TWN, eli Triumph-Werke Nürnberg oli 1896 englantilaisen Triumph-emoyhtiön "New Triumph Co. Ltd.":n Nürnbergissä perustama yhtiö. Se kuului eräänä suurvalmistajana Nürnbergin moottoripyörien valmistuksen keskittymään. Vuonna 1956 teollisuuskapteeni ja radiotehtailija Max Grundig osti koko TWN:n osakekannan liittääkseen sen konttorikone-osaston sekä samana vuonna ostamansa Adler-tehtaan yhteen "Triumph-Adler":iksi. Yhtiö on edelleen olemassa, nykyään dokumenttien hallintaratkaisuihin yrityksissä keskittynyt toimija, ja kuuluu KYOCERA-jättiin.
Historiikki
Nürnbergissä huhtikuussa 1863 syntynyt kauppamies Siegfried Bettmann oli vuonna 1884 muuttanut Englannin Lontooseen aloittaen siellä "S. Bettmann & Co."-yrityksensä nimissä birminghamilaiselta "William Andrews Co.":lta hankittujen polkupyörien ja kutomolaitteiden viennin saksaan. 1886 tuo yritys muutti nimensä Triumph Cycle Co.:ksi, sitten DUNLOP-rengasyhtiön avustuksella 1887 New Triumph Co. Ltd.:ksi. Tavattuaan 1887 myöskin Nürnbergistä kotoisin olevan Mauritz Johan Schulten, ja tämän kehoituksesta sekä liikekumppaniksi ryhtyessä, Bettmann hankki 1888 lainarahalla rakennuksen Coventry`stä missä hän aloitti polkupyörien valmistuksen 1889 "Triumph"-nimellä. Kauppa kävi, ja niin Bettmann pystyi jo 1896 perustamaan New Triumph Co. Ltd.:lle tytäryhtiön Nürnbergiin, minkä nimeksi tuli Orial TWN (Triumph-Werke Nürnberg).
1898 Bettmann päätti alkaa kehitellä yhtiönsä tuotteiksi motorisoituja kaksipyöräistä, ja ensi malli, asiaankuuluvasti "N.o 1"-nimisenä, tuli Coventryssä tuotantoon 1902. 1903 sen tuotanto alkoi myös Nürnbergin tehtaassa. Ensi alkuun niiden moottorit tulivat Minervalta Belgiasta, sitten myös Fafnir:ilta Saksasta sekä JAP:lta Englannista. Oman moottorin kehittely alkoi 1904, ja se tuli tuotantoon 1907 molemmissa Triumphin toimipaikoissa. Tällä 450-kuutioisella singlellä Triumph saavutti ensi kertaa 1907 järjestetyissä Mansaaten TT-ajoissa yksisylinteriluokan hopeaa ja pronssia, 1908 Jack Marshallin ajamana tuli voitto... se olisikin ainoa aina vuoteen 1951 asti, kun Ken Arber toi voittopokaalin Clubman Senior-TT:ssä (amatöörit, 500cc-luokka). Saksan tuotanto oli jo 1907 ajettu taas alas riittämättömän kysynnän takia.
Saksalaistyttären merkittävä ensimmäinen yritysostos oli 1909 hankittu kirjoituskoneiden valmistaja Kührt & Riegelmann GmbH, mikä oli alku Triumphin Saksa-tyttären konttorikone-toimihaaralle. Sen oli tarkoitus tasoittaa polkupyöräkaupan kausivaihtelua niin, että tehtaan väelle olisi töitä vuoden ympäri. Vastaavasta syystä Nürnbergin tytäryhtiö valmisti myös sänkyrunkoja ja -patjoja.
