Degtjarev

Degtjarev (Завод имени Дегтярёва; Zavod imeni Degtjarjova; "Tehdas nimeltä Degtjarev" - ЗиД/ZiD - nykyään ОАО Завод имени В. А. Дегтярёва; Avoin osakeyhtiö "Tehdas nimeltä V.A.Degrjarev") on 1916 Kovrovissa (Wladimir-oblast) perustettu asetehtas, Kovrovin ja oblastin suurin teollisuus-monialayritys ja nykyisinkin eräs Venäjän merkittävistä asevalmistajista, minkä aseista eräitä Suomessa tunnetuimpia lienevät konekivääri "SG-43" sekä pikakivääri DP-27 "Emma". Toisen maailmansodan jälkeen se on muun muassa valmistanut moottoripyöriä nimillä "Kovrovetš" (kovrovilainen, K-125 ja K-175), "Voskhod" (aamunkoitto) sekä "ZiD". Yhtiön vanhempaa mp-mallistoa on edelleen hyvin edustettuna Suomen rekisteritilastossa. ЗиД:n mp-haara on edelleen toiminnassa tarjoten laajaa mopo-, moottoripyörä- ja ATV-mallistoa osin yhteistyössä Lifan`in kanssa. ЗиД:n valmistaa myös elintarviketeollisuuden ja pakkausalan laitteita, akkuja ja LED-valolaitteita sekä työkaluja, ja tarjoaa tekniikan, teknologian ynnä metallurgian palveluita. Yhtiö on yksityistämisensä jälkeen panostanut merkittävästi uudenaikaiseen tuotannonohjaukseen, ja sen taloudellinen tulos on ollut erinomainen.

Kantatehtaan nimen käyttö motot-tietopankkijutussa lie perusteltavissa kolmen erillisen valmistajajutun (Kovrovetš, Voskhod ja ZiD) sijaan, koska ensimmäiset kaksi ovat siirtyneet historiankirjojen lehdille, ja nykyistä ei tuoda Suomeen.

Historiikkia (ZiD)

Perustaminen venäläis-tanskalaisena yhteisyrityksenä

Degtjarev perustettiin 27.8.1916 ensimmäisen maailmansodan aikana pietarilaisten liikemiesten W.A.Hippius ja D.A. Lurie sekä tanskalaisyrittäjien Karl Winter ja Søren Jensen yhteisyrityksenä täyttämään Venäjän tsaarivallan armeijan huutavaa pulaa konetuliaseista, kun se oli joutunut sotaan Saksan keisarivaltaa vastaan. Tehtaan koneet ja laitteet tulivat Kööpenhaminasta. Marraskuussa 1916 valmistui ensin tehdasrakennus B tuotantokuntoon, kaksi ruotsalaisvalmisteista generaattoria kihnutti sen tarvitsemaa energiaa, ja osa valmistuskoneista saatiin Yhdysvalloista. Tehdasrakennus A ehti valmiiksi vasta 1918. Tammikuun 1917 aikana tehdas sai yksinoikeudella lisenssin valmistaa kevyitä Madsen-konekiväärejä, sekä 15.000kpl tilauksen Venäjän GAU:lta niiden valmistamiseksi viiden kuukauden sisään. Elokuun 1917 alussa tehdas pystyi toimittamaan ensimmäiset neljä Kovrov-peräistä konekivääriä, mutta niiden laatua pidettiin puutteellisena.

