Toisen maailmansodan lopussa Yhdysvaltain miehitysjoukot takavarikoivat Adlerin autotehtaan Frankfurtissa, ja yhtiön pääjohtaja Ernst Hagemeier oli pidätettynä aina 1948 asti. Adler-yrityksen työttömäksi jääneen väen toivomus autotuotannon uudelleen käynnistämisestä murskaantui viimeistään, kun Hagemeier totesi sen yhtiön johtoon palattuaan mahdottomaksi.
Yhtiö alkoi kuitenkin 1949 valmistaa jo aiemmin uudelleen aloitetun konttorikoneiden tuotannon lisäksi ajoneuvopulan vuoksi myös moottoripyöriä liittoutuneiden asettamaan 250 ksm -maksimikokoon asti. Kaksitahtinen malli Adler MB250-twin on tärkeä moottoripyörien historiassa siksi, että Yamaha kopioi sen, ja toi oman versionsa markkinoille 1950-luvun lopulla 250-kuutioisena mallina YD-1: konstruktio oli mallina japanilaisjätin RD-sarjan kaksitahti-twineille 90-400ksm välillä kymmenien vuosien ajan.
Länsi-Saksan moottoripyörämarkkinoiden lähdettyä 1950-luvun puolivälissä jyrkkään laskuun Max Grundig (samannimisen mm. radiolaitteita valmistavan jättiyrityksen omistaja) osti useita vaikeuksiin joutuneita saksalaisia mp-valmistajia (mm. TWN Nürnbergissä), ja Adler siirtyi 1957 Grundigin omistukseen konttorikoneita valmistavana "Triumph-Adler"-yhtiönä. Auto- ja mp-haaran yhtiöt säilytettiin aina vuoteen 1998 asti jolloin ne yhdistettiin "Adler Real Estate"-osakeyhtiöksi. Tämä yhtiö on vuodesta 1999 lähtien ollut noteerattuna Frankfurtin pörssissä.
Sisällysluettelo
Historiikkia
Alkutaival (1880-1900)
Heinrich Kleyer perusti nimeänsä kantavan yhtiön 1880 polkupyörien valmistamiseen Frankfirt am Main`in keskustan tuntumaan Gutleut-kaupunginosassa. Jo 1889 sillä oli varaa rakennuttaa 18.000 neliön tehdas läheiseen Gallusviertel-kaupunginosaan 600 työntekijän voimin harjoitettuun polkupyörien valmistukseen. Niiden ohessa Kleyer alkoi jo valmistaa kolmipyöräisiä sekä kevytautoja ("voiturette"-luokka), kumpaakin varustettuina ranskalaisilla de Dion`in moottoreilla. Yhtiön kasvu jatkui, ja jo 1895-1896 yhtiömuoto muuttui GmbH:sta osakeyhtiöksi "Adlerwerke vormals H. Kleyer". Osakepääoma oli 2,5 miljoonaa Saksan markkaa, joille se pystyi jo vuonna 1898 maksamaan huikeaa 20% osinkoa. Samana vuonna Adler alkoi valmistaa kirjoituskoneita 7-kerroksisessa rakennuksessa Weilburger-kadulla korttelin toisella puolella - tämän sekä 1889 tehdasrakennusen muodostama umpikortteli on edelleen olemassa Main-joen ja Frankfurtin messukeskuksen välisellä nyttemmin Kleyer-kadulla. Onnekkaasti ne eivät tuhoutuneet pommituksissa, vaikka ne sijaitsevat vain alle kilometrin päässä Frankfurtin päärautatieasemalta. Toiminnan alussa käytetty rakennus ei sen sijaan ole enää olemassa.
Adler-tuotevalikoima laajeni 1901 ensi kertaa moottoripyöriin, joissa niissäkin käytettiin de Dion:in moottoreita. Vuonna 1903 itävaltalainen Edmund Rumpler (myöhemmin lentokonetehtailija, myös erään ensimmäisen aerodynaamiseksi muotoillun auton eli Rumpler Tropfenwagen:in alullepanija) tuli Adlerin suunnittelutoimiston päälliköksi. Hänen johdollaan Adler-autoihin suunnitellut omat moottorit otettiin käyttöön 1904 lähtien. Rumpler kehitteli 1903 myös ensimmäisen heiluriakselin Adlerin autoihin, ja vuonna 1905 niissä oli ensimmäisenä saksalaisvalmistajana moottori ja vaihteisto yhtenäisessä lohkossa. Vuodesta 1907 aina toisen maailmansodan loppuun asti Adler-moottoripyörät olivat tauolla. Niiden sijaan se esitteli 1909 prototyyppejä ilmalaivojen moottoreiksi. Tehdaskortteli rakennettiin 1910-1912 umpeen uusilla, julkisivuiltaan historiallisilla motiiveilla sekä torneilla koristelluilla rakennuksilla umpeen kolmessa vaiheessa.
