi Peugeot-malleja omalla nimellään vuoteen 1997/1998 asti, jolloin Fichtel & Sachs ajoi oman moottorituotantonsakin alas.

Tämä osa Fichtel & Sachs`ista jatkoi sittemmin Sachs-merkillä mopojen ja kevytmoottoripyörien valmistusta, ja vietti 2005 mp-tuotantonsa satavuotisjuhlia, 2011 taas yhtiön 125-vuotisjuhlia. Yhtiön nimi on nykyisin SFM GmbH (Sachs Fahrräder und Motorräder), ja SACHS-ajoneuvojen lisäksi sen tuotemerkkejä ovat SFM Bikes (E-pyörät) sekä SAXONETTE.

Juttu keskittyy pääasiassa Hercules-moottoriajoneuvoihin.

Historiaa

Yhtiön tarina alkoi 5.4.1886, kun juutalaissukuinen Carl Marschütz (syntynyt 1863, Burghaslach (Franken) - kuollut 19.4.1957, Los Angeles (USA)) perusti velosipeeditehdas Carl Marschütz & Co:n Nürnbergissä. Kun perustajan veli Heinrich tuli yhtiön kaupalliseksi johtajaksi alkoi se 1887 lähtien käyttää nimeä Nürnberger Velozipedfabrik Hercules. Yhtiö menestyi, ja joutui jo 1888 vaihtamaan isompiin toimitiloihin, ja 1896 valmistui sen rakennuttama uusi tehdas.

Moottoripyörien tuotantoa yhtiö harjoitti ensi kerran jo aikavälillä 1905-1907, mutta se ei silloin vielä ollut taloudellisesti kannattavaa. Uusi yritys 1928 keskittyi alle 200ksm moottoripyöriin, sillä ne olivat verovapaita eikä kuljettaja tarvinnut ajokorttia. Vuonna 1930 Fichtel & Sachs aloitti Schweinfurtissa moottoreiden valmistuksen, ja koska Herculeksella oli jo vuosikymmeniä kestänyt yhteistyö sen kanssa mm. polkupyörien Torpedo-napojen osalta, oli luontevaa Herculeksen käyttää sittemmin sen moottoreitakin. Yhteistyö jatkuisi aina vuoteen 1996 asti, jonka päätteeksi Hercules ajoi mopojen ja moottoripyörien oman tuotantonsa alas.

NSDAP:n voitettua vaalit tammikuussa 1933, ja puolueen sittemmin anastettua vallan Saksassa oli Marschützien myytävä yhtiö pilkkahintaan sen "arjalaistamisen" yhteydessä, jolloin perhe muutti Yhdysvaltoihin. Nürnbergin tuotanto jatkui toisen maailmansodan aikana rauhassa varsin pitkään, sillä Saksan kaakkoisosassa sijainnut kaupunki oli ensivaiheen pommikoneiden toimintasäteen rajoilla. Vasta loppuvuodesta 1943 niin teollisuuskaupunki Nürnberg kuin kuulalaakereista tunnettu Schweinfurt joutuivat etenkin USAF:n kohteeksi. Tuhoisaksi koitui kuitenkin vasta RAF:n pommitus 2.1.1945, jolloin Nürnbergin vanha kaupunkikeskusta tuhoutui perusteellisesti. Myös Hercules-tehdas tuhoutui etenkin tammikuisessa pommituksissa muiden mp-tehtaiden tavoin, viimein 75-prosenttisesti. Sodan päätyttyä USA:n miehitysvyöhykkeellä sijainneen tehtaan koneet ja laitteet purettiin, ja myytiin sotakorvauksina.

Pienimuotoinen polkupyörien valmistus pääsi alkamaan 1946, moottoripyörien 1949, ja yhtiö meni Dresdner Bank-pankin omistukseen. Vuonna 1956 se oli eräs Max Grundigin ostamista yhtiöistä, mutta jo kaksi vuotta myöhemmin Fichtel&Sachs-yhtiön asiamiehet ostivat sen (kauppa jäi piiloon aina vuodenvaihteeseen 1962/63 asti, koska moni muukin valmistaja käytti Sachs-moottoreita). Kun Fichtel & Sachs oli vuonna 1965 ostanut myös ZWEIRAD UNION:in (DKW, Express, Victoria), se muutti ensin mopedituotannon ja sitten pääkonttorinsakin ostamansa yrityksen tehtaalle. Tuotteita myytiin Saksassa ja ulkomailla "Hercules"-tuotemerkillä, sikäli kun nimi ei ollut kohdemaassa jonkun muun tahon suojaama (tällöin tuotemerkki oli "Sachs" tai "DKW"... näin lie ollut mm. Suomessa).

Vuonna 1981 MANNESMANN-jätti osti emoyhtiö Fichtel&Sachsin, ja alkoi karsia sen rönsyjä. Pyörät sekä "Hercules"-tuotemerkki menivät 1995/96 hollantilaiselle ATAG Cycle Group-yhtiölle. Moottorien valmistus päättyi 1997/98 jolloin moottoripyörien valmistus meni Whinning Wheels Group:ille, ja 2001 muutama Hercules-ajan keskeinen henkilö osti sen jäännökset tuotenimensä "Sachs Bikes" alaisuuteen. 2004 lähtien yhtiö on lakkauttanut Sachs-tuotannon Nürnbergissä, ja tuotteet valmistetaan nyt edullisempien kustannusten Kiinassa, pääasiassa Honda-moottoreilla varustettuina. Nürnbergiin on jäänyt enää tuotekehittely sekä jakelu.

Kuorma-autot, kääpioautot

Marschützien aikana 1898 Hercules aloitti sähkömoottorilla varustettujen kuorma-autojen tuotannon, ja 1905 lähtien niissä käytettiin polttomoottoreita. Kuorma-autojen kannattavan valmistuksen vuoksi yhtiö lopetti moottoripyörähaaran 1907. Tuotteiden kantavuudet olivat 1,5 ja 3 tonnia, ja 1912 niihin tuli saataville ketju- tai kardaaniveto. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen kuorma-autojen menekki oli vähäisempää, ja vuonna 1928 yhtiö luopui niistä moottoripyörien hyväksi.

Kevyiden moottoripyörensä rinnalle Hercules otti vuosien 1932-1937 välillä kolmipyöräautojenkin valmistuksen, edelleen alle 200ksm-luokassa vero- ja ajokorttivapautuksen takia. Hercules ei mennyt kuitenkaan mukaan 1950-luvun kääpiöautobuumiin.

Tunnetuimpia tuotteita

Hercules oli vahvimmillaan 1950-luvun alun ja 1970-luvun lopun välisenä aikana, jolloin se mopedien ja 50ksm-kevytmoottoripyörien (Länsi-Saksan luokka 16-18v ikäryhmälle) lisäksi tarjosi Sachs`in moottorilla varustettuja 100- ja 125-kuutioisia malleja, ja hallitsi markkinoita Kreidlerin sekä Zündappin kanssa, mm. Maicon jäädessä kaukaiseksi neljänneksi. Moottoripolkupyörien (25km/t) lisäksi sillä oli laaja paletti mopedeja (40km/t) aina 2004 tuotannon päättymiseen asti. Kevytmoottoripyörissä Hercules oli edelläkävijä K50 Ultra-mallilla, missä ensimmäisenä luokassaan oli tuplalevyjarrut edessä. Viimeisissä oli 6 vaihdetta sekä nestejäähdytys, ennen kuin 1.4.1982 kuutioraja nousi 80 kuutioon ja vaihdeluku rajoitettiin viiteen. Muutoksen jälkeen japanilaisvalmistajat nousivat hallitsemaan 80-kuutioisia: esimerkiksi Hondan MBX 80, Kawasakin AR80 sekä Yamahan RD80LC (sama kuin Suomen markkinoiden RD125LC, mutta iskutilavuus pienennetty). Markkinakakun jakauduttua näin uudelleen joutui Zündapp hakeutumaan selvitystilaan 1984, ja Kreidler seurasi muutamaa vuotta myöhemmin. Hercules jatkoi aina 1989 asti Ultra-, RX- ja XE-malleillaan. Siviilimallien lisäksi Hercules myi 1969-1981 Bundeswehr`ille K 125 Military-sotapyörää sekä sen K 180 Military-isoveljeä (1991-1996). Herculeksen logistisista syistä käyttämän tuotelinjojen samankaltaisuuden vuoksi oli mahdollista (samoin myös Kreidlerissa) vaihtaa 40km/t-rajoitetun mopedin moottorin kiinnikeisiin 50-, 100- tai jopa 125-kuutioinen moottori... näitä jopa 140km/t nopeuksiin yltäneitä mopedeja kuuluu olevan esillä eri poliisimuseoissa.

Hercules oli 1970 Frankfurtin IFMA-messuilla esitellyt moottorkelkasta otetulla Wankel-moottorilla, nelivaihteisella vaihteistolla sekä BMW R27:n voimansiirrolla varustettu koemalli, mikä herätti paljon kiinnostusta niin yleisön kuin asiantuntijoidenkin piirissä. Myös monet muut valmistajat kokeilivat tuolloin kompaktia, kevyttä ja värinätöntä kiertomäntämoottoria (mm. BSA/Norton ja Suzuki, jotka aikanaan saivat tuotteensa myyntikuntoon), ja siksi Hercules kiirehti saada mallinsa W2000 ensimmäinen sarjatuotantoon vuonna 1974. Merkintä historian kirjoissa toki saatiin, mutta tehtaan käsistänsä päästämä Wankel-moottoripyörä oli osin vielä keskeneräinen. Sen maine tärveltyi näiden lastentautien vuoksi, ja toisaalta 294ksm-yksikiekkoinen ilmajäähdytteinen moottori sai etuseinänsä suuren puhaltimen ja epätavallisen käyntiäänensä takia "pölynimuri"-nimen kansan suussa. W2000 ei ollut markkinamenestys (valmistusmäärä n. 1.800kpl), joskaan sen kilpailijatkaan (vaikkapa Suzukin RE-5) eivät saaneet ostajakuntaa liikkeelle: ne olivat kalliita (etenkin, kun kiertomäntämoottorin iskutilavuus oli näennäisen pieni mäntämoottoreihin verrattuna, eli pyörä miellettiin eri luokkaan kuin se olisi kuulunut), ja Wankel-moottorin ominaiskulutus oli tavallisempia kilpailijoitaan korkeampi - seikka, mitä ensimmäisen Öljykriisin 1973 jälkeen paheksuttiin juoppojen isojen kaksitahtisten tavoin (Mazda-yhtiön sitkeän tuotekehittelyn ansioista ero pieneni aikanaan). Hercules-mallin erityisongelma oli, että se monilta osin (mittaristo, simppeli avain, muotoilu) muistutti liikaakin valmistajan pikkupyöristä.

• Youtube W2000 kierros/käynti/ajo-video
• Hercules Wankel Interessengemeinschaft (yhteisö/forum, saksaksi)

Hercules Suomessa

TRAFI-ajoneuvotilasto tuntee 10/2015-tilanteessa 12kpl Hercules-moottoripyöriä Suomen rekisterissä. Niistä valtaosa edustaa sotapyörä K 125 BW (=Bundeswehr)/Military:a.

Hercules K50 SL oli eräs saksalaisvalmistajien muutamasta mallipyörästä (Kreidlerilta oli enduromalli Mustang, Zündapilta nestejäähdytteinen KS50-TT), kun Suomessa syntyi 1980-luvun alussa ajatus 125ksm-luokan alapuolelle sijoittuvasta edullisemmasta mp-luokasta. Ajatuksesta ei kuitenkaan päästy lainsäädännöllisiin tekoihin. Nimellisen 6,25hv (DIN, valmistajien vapaaehtoinen tehorajoitus yhteispäätöksellä 1960-luvun lopulla) ja lupaillun 85km/t sijaan moni näistä pyöristä oli tosiasiassa tehokkaampi ja kulkevampi. Tekniikan Maailma teki esittelyjutun, mutta toistaiseksi tieto missä lehden numerossa se oli jää epävarmaksi.

Linkkejä

• SFM-Bikes kotisivu

Perustuu pääasiassa Wikipedia DE:n aiheeseen liittyviin juttuihin, siksi GFDL