Ralph Bryans (syntynyt 7. maaliskuuta 1941, Belfast – kuollut 6. maaliskuuta 2014, Ayr) oli pohjois-irlantilainen laaja-alainen moottoriurheilija. Hän toi Hondalle merkittävää menestystä 50- ja 125-kuutioisten MM:ssä, maailmanmestaruuden 1965 lisäksi useita MM-mitalisijoja. Iso-Britannian 12 MM-kuljettajan joukossa hän on ainoa pohjois-irlantilainen mestari. Ralph Bryans kuoli pitkään syöpää sairastettuaan kotonaan Ayr`issä, Länsi-Skotlannissa.
Ura
Ralph Bryansin isä kuoli toisessa maailmansodassa pommituslennolla Saksassa kun Ralph oli vielä hyvin nuori. Belfastissa 1950-luvulla kasvaessaan ja kouluja käydessään Bryansissa heräsi intohimo kilpamoottoripyöräilyä kohtaan, ja hän hakikin harjoittelijaksi Chambers Motors-liikkeessä missä hän osoitti lahjakkuutensa tekniikan parissa ja kouluttautui mp-mekaanikoksi. Hän halusi palavasti päästä radoille riittävän iän saavutettuaan jopa niin, että 1959 hän väärensi äitinsä allekirjoituksen päästäkseen ilmoittautumaan "Tandragee 100"-kilpailuun itse virittämällään Villiers-moottorisella 197-kuutioisella pyörällä - kotona odottavasta kivuliaasta selkäsaunasta huolimatta. Kilpailu käytiin sateessa, ja reitin hyvin tunteva Bryans pystyi siksi alitehoisella pyörällään viemään voiton.
Bryans saavutti jo 1960 Irlannin kansallisen mestaritittelin 200-luokassa (jälleen 150cc-Triumphista itse viritellyllä pyörällä), ja 1961 hän saavutti sponsoroidulla 350-kuutioisella Manx-Nortonilla Irlannin "25 mailin"-mestaruuden sarjalla eri katuratoja. Sama pyörä toi hänelle 1962 Irlannin mestaruuden 350-luokassa. Kevyen hintelän kehonrakenteensa vuoksi Bryans oli kuin tehty 50ksm-kuljettajaksi, kun se tuli erääksi WGP-luokaksi 1962 alkaen. Näinpä hän pääsikin osallistumaan Mansaaren TT-ajoihin 1962 Benelli-tehtaan preppaamalla 50-kuutioisella ilmoittajan ollessa merkin Irlannin jakelija Joe Arnold. Bryans saavutti kunnioitettavan 15. sijan ja jätti viritetyllä katupyörällä taakseen monia tehdastiimien kuljettajia. Saavutettuaan vielä Ulster GP:ssä top-10 sijoitukset 350- ja 500-luokassa nuori Bryans oli kuumaa tavaraa kuljettajamarkkinoilla. Bultacolle oli allekirjoitettu sopimus kaudelle 1964. Sitten kuitenkin Honda soitti ja kutsui Bryansin kokeilemaan Suzuka-radalla uutta 125cc-nelisylinteriä. Bryans ajoi sillä luokkansa kierrosennätyksen testien aikana. Honda ja Bultaco sopivat sopimuskiistan Hondan hyväksi, ja näin Bryans ajoi tehdastiimissä vakiokuljettajana kaudella 1964, voitti kolme osakilpailua, ja sijoittui MM-hopealle.
Kausi 1965 olisi hänelle menestyksekkäin. Hän voitti Saksan, Ranskan ja Hollannin osakilpailut, tuli kakkoseksi Espanjassa ja Japanissa, ja Belgiasta tuli viides sija joiden myötä pisteet oikeuttivat tuon kauden MM-titteliin. Hän kilpaili myös 125-kuutioisissa (puolittainen kausi), ja finaalin pronssisija riitti yhteispisteissä kahdeksanneksi. 1966 toisi vihdoin kaivatun voiton Mansaarella (5 podiumia 6 kisan ohjelmassa, keskeytys Japanissa), mutta MM-kulta vaihtui toiseen MM-hopeaan. 125-luokassa tuli MM-pronssia. Kaudelle 1967 hän siirtyi ajamaan Hondan 250-kuusisylinteristä sekä 350-kuutioista: 11 podiumia (yksi voitto finaalissa Japanissa) riittivät kuitenkin vain MM-sarjan neloseksi tiukasti kamppaillussa 250-luokassa, kun taas vajaalla ohjelmalla 350-kuutioisissa (3 kilpailussa 3 podiumia, yksi voitto) pisteet riittivät jälleen pronssiseen MM-mitaliin. Bryans lopetti WGP-sarjassa kauden 1967 päätteeksi Hondan vetäytyessä kilparadoilta, ja muun kilpailemisen 1970. Eräs Honda-vuosien lopputulos oli elinikäinen ystävyys Mike Hailwoodin kanssa - tämän kuoleman liikenneonnettomuudessa oli raskas isku.
Uran jälkeen
Bryans muutti Ayshireen Länsi-Skotlantiin, missä hän perusti "Pop-on Body Panels" yhtiön. Yhtiö valmisti, maahantoi ja jakeli autojen koripeltejä koko Iso-Britannian alueella. Ralph Bryans johti sen toimintaa samanlaisella sinnikkyydellä kuin kilpaillessaankin, ja Doon-joen rannassa toiminut yritys kukoisti aina 1990-luvun alkuvuosiin asti, jolloin tehtaiden parantunut ruosteenestokäsittely vähä vähältä söi yhtiön markkinoita. Viimein Bryans lopetti sen toiminnan.
Eläkevuosinaan Ralph Bryans palasi veteraani-kilpapyörien näytös- ja kilvanajoihin, myöskin jälleen ottamaan osaa varikkoelämään ja tarinoimaan vanhojen kilpakavereidensa kanssa. Vaatimaton ja hiljainen mies oli hyvin hämmentynyt, että yleisö muisti hänet yhä: "kukapa olisi enää kiinnostunut minusta?" Olipa hyvinkin, ja Bryans olikin tunnettu helposti lähestyttävänä tähtikuljettajana.
Hänellä todettiin kurkkusyöpä, mikä viimein levisi keuhkoihinkin, mutta Bryans jatkoi monia rakkaita harrastuksiaan viimeiseen saakka syöpää vastaan taistellen. Hän kuoli sairauden murtamana viimein 2014 kotonaan Ayr`issä.
Linkit
- Herald Scotland muistokirjoitus (englanniksi) (pääasiallinen lähde)
- Eggersdorfer / Ralph Bryans (saksaksi)