Suuri autonvalmistaja (1901-1940)
Yritys menestyi edelleen, ja 1914 peräti 20% Saksassa rekisteröidyistä autoista olivat Adler`eita. Vuonna 1922 yhtiöllä oli tehtaita jo kymmenellä paikkakunnalla kantatehtaan lisäksi, ja yhteensä 10.000 työntekijää. Suuren talouslaman kaudella vuonna 1930 tämä luku tosin putosi 3.000:een, mutta oli vuonna 1939 jo palannut 7.000:een. Vuoden 1926 Adler "Standard 6"-auto pystyi kuromaan umpeen amerikkalaisten autojen teknistä etumatkaa eurooppalaisiin nähden, silä siinä oli kokoteräskori sekä ensimmäiset ATE:n Lockheed-yhtiön lisenssillä valmistamat hydraulitoimiset jarrut. Vuonna 1927 neiti Clärenore Stinnes ajoi Adler Standard 6:lla ensimmäisenä maapallon ympäri, mistä seikkailusta tehtiin aikoinaan elokuvakin. Standard 6-malli myi talouslamasta huolimatta hyvin, ja se sai seurakseen niin isomman "Standard 8"-kahdeksansylinterisen kuin nelisylinterisen pienen "Favorit"-mallin samoilla teknisillä perusratkaisuila. Adler olikin Saksan uusien autojen rekisteröintitilastoissa aina 1930-luvun puoliväliin asti yleensä Opelin ja Auto Unionin jälkeen kolmantena kärjessä, kunnes Mercedes-Benz kiilasi sen edelle.
Toinen maailmansota, sotarikokset (1939-1945)
Toisen maailmansodan sytyttyä Adler ajoi autotuotannon alas vuonna 1940, ja alkoi niiden sijaan valmistaa moottoreita ja alustoja puolitelaketjulla varustettuihin vaunuihin (Sd.Kfz. 10 ja 11, mitkä olivat kevyitä tykistön vetovaunuja 1 ja 3 tonnin vetokuormalle, myös miehistönkuljetus- tai it-tarkoituksiin - korit kuitenkin tehtiin muualla). Adler käytti pakkotyövoimaa, jolle se tarjosi asunnot tehtaan lähettyvillä, mutta työvoimasta oli pulaa minkä vuoksi Adlerille osoitettiin lisätyövoimaa keskitysleireiltä. Heille avattiin Natzweiler-Strutthof`in keskitysleirin sivuleiri n. 1.600 ihmiselle tehdaskortteliin I-tehtaalle (1899 rakennettu osa). 528 vankia sai surmansa joko väkivaltaisen kohtelun takia, tai pommituksessa 8.1.1945. Tehtaan 245 näännytettyä vankia kuljetettiin natsien tuhoamisleireille Dachau ja Vaihingen. Liitoutuneiden joukkojen lähestyessä Frankfurtia, ja tehdasrakennusten vahingoituttua 22.3.1945 tehtaalle jääneet n. 400 keskitysleirivankia joutuivat 24.3. lähtemään kuolemanmarssille Buchenwaldiin. Vain 280 heistä saapui Buchenwaldiin hengissä junan saapuessa sinne 30.3. Kun marssi jatkui Dachaun leirille asti enää 40 heistä oli elossa ja vapautettiin. Natsiajan tapahtumista on muistolaatta tehtaan Kleyer-kadun puolen seinässä.