Lokakuun 1917 vallankumous

Lokakuun vallankumouksen jälkeen tehdas takavarikoitiin, tanskalaisomistajien protesteista ja laitteiston takaisinottoyrityksistä huolimatta, minkä tehtaan työntekijät estivät. Tuotanto jatkui, mutta tanskalaisomistajat maksoivat palkkoja enää tanskalaiselle tehtaan henkilöstölle, ja venäläiselle maksettaisiin vasta tehtaan lopettamisen jälkeen. Kun yhtiön asevarasto oli yritetty saada rynnököllä tanskalaisten omistajen haltuun tuli Punakaarti vartioimaan, ettei tehtaalta vietäisi jatkossa mitään omaisuutta pois. Tammikuussa tykistön päähallintovirasto lähetti asesuunnittelijat Vladimir Fjodorovin ja Vasili Deftjarevin tehtaalle, joista Fjodorov nimitettiin sen tekniseksi johtajaksi. Siellä valmistettiin 9.000kpl "Avtomat Fjodorov"-automaattikivääriä. Maaliskuussa tehdas ajautui talousvaikeuksiin, ja kaikki muu toiminta paitsi suunnittelutoimisto ajettiin alas. Heinäkuussa se valtiollistettiin, mutta tehtaassa syttyi tulipalo mikä tuhosi 40% rakennuksista ja 90% valmisvarastosta. Marraskuussa 1918 Puna-armeijan erityiskomissio päätti, ettei tuotannon käynnissä pitämiseksi mitään osaa laitteistosta voitu luovuttaa tanskalaisille, ja että tehdas myös alkaisi valmistaa siviiliväestön tarpeistoa kuten maatalouden työvälineitä (joita yhtiö valmistaa edelleen 2015).

Asevalmistus käynnistyy

Fjodorov-automaattikiväärin tuotanto alkoi vihdoin 1921. Vuonna 1927 seurasi esisarja 7,62mm DP-pikakivääriä, lokakuussa 1928 sen versio lentokoneaseena DP, ja 1929 panssari-konekivääri DT. Myös tehtaan nimi vaihtui Инструментальны завод № 2 имени К. О. Киркижа, eli "Instrumettitehdas n:o 2 K.O.Kirkišh":iksi venäläispoliitikko Kuprijan Ossipovitš Kirkišh`in mukaan. Vuonna 1932 alkoi raskaan 12,7mm DK-konekiväärin (Degtjarjev, Krupnokaliberny; Degtjarev, isokaliiberinen) valmistus, mikä oli 1935 suunnitellun ja 1939 lähtien tuotantoon tulleen DŠK:n edeltäjä. Lautasmakasiini 30 panokselle tarkoitti, että tulitusvauhti oli verkkaisa. 1934 tuli mukaan myös Degtjarev-konepistooli sekä 1935 12,7mm konekiväärien "Špitalnyi" ja "Wladimirov" [ŠWAK) joista jäljemmästä kehittyisi samanniminen 20mm-moottoritykki. 1940 mallistoon tuli vielä 7,62mm-konepistooli mallia 41.

Toinen maailmansota

Natsi-Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon julistettiin myös Kirkišh-tehtaassa sotatila, eli sen tuotanto toimi vuorokauden ympäri. Vielä tuon vuoden aikana syntyi yli 16.000kpl PST-kivääri 14,5 × 114mm "PTRD":tä. Vuonna 1943 tuli mukaan vanhan (1910) "Maxim"-konekiväärin korvaava "Gorjunov SG-43" sen valmistusta varten pystytetyssä lisärakennuksessa, sillä yhtiön oma tuote "Degtjarjev DS-39" oli osoittautunut kokeissa liian epäluotettavaksi. Vuonna 1944 lisämalleiksi tulivat yliraskas konekivääri KPW-44 (14,5mm) sekä Degtarev-konekivääri RPD (7,62mm). Yhtiö on 1945 jälkeen jatkanut merkittävänä asetoimittajana Neuvostoliiton ja sittemmin Venäjän tarpeisiin.

