AWO

AWO, lyhenne venäjänkielisestä awto-velosiped`istä (moottori-pyörä), oli Saksan neuvostoliittolaiselle miehitysalueelle jäänyttä ajoneuvoteollisuutta (myös mm. kuulalaakerivalmistus) hallinnoimaan syyskuussa 1946 perustettu neuvostoliittolais-osakeyhtiö (SAG), minkä alayhtiöt luovutettiin DDR:n hallintaan asteittain jo 1950-luvun alussa.

Historiikkia

AWO:n tärkeimmät toimipisteet olivat entinen BMW:n tehdas Eisenach`issa, ase- ja ajoneuvovalmistaja Simsonin tehdaslaitokset Suhl`issa, sekä Auto Union:in kehitys- ja koeosasto Chemnitz`issä, vaikkakin siinä oli mukana myös useita muita kello-, työstökone- ja kuulalaalerivalmistajia ja hienomekaniikan yrityksiä. Yhtiö muuttui sittemmin keväällä 1947 valtiolliseksi (SDAG- l. Sowjetisch-Deutsche Aktiengesellschaft)-osakeyhtiöksi. DDR:n perustamisen 1949 jälkeen 1951-1952 AWO:n alle kerätyt yritykset siirtyivät Itä-Saksan valtion omistukseen ja yhtiöitettiin: VEB Automobilwerk Eisenach`iksi (aiemmin BMW-autotehdas) eli AWE), Simson eriytyi myös AWO:sta, kuten myös VEB Automobilwerk Zwickau (aiemmin Horch/Auto Union-autotehdas, sittemmin AWZ). MZ ja Chemnitzin kehitysosasto tulivat osaksi IFA:aa (Industrievereinigung Automobilbau, autovalmistuksen teollisuusyhtymä) alaisuuteen. MZ eli VEB Motorradwerk Zschopau erkani kuitenki pian IFA:sta itsenäiseksi yhtiöksi.

1948 AWO sai toimeksi suunnitella "raudasta valmistetun" sivuvaunukäyttöön soveltuvan nelitahtimoottorilla varustetun pyörän. Itä-Saksan eli Neuvostoliiton miehittämän vyöhykkeen johtaja Walther Ulbricht ei liene ollut kovin kiinnostunut projektista, sillä hänen kehotus sen käynnistämisestä kulki "AWO 125"-nimellä. Moottoripyörän mallimerkiksi tuli AWO 425 (nelitahti, 250 kuutiota, sisäisessä käytössä "Jumbo") ja sen konstruktio nojautui BMW R23-malliin. Saavutus oli merkittävä, kun otetaan huomioon että maailmansota oli päättynyt vasta puolitoista vuotta aiemmin. Se otettiin sarjatuotantoon 12hv "Touren"- eli matkamallina syyskuussa 1950. Pyörästä esiteltiin 1955 uudelleen konstruoitu urheilumalli "Sport", 425 S ensin 14 ja sittemmin 15,5hv teholla, jossa alustaa ja jarruja oli parannettu huomattavasti. Myös perusmalli koki joitain parannuksia (mm. uusi vaihteisto). Sivuvaunukytkentä Stoye-vaunuille lisättiin runkoon, ja tehdas osallistui taitavan insinööri Michael Heisen, koe- ja kilpailuosaston johdolla niin rata- kuin sittemmin endurokilpailuihin: näitä varten kehitettiin 350-kuutioinen moottoriversio. Sitä käytettiin myös saattueajoon tarkoitetuissa yksilöissä, ja iskutilavuutta nostava sarja oli myös pieninä määrinä yleisön (yksityisten kilpailijoiden) saatavilla. Vuoden 1957 moottoripyöräteollisuuden uudelleen järjestelyn tuloksena myös 425:t muuttuivat Simson-nimisiksi vuodesta 1958 lähtien, perinnenimen oltua jo 1952 lähtien käytössä polkupyörä- ja sittemmin mopedituotannossa.

AWO antoi 1945 EMW:lle toimeksi myös kasata ensin BMW R75-sotapyörää jäännösosista vajaa 96kpl (R75-tuotanto oli siirretty Münchenistä Eisenach-tehtaalle heinäkuussa 1942, Münchenin keskittyessä BMW-lentomoottoreihin), sekä R35:ttä 220kpl uustuotantoa Neuvostoliiton tarpeisiin, ja sodan jälkeen EMW:ksi uudelleen nimetty tehdas valmisteli sen pohjalta 1951-52 kehitysversiota R70 (myös BMW:n R75-tuotantoversion tuotenumeron 275/2 perusteella 275/3, sivuvaunulla varustettuna 285/3). Tehtaan ollessa osa aseteollisuutta uusi projekti oli salainen, ja onkin paremmin tunnettu AWO 700-nimellä. Kehitysversiossa bokserimoottorin sylinterikulmaa oli Zündapp KS750:n tavoin kavennettu paremman maavaran luomiseksi, mutta kulma nyt 7 astetta/sivu kavennettuna, ts. 166 asteen bokseri. Kannet olivat yhtiön päätuote AWO 350:n (sittemmin EMW R35:n) kanssa yhteneväiset, ja erinäisiä muitakin enemmän tai vähemmän onnistuneita muutoksia oli tehty.

Koska EMW oli vuonna1955 lopettanut BMW-pohjaisten mp-mallien ja autojen valmistuksen - syynä Länsi-Saksan BMW:n nostama oikeusriita sen nimen ja tuotemerkin käytöstä - ja kun Eisenach-tehdas oli siirtynyt valmistamaan kaksitahtisia IFA F9- ja Wartburg-autoja - sai Simson toimeksi valmistaa AWO 700:n koemallit. 1955-58 syntyi kuitenkin vain kymmenen AWO 700-moottoripyörää sekä 10-19 moottoria (eroa lähteissä), sillä moottorin kestävyys oli koeajoissa havaittu riittämättömäksi ajateltuihin sotilaallisiin tarpeisiin. Muutama harva AWO 700 lie säilynyt: mm. yksi lie päätynyt Ruotsiin, toinen ja ajokuntoinen AWO 700 on Wehrmachtsgespann-yhtiön kappale.

AWO-moottoripyörät Suomessa

TRAFI:n ajoneuvotilasto kertoo AWO:jen Suomen kannaksi (3/2015) 104kpl.

Linkit

• AWO 425 ks. Simson
• EMW R35 ks. EMW
• 79 Oktan (.de), DDR-ajoneuvoihin keskittyvä lehti (saksaksi)