Moottoripyörät ja skootteri (1947-1957)
Sotarikosten vuoksi liittoutuneet takavarikoivat Adlerin ajoneuvohaaran Frankfurtissa käyttämät tehtaat, eikä niihin sallittu pääsyä. Tehtaanjohtaja Ernst Hagemeier joutui arestiin, sitten internointileirille selvittämään omia ja yhtiönsä tekemiä rikoksia. Hän vapautui vasta vuonna 1948, minkä jälkeen hän esti autonvalmistuksen jatkumisen kun autotehdas oli menetetty. Sen sijaan Adler jatkoi konttorikoneiden valmistusta, otti niiden rinnalle polkupyörät ja työstökoneet, ja myös mopedien valmistus alkoi vuonna 1947 M60-mallilla. Moottoripyörien valmistus käynnistyi uudelleen vuonna 1949 M100-mallilla, vuonna 1951 M150:llä ja M200twin-malleilla, ja 1952 kaksitahtitwin M250 tuli myyntiin. Adlerit olivat suosittuja sodan jälkeisen mp-buumin ollessa huipussaan. Mallisarjat uudistuivat merkittävästi vuonna 1954, kun esimerkiksi huippumallista esiteltiin MB250 Sport-malli. Tällainen MB250S meni myös Yamahalle, mikä oli 1955 aloittanut mp-valmistuksen DKW RT125-kopio YA-1 "Aka-Tombo":lla. Yamaha tarjosi vuonna 1957 sen rinnalle 250-kuutoista, Adlerin MB250S:stä paranneltua twinmallia YD-1 twini. Siitä seurasi urheilumalli YDS-1, missä oli japanilaisten moottoripyörien ensimmäinen 5-vaihteinen vaihteisto. Adler meni vuonna 1955 myös mukaan 100-kuutioisella skootterimallilla "Adler Junior",kun italialaisten Vespa-skootterien buumi eli kukoistustaan. Se ei kuitenkaan pysäyttänyt myyntimäärien luisua, sillä ostajat siirtyivät säänsuojaa tarjoaviin kääpiöautoihin tai henkilöautoihin. Yamahan jalostama twin sen sijaan säilyi perusratkaisuna sen kiivaissa 90-400 kuution urheilupyörissä, ja Yamaha-twineillä saavutettaisiin huikeaa menestystä WGP-kilpailuissa.
Yrityskauppa ja muutokset (1957-nyt)
Vuonna 1957 Nürnbergin naapurikaupunki Fürth`istä kotoisin ollut, radiolaitteilla sekä niistä kehittyneellä tuotepaletilla isältä nuorena miehenä perimäänsä suuryhtiötä johtava Max Grundig osti ensin TWN- eli Triumphin saksalaisen tytäryhtiön, ja sitten merkittävän osakeosuuden Adlerista. Hän ajoi kummankin mp- ja ajoneuvotuotannon alas, ja vuonna 1958 hän yhdisti nämä Grundig-yhtiön oman tuotannon (sanelukoneet) kanssa yhteen Triumph-Adler -nimiseksi, toimistolaitteita valmistavaksi yhtiöksi. Se menestyi talousihmettä kokevassa Länsi-Saksassa, ja koki huippunsa 1970-luvun alussa.
Sittemmin Grundig-konserni alkoi alan monen muun eurooppalaisen yhtiön tavoin kärsiä Kaukoidän suuryhtiöiden kilpailusta. Triumph-Adler`in isännyys siirtyi ensin Litton Industries`ille, sitten Volkswagen`ille ja viimein Olivetti`lle. Olivetti myi yhä pörssinoteeratun Triumph-Adlerin kiinteistöjensä kera vuonna 1993 Holzmann-rakennusjätille. Talousvaikeuksiin ajautunut Holzmann joutui ajamaan konttorikonevalmistuksen alas vuonna 1998, ja myymään jäännökset kiinteistösijoittajille 1999. Adler on yhä pörssinoteerattu introssa kuvaillun yhtiönimensä vaihdoksen jälkeen, mutta nykyisin pääasiassa yhdysvaltalaisten rahastojen omistama. Yhtiön Frankfurtin teollisuuskortteli rakennuksineen on tätä nykyä suojelukohde.
Adler-moottoripyörät Suomessa
TRAFI-ajoneuvotilaston 11/2015 mukaan Suomen rekisterissä on tarkastushetkellä 13 kpl Adler`eita rekisterissä, valtaosin 250-kuutioisia twin-malleja (7 kpl + 5kpl ilman mallimerkintää, yksi Sachs-moottorilla). 1950-luvulla sitä toi maahan Otto Brandt Oy.
Linkit
- ADLER-Veteranen (saksankielinen)
- adlermotorcycles.co.uk ei näytä enää olevan toiminnassa
- Motorrad-Stemler, varaosakauppias monille vanhoille Saksan mp-merkeille
| Tavallisesti MotoWikiin kirjoitettujen tekstien tekijänoikeudet ovat niiden kirjoittajilla ja Motot.netillä on oikeus julkaista tekstejä vapaasti Motot.net-sivustolla. Kyseisten tekstien julkaisemiseen muualla tarvitaan kirjoittajien lupa.
GNU Free Documentation License Tämä artikkeli on poikkeuksellisesti kirjoitettu GNU Free Documentation License ehtojen mukaisesti. Tätä huomautusta ei saa poistaa ellei GFDL-ehtojen mukaista sisältöä poisteta. Tämän artikkelin lähde: Wikipedia |