Moottoripyörien valmistus

Siviilituotanto alkaa, "Kovrovetš" K-125

Monen muun asetehtaan tavoin myös Kirkišh-tehdas siirtyi rauhan koitettua luontevasti valmistamaan moottoripyöriä (vrt. mm. FN Belgiassa, tai Simson Saksassa). Tuotantoon vuonna 1946 tuli DKW:n erinomaisen RT125-mallin kaltainen Kovrovetš K-125 "Komet", mikä polttoainesäiliössä kuvatun tähdenlennon vuoksi tunnetaan Suomessa yleisesti "Tähtipyörä":nä. Sitä on maassamme aikoinaan laajasta kannasta tallessa yhä lukuisasti ajokuntoisena, sillä valuuttarajoitusten vuoksi ajoneuvojen hankinta NL:n ja Itäblokin maista oli merkittävästi helpompaa aina 1960-luvun alun valuuttasäännöstelyn helpotukseen asti (säännöstely purettaisiin vasta 1980-luvulla asteittain, mikä ikävä kyllä johti hurjaan talouskuplaan, ja sen seurauksena 1990-luvun alun syvään taantumaan. Kirkišh-tehdas sai vuonna 1949 uuden nimen V.A. Degtjarev`in työtä kunnioittaakseen, ja se on säilytetty nykypäiviin saakka. Vuonna 1957 K-125:n rinnalle tuli isompi K-175, sylinterimitoilla 61,72 x 58mm (poraus/isku) eli 173,7ksm ja kahdella pakoputkella, joka johtaisi vuoden 1960 tuoteuudistuksen kautta vuonna 1965 "Voskhod"-sarjan alkuun.

Voskhod

Восход (Voskhod; aamunkoitto) oli 1957-1965 Kovrovetš K-175:n uudistettu jatkajamalli, minkä 2t-moottorissa oli nyt Schnürle-huuhtelu, ja tehoa 10hv. Uudistettu "Voskhod" oli tuotannossa 1965-1971. Tällöin se uudistui "Voskhod-2":ksi erilaisilla muotoilu- ja detaljimuutoksilla (teho 10,5hv ja vääntö nousi 1 Nm), mikä oli tuotannossa M-versio mukaan lukien 1972-1977, ja mitä myytiin mm. Iso-Britanniassa 1973 lähtien eräänä "Cossack"-mallina (kasakka: kirjoittajan muistikuvan mukaan myös 125-kuutioinen "Minsk" olisi käyttänyt tuota nimeä). Vuonna 1976 esitelty "Voskhod 2M" oli uudistunut moottoriltaan merkittävästi: puristusta nostamalla teho loikkasi 14hv:aan, sytytys oli kärjetön, haarukka uudistettu ja liukuputkien paksuutta suurennettu, mutta muutosten vuoksi se tarvitsi parempaa 92-oktaanista polttoainetta.

2M oli tuotannossa vain 1977-1979, jolloin jälleen merkittävästi uusittu "Voskhod 3" (1979-1983) tuli tarjolle. Kolmosessa mm. takajousitusta oli parannettu ja joustovara kasvanut, jarrurumpuja suurennettu, ja satula/säiliö olivat uuden mallisia. Alkuperäismallin nähden paino oli noussut 15kg, mutta niin oli kulkukin parantunut 15km/t. Jo 1983 esiteltiin merkittävästi edelleen paranneltu 3M, mikä olisi tuotannossa vuoteen 1993 asti. Nyt säköjärjestelmä oli muuttunut 12v:ksi (ennen 7V), valolaitteisto muutettu Euroopan standardien mukaiseksi (ajovalolinssi, lähi-/kaukovalo, uusi takavalo), käynnistyspoljin kokonaan saranoitu entisen pelkän polkimen sijaan, taittotapit, jarrupalojen kulumista osoittavat viisarit, varkaudenesto, ja painoa saatu viilattua 3kg alemmaksi osittain muoviosilla peltisten sijaan. Nyt oli myös tarjolla 3-pyöräinen tavarankuljetusmalli "Восход-3М Кроха" 200kg kuormalle. 3M-mallista oli myös olemassa pieninä erinä 1984-1986 valmistettu "Luksus"- eli 3ML-versio alumiinivanteilla (valuvanteitakin oli kokeiltu, mutta niiden laatu ei ollut tyydyttävä), maalin laatua parannettu ja osissa galvanointi, satulaa ja yleisvarustelua kohennettu. "Turist"- eli 3MT-malli 1985- sai erilaisen ohjaustangon ja matkavarusteet (keinonahkainen laukkusarja).