Sodan uhan vuoksi Bettmann ja Schulte ymmärsivät hyvissä ajoin 1913 yhtiöittää Saksan tyttären erilleen emosta, ja Nürnbergin yhtiönimi saksalaistettiin. 1914 Itävallan prinssi Ferdinand murhattiin Sarajevossa, ja turvaksi mielletyt monet liitot koituivatkin Euroopan valtioiden turmaksi, sillä sopimukset vetivät ne viimein sodanjulistuksiin toinen toiselleen yhden kuumapäisen nuoren miehen terroriteon takia. Kun emoyhtiö Coventryssa valmisti huikeat 57.000 kappaletta Triumph H-mallia, ei Saksan haara valmistanut moottoripyöriä lainkaan ennen vuotta 1919, jolloin tuotantoon tuli "Knirps"-malli (napero) englantilaishaaran Triumph Junior`in kaksitahtimoottorilla. Myös raskaampiin malleihin 1924-1929 tytäryhtiö tuotti nelitahtimoottorit Englannin pääyhtiöltään. Käytäntö vaihtui 1930, kun moottoreiden toimittajaksi valittiin sveitsiläinen Motosacoche - moottoreiden ostosta siirryttiin sittemmin lisenssivalmistukseen. Nelitahtipyörien valmistus päättyi 1938, mutta TWN oli panostanut jo 1931 alkaen asiakaskunnan pieniin ensipyöriin Fichtel&Sachs-kaksitahtisilla. TWN:n isommissa malleissa se taas käytti pyöröluistiohjausta tai kaksoismäntärakennetta, koska yhtiö ei halunnut maksaa rojalteja DKW:n Adolf Schnürlen 1928 patentoimasta kääntövirtahuuhtelu-tekniikasta. Toisen maailmansodan ajaksi TWN:n moottoripyörien valmistus rajoittui BD250-malliin kaksoismännällä. TWN valmisti myös 1933 lähtien 350-kuutioisella, yksittäistä takapyörää vetävällä moottorilla varustettuja kolmipyöräisiä kevytautoja - tämä oli verovapaa ajoneuvoluokka, mutta TWN-kolmipyöräisten valmistusmäärä jäi pieneksi.
Sodan tuhojen korjaamisen jälkeen TWN:n tuotanto pääsi alkamaan uudelleen 1948 pienellä B 125-mallilla. Huutavaa ajoneuvopulaa täyttämään tulivat pian uudistetut kanavilla ja U-kiertokangella edeltäjistään edelleen kehitetyt BDG 125 ja BDG 250. Niitä seurasivat 200-kuutioinen "Cornet" sekä 350-kuutioinen split-single 2T-"Boss" - näissä kahdessa paisuntakäyrää oli paisutettu laajaksi mikä antoi kaksoismäntämoottoreille tavallista kaksitahtista sivistyneemmän käynnin, täyteläisen väännön alakierroksilta, huomattavan matalat huippukierrokset (vain 4.000/min) sekä alhaisen kulutuksen. Ne myös kävivät nelitahtista muistuttavalla, erittäin hiljaisella äänellä (hiljaisin sen ajan moottoripyöristä), vaikkakin pulleat käyrät (kupliksi tai päärynöiksi arkikielessä kutsutut) tekivät moottorista varsin poikkeavan näköisen. Malleissa oli täyskoteloitu toisioketju öljykylvyssä mikä teki ketjusta lähes hoitovapaan, ja isoissa 250/350-malleissa oli hydraulinen takajarru minkä vuoksi ne toimivat myös sivuvaunun kanssa oivasti yhteen. Myös TWN meni mukaan ajan skootteribuumiin "Contessa" ja "Tessy"-malleillaan. Viimein myös "Knirps" oli edelleen mallistossa, ja yhtiö valmisti myös moottoreita LANZ "Alldog"-kevyttraktoriin.
Länsi-Saksa talouden suurvaikuttaja, radioyhtiöstä aloittanut Max Grundig osti TWN:n 1956 sen konttorikone-haaran vuoksi, ja hän yhdisti TWN:n sekä samana vuonna hankkimansa Adlerin niin, että kummankin moottoripyörätuotanto päättyi jo 1956.
TWN Suomessa
Suomesta löytyy TRAFI:n ajoneuvotilaston 11/2015 mukaan 24kpl TWN-moottoripyöräkantaa (2kpl T.w.n-merkinnällä), mm. Cornet- ja Boss-malleista. Se on tarkastushetkellä hieman yleisempi kuin mm. USA-suurnimi Indian (18kpl). Tilasto päivittyy, eli kesäkaudella kpl-määrä lie mainittua suurempi.
Katso myös
| Tavallisesti MotoWikiin kirjoitettujen tekstien tekijänoikeudet ovat niiden kirjoittajilla ja Motot.netillä on oikeus julkaista tekstejä vapaasti Motot.net-sivustolla. Kyseisten tekstien julkaisemiseen muualla tarvitaan kirjoittajien lupa.
GNU Free Documentation License Tämä artikkeli on poikkeuksellisesti kirjoitettu GNU Free Documentation License ehtojen mukaisesti. Tätä huomautusta ei saa poistaa ellei GFDL-ehtojen mukaista sisältöä poisteta. Tämän artikkelin lähde: Wikipedia |
