Yhtiön pääsuunnittelija Frederic "Freddy" Barnes patentoi vuonna 1907 "Gradua"-vaihteistonsa, erään CVT-vaihteistojen esi-isistä, missä hihnavedon välitys muuttui vetopyörän halkaisijaa kahta lautaspyörää lähentämällä tai loitontamalla, ja vastaavasti takapyörää ripustuksissaan liu`uttamalla, välityksen näin muuttuessa portaattomasti. Toisin kuin Rudgen 1912 esittelemä vastaavanlainen 21 välityssuhdetta tarjonnut säätyvä "Multigear"-vaihteisto, katsoivat eri kilpailunjärjestäjät "Gradua"-vaihteiston laittomaksi: liian ylivoimaiset Gradua-Zenith`it eivät pian enää saaneet osallistumislupaa. Valmistaja käyttikin siksi ilkikurisesti ja vaihteistoa mainostaakseen punapohjaista hyvin näkyvää "BARRED"-merkkiä tuotemerkkinsä osana, sekä kuvaa moottoripyörästä kaltereiden takana. Gradua-veto poistui käytöstä vasta 1924.
Yhtiö oli eräs 1930-luvun suuren laman uhreista eli kaatui vararikkoon, vaikkakin eräs yrityksen suurimmista jälleenmyyjistä, "Writer`s of Kennington", jatkoi Zenith-pyörien valmistusta sittemmin Hampton Court`issa (Surrey). Sodan uhan jo ollessa aistittavissa Writer`s-yhtiö onnistui ostamaan varastoon erän 747ksm JAP-moottoreita, joilla Zenith-tuotanto voitiin aloittaa toisen maailmansodan päättymisen jälkeen vuonna 1948. Kun Villiers oli kuitenkin tällä välin 1945 ottanut JAP:n haltuunsa ja ajanut sen moottorituotannon alas, jäi Zenith ilman tarvittujen moottoreiden toimittajaa minkä vuoksi yhtiö ajettiin alas lopullisesti vuonna 1950.
Sisällysluettelo
Historiikkia
Yritys perustettiin 1904 ja se etabloitui Pohjois-Lontoon Finsbury Park`in Stroud Green`iin, mistä se kuitenkin muuttaisi toiminnan kehittyessä eri osoitteisiin Suur-Lontoon (eri kreivikuntien) alueella. Vuonna 1905 se esitteli Bitton&Harley-yhtiön (Great Yarmouth) ständillä Chrystal Palace-messuhallissa erikoisen "Bicar"-moottoripyöränsä (myös keksijänsä nimen mukaan "Tooley Bi-Car", mitä se kutsui vallankumoukseksi moottoripyörien alalla. Kulkupeli koki kuitenkin pian merkittäviä parannuksia, ja jo heinäkuussa 1905 siinä käytettiin "Zenith"-nimeä (lakipiste). Bicar`issa oli lukuisia erikoisia teknisiä ratkaisuja: sen päärunko kulki takakeskiöstä eteen etupyörän editse palatakseen toista puolta takaisin takakeskiölle. Pääputken alla kulki apuputki, mikä kannatteli värinättömästi laakeroidun moottorin sekä kuljettajan painon. Etupyörä oli napaohjattu, vivuston kautta kuljettajan hallittavissa, eli alusta ei käyttänyt perinteisiä haarukoita pyörien ripustuksissa. Moottorina oli 3hv "Fafnir", mutta saatavilla oli myös tehokkaampi 5hv-moottoriversio "Tricar"-nimellä, ja veto tapahtui hihnan avulla rumpujarrulla varustetulle takapyörälle. Lähde ei kerro löysikö erikoinen kulkupeli ostajia.
Gradua-vaihteisto, "BARRED"-merkki
Yhtiön johtaja ja pääsuunnittelija Frederic "Freddy" Barnes patentoi vuonna 1907 "Gradua"-vaihteistonsa. Sen muuttuva välitys oli toteutettu välittämällä moottorin teho liikuteltavien lautaspyörien kautta hihnalla. Vetopyörän kehämitan muuttuessa takapyörä pääsi säätymään kiinnikkeissään, millä vetohihnan kireys säätyi oikeaksi. Säätyvien lautaspyörien hallinta tapahtui vivuston kautta yhdistettynä hallintakahvaan, eli kuljettaja pystyi muuttamaan välitystä ajon aikana. "Zenette"-nimisenä 3,5hv Fafnir-moottorilla myyntiin tullut Gradua-Zenith oli tämän vuoksi täysin ylivoimainen mäkikilpailuissa, joissa kilpailijoilla oli käytettävissään vain yksi tai muutama kiinteä välityssuhde. Ylivoimaisuuden takia moni klubi sulki Gradua-Zenith`it pois kilpailuistaan, mihin yhtiö vastasi lisäämällä näkyvän punapohjaisen "BARRED"-merkin logonsa päälle, ja kuvaamalla merkissä moottoripyörää kaltereiden takana. Myynti sujui hyvin, ja Gradua korvautui viimein vasta 1924 normaalilla vaihteistolla sekä vanhanaikainen hankala hihnaveto ketjuvedolla. Vuonna 1908 "Zenette":n rinnalle tuli edullisempi malli mäkikilpailuissa hyödyllisellä etupyörän jousituksella sekä kiinteällä vedolla, ja vuoden lopussa yhtiö muutti Weybridge:en (Surrey) Chrch Street`ille lähelle 1909 avattavaa Brooklands-moottorirataa (ensimmäinen tällainen maailmassa). Brooklands olisikin jatkossa monen Zenith-ennätysajon näyttämö.