"Voskhod"-sarjan viimeinen oli malliversio "3M-01" vuodesta 1989 lähtien. Moottorin sylinteri oli kokenut huomattavia muutoksia kaksikanavaisesta viisikanavaiseksi ja läppäohjatuksi, ja poraus oli nyt täydet 62mm. Teho nousi vain hevosvoimalla, mutta vääntö 17 Nm:iin (+2) ja moottorin kulutus laski tuntuvasti. Lohko uusittiin, ja samoin voimansiirtoa vahvistettiin. 250-kuutioinen näyttäisi ehtineen prototyyppiasteelle (videolinkki), mutta ei toistaiseksi lisätietoa, kuten ei myöskään urheiluversioista.

Neuvostoliiton purkautumisen jälkeen "Voskhod":in uusi moottori jatkoi uudelleen nimetyissä "Сова" (Sova, pöllö) sekä "Курьер" (Kurjer, kuriiri/lähetti) malleissa, joissa oli merkittävästi uusittu, ajan muotivirtausten mukaisesti kulmikas muotoilu. Ne jatkoivat valmistajan nimen muuttuessa tehtaan alkuperäisnimestä johdetuksi "ZiD":ksi.

ZiD

ZiD-nimellä myydyistä malleista "Kuriiri" sai sittemmin 200 kuutioon kasvatetun version, ja rinnalle tuli 50-kuutioinen kulmikas ZiD "Pilot".mopo. Tehdas on alkanut tehdä yhteistyötä Lifan`in kanssa, ja tarjoaa nykyisin laajan malliston mopedeja ("mokik"), skoottereita, moottoripyöriä aina 250ksm asti, sekä ATV-malleja. Ajankohtainen mallisto kuvineen ilmenee alla olevasta linkistä.

Degtjarev-tehtaan moottoripyörät Suomessa

Tehtaan mp-malliston tuonti Suomeen lie ollut pysähdyksissä Konela Oy:n kaaduttua 1980-luvun lopun ja 1990-luvun syvän talouslaman aikana - ainakaan Google-haku ei tuottanut tuloksia. Uralroikka-foorumitietona Konelan varaosavarastoa olisi pysynyt Suomessa, ja moni entisöijä saanut niistä apua. VMPK ja eri "rompetorit" lienevät myös toimivia paikkoja etsiä, jos on tarkoitus saada rautaakin lujempi Itäpyörä taas kumeilleen. Eurokriisin keskellä kärvistelevän maamme kaksipyöräisten markkinat ovat tällä hetkellä toki niin kilpaillut, ettei uuden yrittäjän olisi kovin helppoa raivata itselleen tilaa. TRAFI-tilastossa 12/2015 on Kovrovetš-nimellä (eri kirjoitusvirhein) 14kpl, K-125 8kpl, K175 1kpl, Tähti-nimellä 5kpl ja yksi Voshod rekisteröitynä Suomessa, mutta ajoneuvotilasto päivittyy eli kesäpyörien liikenteeseen tullessa lukumäärät voivat muuttua mainituista. Osa (K-55:t) jäivät tunnistamatta kovrovilaisiksi, eli merkkaamatta eo. lukemiin.

Linkit

• ZID kotisivu (venäkänkielinen/englanninkielinen)
  • ZID mopedi- ja moottoripyörämallistoa 2015
• MP Galleria K-125
• IC Raiders (myös muut NL-prätkät), uusi sivusto
• IC Raiders vanha sivusto
• Kovrovetŝ K-175 Testdraiv 2:20
• ZiD:eillä rälläämistä 2:07 min
• Voskhod K-250 (protoja?)
• VMPKš

Koostettu paljolti Wikipedian (EN/NL/RU) kirjoitusten pohjalta, siksi GFDL: