MARUSHO, paremmin tunnettu tuotemerkillään "Lilac", on varhainen japanilainen mp-valmistaja. Sen perustaja, ilmeisesti 16.3.1913 syntynyt Masashi Itŏ, oli ollut 1930-1935 töissä Soichiro Hondan ART-pajassa Hamamatsussa, mutta päätti itsenäistyä toisen maailmansodan jälkeen. Hän aloitti 1946 autojen (kori-) korjaamon pitämisen, mutta jo 1948 hän toteutti haaveensa rakentaa moottoripyöriä ystävänsä Hondan tavoin, ja perusti Marusho Shokai Co., Ltd.-yhtiönsä.
Alla linkitetyssä historiikissä kuvaillun menestyskauden 1950-luvun talousbuumin aikana kokenut Marusho (tuotenimi Lilac = liila oli valittu Itŏn vaimon mielikukan mukaan) teki epäonnisen sopimuksen MITSUBISHI:n kanssa, mistä suuryhtiö kuitenkin vetäytyi Itŏn jo sijoitettua runsaasti lainarahaa yhteisprojektiin. Marusho ei tuotoillaan pystynyt enää hoitamaan lainojansa, ja sen oli 1961 hakeuduttava selvitystilaan.
Rahoittajapankit yrittivät tuloksetta saada liitettyä Marushon muihin japanilaisvalmistajiin, mutta vanha ystävä Honda ratkaisi viimein tilanteen 1963 antamalla Itŏn yhtiölle alihankintatöitä, millä keinoin se kykeni aloittamaan lainojen takaisinmaksun. Marusho ryhtyi toisen tulemisensa aikana jälleen kopioimaan eurooppalaisilta valmistajilta kuten BMW:ltä (mestarin jäljittely on Japanissa täysin hyväksyttävä ja jopa positiivinen piirre, toisin kuin Euroopassa), mutta joutui muutamassa vuodessa taas talousvaikeuksiin. Yhtiö sulki ovensa lopullisesti vuoden 1967 lopulla tai 1968 alussa (ks. lähdelinkin laajempi tarina).
Suomen rekisterissä ei TRAFI-ajoneuvotilaston mukaan ole Marushoja/Lilac`eja (siksi valmistajan tietopankkijutussa riittänee tämä tynkämäinen esittely ja linkki laajempaan uskottavaan kirjoitukseen yhtiöstä), mutta lähin museoitu ultraharvinainen Lilac LS18 (Victoria Bergmeister V2:n kaltainen) löytyy Ruotsin Surahammarin "Gyllene Hjulet"-museosta. Lähde tietää kertoa Lilac`ien fataaleista laatuongelmista, ts. sen valmistamat moottoripyörät särkyivät vikoihinsa usein 2.000 mailin sisään - ne jotka olivat yhä ehjiä tällä ajomäärällä olivat luultavasti oikein kasattuja, eli kestivät silloisten moottoripyörien tyypillisiä 10-15.000 mailin ajomääriä.
Linkkejä
Euroopassa lähes tuntemattomaksi jääneistä Marusho/Lilac-malleista tai kauan sitten pyllähtäneestä valmistajasta on aika huonosti ja heikkolaatuista tietoa. Ao. VJMC kirjoittajan mielestä varsin uskottava ja kattava.
- Linkki VJMC:n kattavaan Lilac-juttuun (englanniksi) missä asiat lie esitetty oikein (tai yleisimpiä vääriä tietoja otettu esiin lukijan pohdittaviksi), ja mitä on käytetty motot-tietopankkijutun lähteenä.
- Ruotsin "Gyllene Hjulet"-museon harvinaisen Lilac LS-18:n (Victoria Bergmeister-mukaelma) pienempi CF-40 (250cc) MCC kuvia ja lyhyt juttu, katso myös edeltävän VJMC:n twin-painikkeen alta runsaasti lisätietoa näistä
Katso myös
Muita japanilaisia mp-valmistajia (poiminta sadoista pienistä yrityksistä) mm.:
- Bridgestone, rengasvalmistaja (2015 maailman suurin), mp-tuotantoa 1949-1971
- Fuji, Nakajima-lentokonetehtaan haarana syntynyt edistyksellinen skootterivalmistaja 1960-luvun lopulle asti
- Hodaka, japanilais-amerikkalainen, Yamaguchi-raunioista syntynyt, endurobuumin käynnistäjä USA:ssa
- Honda
- Jamathi, japanilaiselta kuulostavasta nimestään huolimatta hollantilainen RR-kilpurivalmistaja, historiaa (hollanniksi)
- Kawasaki, juuret Meguro:ssa, mikä oli merkittävä varhainen mp-valmistajana Japanissa
- NMC, Nihon Motorcycle Co., 1909 ensimmäiset japanilaiset mp:t (20 kpl, Californian-mp:n kopio)
- Showa, mp-malli 1957, sanottu omistaneen "Rikuo"-japsiharrikan oikeudet 1958-62, nykyisin suuri iskarivalmistaja
- Suzuki
- Tohatsu, paremmin tunnettu perämoottoreista, lyhyen aikaa mp-valmistusta
- Yamaguchi, mp-mallisto kasattu komponenteista, eräs Japanin suurvalmistajista, myös vientiä. Yamaguchin yllättävä vararikko syöksi monet sen alihankkijoista kriisiin, mutta raunioista syntyi varhainen trendsetter-yhtiö Hodaka.
- Yamaha
