John Eugene Walker, syntynyt 7.marraskuuta 1893 Birmingham (Alabama, USA) - kuollut 21.kesäkuuta 1924 Rosenkrans-sairaala, East Stroudsburg (Pennsylvania, USA), ja tunnettu yleisemmin Gene Walker`ina, oli luonnonlahjakas etelävaltiolainen kilpa-ajaja ja aktiiviuransa 1914-1924 aikana Yhdysvaltojen 19-kertainen mestari. Gene Walker ajoi vuonna 1920 ensimmäiset FICM:n/FIM:n viralliset nopeusennätykset Ormond Beach-rantahietikolla (Florida) Indian-tiimille yhdessä tiimikaverinsa McBriden kanssa. Hän kaatui 7.kesäkuuta 1924 Stroudsburgin "flat track"-radalla harjoitellessaan, oletettavasti törmättyään radan viereen jätettyyn traktoriin vaikkakaan turmalla ei ollut silminnäkijöitä, ja menehtyi vammoihinsa kaksi viikkoa myöhemmin läheisessä sairaalassa. Gene Walker nimettiin 1998 AMA:n "Hall of Fame":en.
Sisällysluettelo
Ura
Gene Walker osti ensimmäisen käytetyn moottoripyöränsä 17-vuotiaana, ja opetteli sillä taidokkaaksi vauhtiajajaksi. Myöhemmin hän osti uuden Indian-moottoripyörän, minkä avulla hän sai töitä eräänä ensimmäisistä Birminghamin mp-postiläheteistä. Työssä hän ajoi joka päivä, ja hioi siinä sivussa taitojaan kuljettajana edelleen. Vuoden 1912 Alabama State Fair-näyttelyn yhteydessä järjestettiin moottoripyöräkilpailu, mikä veti runsaasti katsojia. Walker osallistui siihen, ja voitti 5 mailin finaalilähdön. Päästyään voittamisen makuun moottoriurheilu vei hänet mennessään, työ postilähettinä sai jäädä, ja hän pestautui birminghamilaisen Indian-kauppias Bob Stubbs`in liikkeeseen. Stubbs itsekin oli intohimoinen moottoriurheilija, ja Birmingham oli tuohon aikaan monien mp-kilpakuljettajien syyskauden tukikohta, minkä vuoksi nuori Gene sai oppinsa alan parhaimmistolta, vaikkapa kuljettajilta Joe Wolters ja Ray Creviston. Vuonna 1914 oli koittanut hetki Gene Walkerin ryhtyä ammattikuljettajaksi. Talvikaudella 1914/15 hän meni Indian-tehtaalle Springfield`iin (Massachusetts) työskentelemään yhtiön koeosastolla. Siellä hän oppi kuljettajan taitojensa ja Stubbs`illa saadun tietämyksen päälle tuntemaan kilpa-Indianien moottoritekniikan viimeisintä nippeliä myöten.
Walker löi läpi jo 10. heinäkuuta 1915 FAM-mestaruuskilpailussa Saratoga`ssa (New York, kuuluisa ravirata), missä hän 5 mailin finaalissa päihitti suurnimet Bob Perry, Jim Davis, Red Parkhurst ynnä monen muun huippumiehen, ja teki samalla uuden 5 mailin ennätyksen. Ura jatkui erinomaisilla tuloksilla Yhdysvaltain suurkilpailuissa, vaikkapa viides sija Dodge City:n (Kansas) 300-kilpailussa, ja hänen edesottamuksensa nousivat nopeasti maankuuluiksi. Yhdysvaltain mukaan lähteminen ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheessa vuonna 1917 vaikutti toki laajalti myös moottoriurheiluun. 1919 olisi Walkerin kuningasvuosi, sillä hän voitti kuusi kolmestatoista suurkilpailusta, ja rukkasi niin tehdessään kolmea rataennätystäkin. 1920-luvulle tultaessa suurlehti Motorcycle and Bicycle Illustrated julisti hänet "Champion of Champions":iksi. Vuosikymmenen alussa hän jatkoi voittojen ja mestaruuksien keräämistä maanlaajuisesti, myös "board track"-lautaradoilla. Viimeinen mestaruus tuli 17.2.1924 Los Angeles`in (California) board track-radalla. Gene Walker menehtyi introssa mainitun turman seuraamuksiin 21.6.1924.
Luonnehdintoja
Gene Walker ajoi suurimman osan kilpailuistaan Indianilla, pois lukien lyhyt riitatumisepisodi 1920-luvun alussa ja visiitti kilpailijan väreissä, sekä harvat tapaukset jolloin Indianin "Wigwam":ista (tehtaan kilpailuissa tosiasiassa käyttämä rakennelma tiiminsä kalustolle ja kuljettajalle) ei ollut saatavilla kilpureita. Hän piti erityisesti pitkillä tai lautaradoilla kilpailemisesta niillä saavutettavien korkeiden nopeuksien takia (kuuluisa "The Need for Speed", kirjoittajan huomautus).
Kuljettaja oli tunnettu urheiluhengestään, ja kunnon moottoriurheilijana noudatti tiukasti "safety first"-periaatetta. Eräässä kohua aiheuttaneessa tapauksessa Walker kieltäytyi kilpailemasta Huntingtonin radalla (Länsi-Virginia) koska se oli liian pölyinen eli näkyvyys riittämätön turvalliseen kilpailemiseen. Hän oli myös ensimmäinen tunnetuista kuljettajista joka roikotti jalkaa sisämutkan puolella. Ennen Walkerin aikakautta tuollainen nähtiin raukkamaiseksi, eikä tukijalkaa käytetty edes hurjimmissa luistoissa. Hän mentoroi myös monia nuoria nousevia kuljettajia 1920-luvulla. Vaikkapa Johnny Seymour väitti Walkerin olleen hänelle kuin isä, aina tarkkana Seyourin eduista kilpailutoiminnassa. Walkerin tiedetään jakaneen tienestinsä Birminghamissa asuneen äitinsä kassa, ja kuolemaan johtaneen turman jälkeen stroudsburgilainen "The Morning Press"-lehti perusti hyväntekeväisyysrahaston Gene Walkerin lesken ja kahden heidän lapsensa hyödyksi. Koko moottoripyöräilyala tuki rahastoa vahvasti.
FIM:n ensimmäinen virallinen moottoripyörien nopeusennätys
Indian-tiimin Walker ja McBride matkasivat Floridan nopeusennätysajoista kuuluisalle Ormond Beach`ille (myös Dayton Beach-nimellä tunnettu) huhtikuussa 1920, ja merkitsivät siellä viettämiensä viiden päivän aikana lukuisia moottoripyörä-ennätyksiä Indianin ja omiin nimiin. Absoluuttinen mp-ennätys tuli 14. huhtikuuta, ja se oli 105,26mph kilometrillä ja 105,78mph maililla. Lista ennätyksistä 1911-nykyaika on linkitetty alla.
Linkkejä
- AMA Hall of Fame (pääasiallinen lähde)
- Speed Record Club absoluuttinen nopeus/mp-lista
- Huom: 6.11.1930 Cork`issa (Irlanti) ajettu ennätys tehtiin tosiasiassa Zenith-pyörällä, ei OEC:llä (ks. Zenith-wikijuttu)