Zenette jatkoi pitkälti muuttumatta - vain joustettu Druid-etuhaarukka ja tavanomaisempi ulkonäkö - vielä vuoden 1910, kunnes 1911 Zenith siirtyi JAP:n 3,5hv singleen tai 6hv V2-moottoriin. JAP olisikin jatkossa moottoreiden päätoimittaja, vaikkakin eri malleissa käytettiin muidenkin tehtaiden ostomoottoreita. Vuosina 1912-13 tekniikka koki jatkuvia pieniä paranteluja, moottorit vaihtuivat JAP:n tehokkaampiin, ja saataville tuli vesijäähdytteinen 4hv GREEN-moottorivaihtoehto. Merkittävämpi uudistus oli kuitenkin valmisteilla vuodelle 1914, jolloin moottorit varustettiin niiden eteen sijoitetulla ketjuvälitteisellä vasta-akselilla: siihen oli lisätty kytkin ja käynnistyspoljin, ja veto säilytetylle Gradua-vaihteistolle tapahtui pitkällä apuhihnalla. JAP-moottorivaihtoehdot muuttuivat: nyt kaikki twinejä tehojen ollessa 3,5/6/8 hevosvoimaa. Vuonna 1914 yhtiö myös muutti Hampton Court`iin (Middlesex) mikä olisi sen pääasiallinen toimipaikka. Ensimmäisen maailmansodan syttyminen keskeytti mp-valmistuksen, ja yhtiö osallistui sotatarviketuotantoon.
Gradua-vaihteistosta luopuminen, alamäki
Gradua-vaihteiston poistuttua vuoden 1924 mallistosta Zenith käytti pääosin JAP:n nelitahtimoottoreita aina 1928 asti, jolloin Villiersin pieni kaksitahtinen moottorivaihtoehto tuli saataville. Zenith myös jatkoi nopeusennätysten tehtailua: 1928 saavutettiin 125 mailia/t ja viimein 1930 Zenith`illä ylitettiin jo 150 mailin tuntinopeus. Ennätystehtailu ei kuitenkaan auttanut myyntimääriä, mitkä olivat maailmantalouden nopeasti lamaantuessa alkaneet syöksyä. Vuonna 1930 Zenithin oli hakeuduttava vararikkoon.
Writer`s-aikakausi
Sen pelastukseksi ja toiminnan jatkajaksi tuli Etelä-Lontoon Kensington`issa toiminut Zenithin suurimpiin lukeutunut "Writer`s"-jälleenmyyjä, jonka rahoituksella tuotanto Hampton Court`in tehtaalla pääsi jatkumaan. Vuodelle 1931 tarjolla oli supistettu ja vain JAP-moottoreita käyttävä mallisto, mikä saavutti suurimman laajuutensa 1933 kahdellakymmenellä Zenith-mallilla. Tästä jatkettaessa mallisto kuitenkin supistui jo 1934 neljääntoista, ja viimein 1939 enää kuuteen nyt jo vanhanaikaiseksi käyneeseen malliin, sillä uudistuksiin tarvittavia myyntituloksia tai suunnittelukapasiteettiakaan ei ollut riittävästi. Natsi-Saksan laajentaessa kolmatta valtakuntaa naapurimaita itseensä liittämällä kävi selväksi, että maan suurella johtajalla oli pahat mielessään. Writer`s hankkikin siksi erän JAP:n isoja 747ksm V2-moottoreita varastoon.
JAP-moottorit loppuvat
Zenith`in mp-tuotanto oli sotavuosien ajan keskeytyksissä, ja 1947 (myyntiin 1948) se pääsi taas täyttämään huutavaa pulaa uusista moottoriajoneuvoista tällä yhdellä isolla mallilla. Rungossa käytettiin aluksi vielä Druids-risukeulaa, mutta loppuvaiheessa malli sai Oleomatic-teleskoopin. Villiers-yhtiön otettua JAP:n hallintaansa ja lopetettuaan sen moottorimalliston valmistuksen vuonna 1945 ei uusia tarvittuja moottoreita kuitenkaan enää saanut - sama kohtalo oli isoja huippulaadukkaita 998ksm JAP-V2:ia käyttäneellä Brough Superior:illa - minkä vuoksi Zenith-tuotanto loppui moottorierän tultua käytetyksi, ja kun vain paha kilpailija Vincent valmisti enää vastaavia isoja moottoreita.
Moottoriurheilu ja nopeusennätykset
Monen muun moottoriajoneuvojen valmistajan tavoin myös Zenith osallistui alkuajoista lähtien kilpailutoimintaan ja myöhemmin ennätysajoihin, sillä ne olivat monilta lukematta jääviä lehtimainoksia parempi keino saavuttaa näkyvyyttä julkisuudessa. Jo itse Freddie Barnes kilpaili ja voittikin säännöllisesti alkuvuosina 1909–1913, mutta Gradua-Zenithien tultua pois suljetuiksi monissa tapahtumissa yhtiö alkoi osallistua nopeusajoihin. Vuonna 1922 silloisen huippukuljettaja Herbert "Bert" le Vack`in ajamana Zenith oli ensimmäinen brittipyörä mikä ylitti 100 mailin tuntinopeuden Brooklands-ratakierroksella. Vuonna 1925 sen nimissä oli eniten yli 100mph-kierroksia Brooklands`issa, ja samana vuonna tehdastiimin Joseph S. Wright`in saavuttama kierrosennätys pysyi vuoteen 1935 asti lyömättömänä.
Zenith`illä oli kahteen otteeseen hallussaan virallinen FIM:n moottoripyörien nopeusennätys. Ennätysten kirjaaminen oli aloitettu 1920, ja USA:n suurnimi Eugene "Gene" Walker ja hänen apukuljettajansa olivat luoneet liudan ennätyksiä Indian:illa Floridan kuuluisalla Ormond Beach-rantahietikolla. Vuonna 1928 Owen M. Baldwin saavutti ranskalaisella "Autodrome de Linas-Montlhéry"-radalla FIM-ennätyksen 124,55 mph (200,44 km/t). Seuraavana vuonna edellä mainittu Bert le Vack ylitti sen 995ksm Brough Superiorilla samaisella radalla. Zenith oli jo ajatellut kostaa vuonna 1930, mutta yhtiön joutuminen Writer`sin haltuun mutkisti tilannetta. Ennätys ehti sillä välin mennä BMW-kuljettaja Ernst Henne`lle, joka saavutti 221,85 km/t Ingolstadt`issa Saksassa. Brittivalmistaja OEC:n (Osborn Engineering Company) Claude Temple oli tällä välin suunnitellut ennätysajoa Cork`issa Irlannissa yhtiönsä nimiin, mutta hänen kumppaninsa Joe Wright oli onnistunut saamaan ahdetulla 995ksm JAP-moottorilla olleen kilpa-Zenith`in käsiinsä käytettäväksi Templen varapyöränä. Cork`issa Templen OEC:n vetoratas (uniikkiosa, mikä käytti myös moottorin ahdinta) rikkoutuikin ennen kuin vaaditut kaksi suoritusta oli saavutettu, ja näin Temple ajoi virallisen ennätysajonsa 242,45 km/t tosiasiassa vara-Zenith`illä. Tilannetta mutkisti, että Zenith-yhtiö oli tuolla hetkellä vararikossa kun taas OEC maksoi ennätysajon kustannukset: näin siis julkisuudessa ja jopa FIM-ennätysluetteloissa saavutus merkittiin virheellisesti OEC:lle. Tarina kuvineen: The Vintagent en).
Zenith Suomessa
Kirjoittajan muistikuvan vastaisesti TRAFI-ajoneuvotilasto 12/2015 ei tunne ainuttakaan Zenith-moottoripyörää Suomen rekisterissä, mutta tieto voi ajokauden alkaessa toki muuttua.
Linkkejä
- Graces Guide Zenith (englanniksi)
- Zenith Bi-Car esite/piirros (englanniksi)
- Zenith FB-ryhmä (englanniksi)
- Brittikalusto: luettelo Britannian mp-valmistajista (Zenith: vain Wiki EN-linkki)
Katso myös
Listaa brittivalmistajista, joille on (tai suunnitteilla) valmistajajuttunsa motot-Wikissä:
- AJS
- Ariel
- Brough Superior
- BSA
- Calthorpe
- Douglas
- Excelsior (UK)
- Francis-Barnett
- Hesketh
- Humber
- James
- JAP
- Matchless
- New Imperial
- Norton
- Panther oikeammin Phelon & Moore
- Royal Enfield
- Rudge oikeammin Rudge-Whitworth
- Scott
- Sunbeam
- Triumph
- Velocette
- Villiers
- Vincent
Kirjoitus perustuu pääosin Wikipedia-kirjoituksiin Grace`s Guiden tiedoin täydennettynä, siksi GFDL:
| Tavallisesti MotoWikiin kirjoitettujen tekstien tekijänoikeudet ovat niiden kirjoittajilla ja Motot.netillä on oikeus julkaista tekstejä vapaasti Motot.net-sivustolla. Kyseisten tekstien julkaisemiseen muualla tarvitaan kirjoittajien lupa.
GNU Free Documentation License Tämä artikkeli on poikkeuksellisesti kirjoitettu GNU Free Documentation License ehtojen mukaisesti. Tätä huomautusta ei saa poistaa ellei GFDL-ehtojen mukaista sisältöä poisteta. Tämän artikkelin lähde: Wikipedia |
