Solitude on Stuttgartin länsipuolella Stuttgart-Westin kaupunginosassa (aikaisemmin Gerlingenin kunnassa) ja läntisimmiltä osiltaan Leonbergin kunnan alueella sijaitseva 11,4 kilometriä pituinen kilparata. Radan koko mitta koostuu yleisistä maanteistä, eli sen pystyy kiertämään (pl. tapahtumapäivät), joskin kaahaamiseen houkuttelevan ajolenkin nopeusrajoitus on arkikäytössä 50 tai 70 km/t, ja se on tarkan valvonnan alainen. Radan varrella sijaitseva hotelli Glemseck on Stuttgartin alueen moottoripyöräilijöiden suosittu tapaamis- ja ajelupaikka. Vuodesta 2005 lähtien hotellilla on syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna järjestetty Glemseck 101-festivaali, jonka yleisömäärä on saavuttanut jopa 40.000 henkilöä. Radalla järjestetään myös monia muita tapahtumia ja muistoajoja. Solitude-rata sijaitsee metsäisellä, varsin suuria korkeuseroja ja jyrkkiä maastomuotoja tarjoavalla lähivirkistysalueella: radan varren metsiä ei voitu tästä syystä raivata niin turvalliseksi, että kilpailutoiminta olisi voinut jatkua. Sen alin kohta on 382 metrissä ja korkein 507,4 metrissä, jyrkin nousu 18% ja jyrkin lasku 11%. Radalla on 25 kaarretta oikealle ja 15 kaarretta vasemmalle, ja vain lyhyitä suoria osuuksia.

Schloss Solitude-linna (1763-jatkuu)

Radan nimi (ranskankielinen solitude-sana tarkoittaa yksinäisyyttä tai yksinoloa) juontuu radan pohjoispuolella kukkulan laella sijaitsevasta, Württembergin tuhlaavaisen herttua Carl Eugenin vuosina 1763-1769 rakennuttamasta, rokoko-tyylin metsästys- ja edustuslinna Schloss Solitudesta, mikä tunnetaan eristäytyneen sijaintinsa vuoksi myös Eremitage Solitude-linnana. Linnan erikoisuus on korkea pohjakerros (sokkeli), minkä korkeat kaaret sallivat ratsastaa hevosella linnan alle, eli missä ratsastajat ja ratsut ovat säältä suojassa. Linnan pihapiirissä on kauniiden asuintalojen kylä sen palvelusväellä, missä nykyään on opiskelijoiden asuintiloja. Herttua määräsi myös rakennettavaksi luotisuoran, hieman yli 13 km mittaisen, Solitude-Allee–nimisen puukujan rakkaalta metsästyslinnaltaan pohjoiseen kohti Ludwigsburgin suurta barokkilinnaa (lajissaan Saksan suurin), mikä oli Württembergin herttuoiden pääpaikka ennen Stuttgartin keskustassa sijaitsevan Neues Schloss eli uuden residenssilinnan valmistumista: tuo akseli on yhä edelleen olemassa.

Württembergin herttuakunnan tulot eivät riittäneet metsästyslinnan ylläpitoon, ja siitä tuli myös poliittinen ongelma säätyjen protestoidessa tuhlaavaisuutta (Württemberg on osavaltiona kuuluisa saituudestaan, eli Saksan "Laihia": pahat kielet väittävät, että Stuttgart on ainoa Saksan suurkaupunki, missä voi mennä nukkumaan kello 21 ja olla varma, ettei missannut mitään merkittäväå tapahtumaa). Linnan valmistuttua siellä pidettiin aluksi juhlia, joihin muun muassa kuuluisa viettelijä Casanova kuuluu osallistuneen, mutta herttuakunnan edustustilaksi tuli vuonna 1775 Stuttgartin eteläpuolella Fildern-ylätasangolla sijaitseva uusi Schloss Hohenheim-linna. Jo vuona 1770 Solitude-linnaan sijoitettiin sotilasakatemia, sitten myös taideakatemia, ja viimein eliittikoulu: eräs oppilaista oli Friedrich von Schiller, kuuluisa kirjailija ja runolija, joskin jo hänen isänsä Johann Caspar Schiller oli toiminut vuodesta 1775 Solitude-linnan pääpuutarhurina. 1800-luvun loppupuolella tarpeettomaksi käyneessä linnassa toimi hotelli, ja Saksan-Ranskan sodassa 1870-1871 (minkä aikana Saksa saavutti tyrmäävän voiton) siellä sijaitsi sotavoimien lasaretti. Linna jäi viimein vaille käyttöä, rapistui ja osa sen sisustuksista (mm. kattomaalaukset) tuhoutui vesivahinkojen vuoksi, kunnes pahaan kuntoon mennyt linna koki laajan entisöinnin vuosina 1972-1980 Saksan liittovaltion varoilla.

Linna on nykyisin auki yleisölle (pl. siellä järjestettävät tapahtumat), ja linnassa sekä sen sivurakennuksissa on taideakatemian ja sen opiskelijoiden tiloja. Wikipediassa on runsaasti kuvia kauniista linnasta, ja käyntiäkin voi suositella.

Solitude-kilparata

Alkuaika 1903-1934

Stuttgartin alueen kilpailutoiminta alkoi vuonna 1903 mäkililpailuna Stuttgartin läntiseltä Westbahnhof-rautatieasemalta ylös aina Solitude-linnalle asti. Tämän kilpailun lähtöpaikka sijoitettiin vuodesta 1906 lähtien Stuttgartin Heslach-kaupunginosaan. Vuodesta 1925 lähtien kilpailtiin 22,3 kilometrin mittaisella ajolenkillä, jonka lähtö ja maali sijaitsivat Solitude-linnan luona. Lenkki ajettiin tuolloin vielä vastapäivään. Saksan mestaruuden osakilpailuna se oli jo vuosina 1922 sekä 1923 (250- ja 500-luokat), ja vuodesta 1925 lähtien mukaan tulivat myös 125/175, 350, 750 ja 1.000 kuutiosenttimetrin sekä sivuvaunuluokat. Vuonna 1931 avattu mutkainen tieyhteys kapean ja jyrkkärinteisen Mahdental-laakson kautta lyhensi kilpailureittiä merkittävästi, ja kilpailun lähtö/maali sijoitettiin laakson länsipäähän (rapistuvan Solitude-linnan sijaan), mistä rata nousee paikka paikoin varsin jyrkästi Frauenkreuz-kukkulalle palatakseen loivamutkaista alamäkiosuutta Glemseck-hotellin ohi Mahdental-laakson itäpään jyrkkään Schattengrund-kaarrokseen, mistä se palaa takaisin länttä kohti lähtö/maalia kohti. Vuonna 1931 myös kiertosuunta vaihtui myötäpäivään ajettavaksi. Vuonna 1935 rata saavutti lopullisen 11,4 kilometrin mittaisen muotonsa, mikä olisi voimassa aina vuoteen 1965 asti jolloin kilpaileminen varsin ahtaalla ja vaikealla eli vaarallisella radalla päättyi, ja kiertosuunta vaihtui tuolloin myös lopulliseksi, jälleen vastapäivään ajettavaksi. Vuoden 1935 muutokset näkyivät myös katsojamäärässä, minkä arvioidaan nousseen tuolloin 500.000 henkilöön, joskin lähellä "autokaupunki" Stuttgartia sijainnut kaunis rata houkutteli jo alkuaikoinaan satatuhatpäisiä yleisömääriä (MT)

Loiston vuodet 1935-1965

Vuosina 1924-1937 sekä 1947-1948 moottoripyörien Euroopan mestaruus ratkaistiin "kerrasta poikki"-periaatteella vuosittain vaihtuvilla radoilla. Ratkaiseva osakilpailu järjestettiin vuonna 1927 vasta valmistuneella Nürburgringilla sekä vuonna 1936 Sachsenringin rataa edeltäneellä Badbergin neljän kääntöpisteen maantieradalla (Badberg-Viereck). Solitude ei kuitenkaan saanut EM-mestaruuskisan järjestämisen kunniaa kyseisellä aikakaudella. Myös moottoripyörien Saksan GP järjestettiin vuosina 1934-1939 Sachsenringillä. Sen sijaan Solitude-radalla järjestettiin Saksan mestaruuden eräs monista osakilpailuista (1924-1925 järjestöt ADAC ja DMV järjestivät erilliset mestaruussarjat). Mielenkiintoisesti sotatauon jälkeisinä vuosina 1947-1950 Saksan mestaruus ajettiin Länsi- ja Itä-Saksan yhteistyönä, kunnes vuodesta 1951 lähtien DDR:n ja Liittotasavallan mestaruudet erkanivat toisistaan.

Kun Länsi-Saksa oli toisen maailmansodan käynnistäjänä ollut pois suljettuna kansainvälisestä moottoriurheilusta vuosina 1945-1950, ja palannut vasta vuonna 1951 FIM-jäsenmaaksi, se sai 1950- ja 1960-luvulla järjestää EM- ja MM-osakilpailuja: kilpailupaikkoina olivat vaihtovuosina Solitude, Hockenheimring sekä Nürburgringin. Solitude-rata sai isännöidä moottoripyörien Länsi-Saksan GP:tä vuosina 1950, 1952*, 1954*, 1956*, 1960*, 1962* ja 1964* (tähdellä merkityt olivat MM-osakilpailuja). Tällä aikavälillä suomalaiset kuljettajat eivät vielä olleet mukana EM/MM-sarjan kärkikahinoissa.

Kapean radan vuoksi Solitude ei pääsääntönä isännöinyt autokilpailuja, joskin vuosien 1960-1964 moottoripyöräkilpailujen yhteydessä ajettiin oheislähtöjä Formula 1- (1961-1964) ja Formula 2-kilpureilla (1960, 1965). Osallistujia tai voittajia olivat tuolloin suurnimet kuten mm. Jack Brabham, Jim Clark, Dan Gurney, Hans Hermann, Innes Ireland ja John Surtees. Näistä Jim Clark ajoi vuoden 1963 kilpailussa F1-auto Lotus 25:llä Solitude-radan yhä voimassa olevan rataennätyksen 3:48,1 minuuttia (MT). Hans Hermann, nuori 25-vuotias stuttgartilainen sokerileipuri, antoi vuonna 1953 työnäytteen taidoistaan, kun hän Mercedes-Benz 300 SL-kilpurilla (W 194) jätti vanhat mestarit Hermann Langin ja Karl Klingin kauas taakseen. Hän oli erityisen nopea Mahdental-laakson mutkaisella osuudella (4 kilometriä ilman mainittavampia suoria; ks. videolinkki), mikä vaatii hyvää tuntumaa ja rytmiä. Esitys vakuutti Mercedes-Benzin tiimipäällikkö Alfred Neubauerin, ja Hermann sai pestin tehdastallissa. Solitude-rata ei enää saanut huonon turvallisuutensa vuoksi Saksan Liittotasavallan sisäministeriön lupaa kilpailuille vuonna 1966. Maantietä/rataa on sittemmin levennetty tieliikenteen tarpeisiin, ja kapeampi alkuperäinen säilynyt vain purolaaksoa ylittävissä kohdissa.

Vuoden 1965 jälkeen

Solitude-rata on ollut käytössä osittain kilpailun 100-vuotisjuhlissa 2003, jolloin kilpailtiin kuitenkin vain 4 kilometrin radalla eri aikakausien reittejä yhdistelemällä. Tuolloin lähtö/maali sijaitsivat jälleen entisöidyn Solitude-linnan luona. Vuonna 2011, eli Benz Patent Motorwagen-auton 125-vuotisjuhlia varten Solitude Revival- ja Retro Classic Culture-aloitteiden pohjalta järjestäjät saivat luvan sulkea vuoteen 1965 asti käytetyn rataosuuden tiet yhden viikonlopun ajaksi. Rataa käytettiin tuolloin näytösajoihin vanhoilla urheilu- ja kilpa-autoilla eri aikakausilta. Solitude Revival-tapahtumaa on 2003 jälkeen järjestetty vuodesta 2008 lähtien pääsääntöisesti kahden vuoden välein. Introssa mainittu Glemseck 101-tapahtuma, osallistujamäärältään eräs Euroopan suurimmista, on aloitusvuodestaan 2005 lähtien järjestetty vuosittain.

Lähteet

• Motor Talk (MT): Hunderttausende Fans rund um die "Einsamkeit" (saksaksi)
• Solitude Revival 2017: Sternstunden der Sportlichkeit (Mercedes-Benz Classic, saksaksi)

Linkkejä

• Wikipedia Commons-kuvia Solitude-linnasta
• Wikipedia Commons-kuvia Solitude-radasta, 8kpl
• Wikipedia Commons-kuvia Solitude Revival 2019

• Solitude Revival 2012, "Der Film": runsaasti eri aikakausien harvinaisia kilpa-autoja ajossa (17:36 min, ääniä!)
• Solitude Revival 2015: melko vauhdikas kierros Porsche 908.3-kilpurilla, 6:28 min "ear candy"

• • Porsche 908 on 8-sylinterisellä bokserimoottorilla varustettu, huikean menestyksekäs Porsche-kilpuri. Kierroksen aikana se ohittaa useita kuuluisia kilpa- tai urheiluautoja, joista osa jäi tunnistamatta: ainakin Porschet 928 ja 356x (lähdössä), 908, 718 ja Frauenkreuz-kääntöpisteeltä palattaessa 356B 2000 GS-GT "Dreikantschaber"-kilpacoupé (1963), Mercedes-Benz W196R (ei ohitusta, 1954-1955 F1-kilpuri), M-B 300SL W198 Roadster (Glemseck-hotellin kohdilla), Porsche 906 Carrera 6 (Schattengrund), Mercedes-Benz 300 SLR W196S (urheiluauto-MM 1955, Mahdental, ei ohitusta).

Lähteenä käytetty pääasiassa eri Wikipedia-kirjoituksia, siksi GFDL: