FN

FN, ranskalaisnimeltään Fabrique Nationale d'Armes de Guerre ja 1972 lähtien Fabrique Nationale Herstal on belgialaisen Herstal`in (Liège) asetehtaiden keskittymän kenties tunnetuin monialayhtiö, joskin perustettu vasta 1889 liikemies Henri Pieper`in aloitteesta täyttämään Belgian armeijan suurtilauksen 150.000 kpl Mauser "Model 89"-tyyppisiä sotilaskivääreitä. Tilauksen tultua toimitetuksi 1894 olisi erinomaisille FN-aseille ollut monia muitakin ottajia, mutta FN:n osakekanta oli tällä välin siirtynyt pääosin saksalaisille Löwe- ja Mauser-yhtiöille eikä niiltä saatu lupaa tuotannon jatkamiseen.

Yhtiö alkoi siksi diversifioida polku- ja moottoripyöriin sekä autoihin. Ensin alkoi ketjuvetoisten polkupyörien (1896-), sitten akselivetoisten polkupyörien (1898, "bicyclette acatène"), automobiilien (1900-1935) ja viimein moottoripyörien (1901-1967) valmistus (vrt. moni muu mp-tehdas kuten selvästi FN:ää vanhemmat IC tai Simson). Kuorma-autojen valmistus taas päättyi vuonna 1970. Monelle muullekin alalle laajentunut yritys yksinkertaisti nimensä 1972 Fabrique Nationale Herstal`iksi. Asetuotannossa se ryhtyi 1897 yhteistyöhön yhdysvaltalaisen John M. Browningin kanssa, ja valmistikin pistoolien ohella tämän suunnittelemia kivääreitä. Erästä "M 1910"-pistoolia epäillään aseeksi, millä Gavrilo Princip ampui Itävalta-Unkarin suurruhtinas Franz Ferdinand`in Sarajevossa, mistä teosta lähti liikkeelle ensimmäiseen maailmansotaan johtanut onneton tapahtumaketju.

FN on vuodesta 1997 lähtien Vallonian maakunnan omistama, ja sen tytäryhtiöitä ovat mm. kuuluisat Browning Arms Company sekä Winchester Repetitive Arms Company USA:ssa. Yhtymän noin 450.000 aseen vuosituotannosta noin kolmasosa menee sotilas- tai viranomaiskäyttöön, kaksi kolmasosaa metsästys- tai harrastusampujille. Tämä kirjoitus keskittyy toistaiseksi vain FN:n mp-historiaan.

Historiikkia

Moottoripyörien valmistus alkaa

Fabrique Nationalen kokeilut akseli- ja hihnavetoisilla moottoripyörillä alkoivat 1899, ja sillä oli vuonna 1900 myös apumoottorilla varustettu polkupyörä testikäytössä. Varsinainen tuotanto alkoi kuitenkin 1901 yksisylinterisellä 133-kuutioisella polkupyörää apumoottorilla muistuttavalla hihnavetoisella moottoripyörällä, ja 1903 malli 188-kuutioisella singlellä sai kytkimen ja akselivedon ensimmäisenä moottoripyöränä maailmassa. Näissä oli vielä polkupyörän poljinkoneisto käynnistystä ja mäkiajon helpottamista varten, mikä piirre poistui viimein vasta 1913. Mallitarjonta laajeni vuonna 1904 jo 244-kuutioiseen, ja 1907 yksisylinterisarjan 300-kuutioisessa mallissa oli myös ensimmäisenä patentoitu hihnaveto muuttuvalla välityksellä (moottorin vetorattaassa muuttuva halkaisija). 1909 imuventtiilit saivat nokka-akseliohjauksen, kun ne siihen asti olivat olleet imutoimisia.

Kuuluisat nelisylinteri-FN:t

Vuonna 1905 FN esitteli maailman ensimmäisen nelisylinterisen akselivetoisen moottoripyöränsä, jonka oli suunnitellut itsekin moottoritehtailijana kuuluisa belgialaisinsinööri Paul Kelecom (Kelecom Antoine & Fils; hänen moottoreita tai suunnittelupalveluja käyttivät monen muun varhaisen belgialaisen mp-tehtaan ohella myös Gillet Herstal ja Saroléa). FN "Quatre Cylindres" kasvoi 362-kuutioisesta IOE:sta 1910 mennessä 498-kuutioiseksi, 1913 se sai kaksivaiheisen kardaanin jolloin apupolkimet poistuivat ja jalkalaudat tulivat tilalle. Vuonna 1914 seurasi 748-kuutioinen "FN 700", jossa 2v-vaihteisto oli moottorin takana.

Maailmansodat ja Interbellum

Ensimmäisen maailmansodan aikana Liège (saksalaisittain Lüttich) joutui miehitetyksi, ja FN jatkoi moottoripyörien kokoonpanoa uusien isäntien tarpeisiin. Sodan päättyessä osavarastot oli kulutettu loppuun ja moni alihankkija lopettanut, minkä vuoksi 700:n tuotanto käynnistyi hitaasti. 1921 FN-mallit saivat T-kirjaimen mallinumeronsa jatkeeksi, ja uusi "700T" sai kolmivaihteisen vaihteiston. Vuonna 1922 singlet palasivat mallistoon "285TT":n muodossa, ja Paul Kelecomin 1922-23 johtama kilpailutalli toi raaserimallin "Type VII" markkinoille. Vuoden 1923 jälkeen kallis akseliveto jäi pois, ja nelisylinterin valmistus päättyi M.50-malliin 1926.

1924 FN siirtyi moottoreissa yhtenäisiin lohkoihin ja 350-/500-kuutioisia yksisylinterimoottoreita oli OHV-versioina (M.60 ja M.67) joko sport-varusteisina (kapeat renkaat) tai siirtomaavarustein (paksut Ballon-renkaat). Vuonna 1927 kolme belgialaisupseeria ajoi Saharan halki M.67-pyörillä Pariisi-Bouméa-Liège (8.800km) mistä palatessa heidät otettiin juhlavasti vastaan Liégessä, ja minkä saavutuksen vuoksi M.67 sai "Sahara"-lisänimen. Yksisylintereistä oli 1926 lähtien myös 350/500ksm SV-versiot (M.70/M.90). Saksan markkinoilla FN-nimi ei ollut käytettävissä, minkä vuoksi mallisto oli 1930-luvulla varustettuna myös "B.A.M."-merkeillä (Berliner Aachener Motorwerke) ja sen tuotanto Aachenin sivutehtaalla. 1933 FN esitteli myös ensimmäiset Villiers-kaksitahtiset 200-kuutioisena 2v/3v-vaihteistolla tai 250-kuutioisena 3v-vaihteistolla. 1934 esitelty 500ksm-OHV "M.86" oli paitsi myyntimenestys myös pohja monille kilpaversioille jotka keräsivät palkintoja kilpailuissa, ja 1935 lähtien se kasvoi 600-kuutioiseksi. 1937 lähtien markkinoille tuli M.11 350-OHC:na ja 500/600-SV:nä.

Vuosina 1938-1940 FN valmisti Belgian asevoimille 992 ksm SV-bokserimoottorilla "M12"- ja useimmiten sivuvaunulla kytketyllä vetävällä sivuvaunupyörällä varustettua mallia "M12a SM". Sitä pidettiin aikalaisiinsa verrattuna täysin ylivoimaisena. Valmistus päättyi 1.180kpl jälkeen, kun Saksa miehitti Belgian toukokuussa 1940. FN-malli on sikäli merkittävä, että Zündapp sai joitain kappaleita sotasaaliikseen, ja tutki kardaanivedon suhteen paljon kokeneemman FN:n teknisiä ratkaisua viimeistellessään omaa suurta KS750-"Sotanorsu":aan. KS750:ttä pidetäänkin onnistuneempana kuin sen suoraa kilpailijaa BMW R75-sotapyörää, mutta BMW sai vaikutettua natsi-Saksan hallintoon ja myös R75 sai tuotantoluvan. "M12"-sotapyöriä vietiin moniin maihin ennen sodan syttymistä, muun muassa Iraniin (51kpl) ja Kreikkaan (33kpl). Ainakin Saksassa yliraskaat sivuvaunupyörät olivat kuitenkin valmistuskustannuksiltaan liian kalliita - esimerkiksi VW Kübelwageniin nähden kaksinkertaiset kustannukset vaikka käyttöarvo oli huonompi - BMW:n valmistusmäärä 1944 asti oli 16.510 kpl, Zündapp`in 1948 asti 18.635 kpl. Natsi-Saksa käytti myös sotasaaliina saamiaan FN M12- sekä Gillet Herstalin raskaita kaksitahtisia 720 AB/AF- ja ranskalaisia Gnome&Rhône "AX II"-sotapyöriä.

Toisen maailmansodan jälkeen

FN pääsi aloittamaan sodanjälkeisen valmistuksen pääosin sotaa edeltäneillä malleilla. 1947-48 tuotannossa oli "M.13" joko 250-/350-kuutioisella OHV- tai 350-/450-kuutioisella SV-moottorilla, missä oli hyvin erikoinen vedetty pitkäaisainen etusvingi, ts. haarukka kaartui eturenkaan etupuolelle minne svingi oli laakeroitu. M.13:n takajousitus taas oli toteutettu kumiblokeilla. Vuosina 1949-51 myös M.13:n etujouset olivat kahdella kumiblokilla, ja 450-kuutioinen "Grande Culasse"- l. isosylinteri-SV tuli myyntiin siviili- sekä sotapyöräversiona. 1952 viimein FN antautui ajan muodille, ja M.13 sai belgialaisen "Lion Rapid"-teleskoopin... 1955 myös sen takajousitus/-vaimennus muuttui hydrauliseksi. Nelitahtimallien rinnalle tuli 1953 saksaisella Küchen-kaksitahtisella 175-kuutioisella moottorilla varustettu M.22 (1955 lähtien JLO:n 250-kuutioisena M.24:nä).

Belgialaisvalmistajien Saroléa ja myöhemmin Gillet-Herstal liittyessä FN-yhtiöön näkyvänä yhteistyömuotona oli 1955 lähtien "L`Oiseau Bleu" eli "sinilintu" (yleensä vaaleansininen väri) 125-/250-kuutioisena. FN alkoi moottoripyöräkysynnän heiketessä myös siirtyä mopedimallien tarjoamiseen, alkaen "Royal Nord"-ostomalleilla 1955. Mopedit jäivät 1959 päätuotteeksi neljänä eri versiona Utilitaire/Fabrina/Princess/Rocket nyt kokonaan omassa tehtaassa valmistettuina, kun mp-mallien tuotanto ajettiin alas. Mopedit saivat 1960-62 vielä uusia värejä sekä "Rocket Competition"-urheilumallin malliston huipulle, ja 1962-1966 mopedeihin sai moottorivaihtoehtona 50ksm rinnalle 75-kuutioisen soveltuvilla markkinoilla. Vuonna 1967 myös mopedituotanto lakkasi FN:n keskittyessä asetuotantoon ja muihin toimialoihinsa.

Urheilumenestystä

Mansaaren TT-ajot

• 1908 Roger O. Clarke tuli FN:llä kolmanneksi monisylinteri- (multi-) luokassa. 1909 hän keskeytti.
• 1914 kaksi nelisylinteri-FN:ää osallistui päätyen 33:ksi (White) ja 36:ksi (Mundy) 102 lähtijästä, noin tunti kärkeä jäljessä mutta noin tuntia viimeisiä edellä. Moottorit olivat 736ksm sijaan ilmeisesti erikoisvalmisteita kisaa varten.
• 1931 Wal Handley oli ilmoitettu FN:llä mutta pyörä rikkoutui harjoitusten aikana. Handley ajoi aika-ajot tutulla Rudge:llaan, mutta otti sopimuksestaan muistutettuna korjatun FN:n alleen kilpailuun... missä se vaihteisto jumittui ensimmäisellä kierroksella.

Pyörä ei kuitenkaan ollut niin huono kuin TT-ajojen harmeista voisi luulla, vaan Handley ja Marchant olivat 1930 ajaneet samanlaisilla pyörillä kaikkiaan 33 maailmanennätystä FN:n nimiin Arpajon- ja Montlhery-radoilla.

Euroopan Motocross-mestaruus

FN-kuljettaja Auguste Mingels voitti motocross-EM:n 1953 Matchless-FN:llä ja 1954 FN:llä. Samoina vuosina René Baeten tuli hopealle Saroléa:lla, ja Victor Leloup (FN) kolmanneksi (1953) sekä jaetuksi kolmanneksi (1954) Jeff Smithin kanssa tasapistein.

Motocross-MM

Sarjan saatua EM-arvon sijaan MM-arvon vuonna 1957 toi René Baeten FN:lle MM-hopeaa 1957 ja kultaa 1958. FN vetäytyi 1958 moottoripyöräkilpailuista. René Baeten voitti myös Belgian kansallisen mestaruuden 1957 ja 1959 FN:llä, ja oli mukana Belgian tiimissä Motocross des Nations-kilpailuissa, joista saaliina oli liuta mitalisijoituksia: vuonna 1953 hopeaa Iso-Britannian tiimin voittaessa, 1955 hopeaa Ruotsin tiimin viedessä kullan, 1956 pronssia Iso-Britannian ja Ruotsin vanavedessä, ja vihdoin 1957 jälleen hopeaa Iso-Britannian viedessä jälleen kultamitalit. Vuonna 1960 Baeten osallistui kansainväliseen motocrosskisaan Gelaagputtenissa (Stekene, Belgia), kun kisan aikana hänen moottoripyöränsä kaasu jumittui täysille kovavauhtisessa alamäessä: kaatuessaan 32-vuotias huippukuljettaja jäi onnettomasti oman moottoripyöränsä telomaksi, kärsi kallomurtuman, ja menehtyi vammaan myöhemmin sairaalassa.

Motocross des Nations

• 1950 Värnamo-Skillingaryd, Ruotsi: Belgian joukkue pronsiilla
• 1951 Namur, Belgia: Belgian joukkue kultaa
• 1952 Brands Hatch, UK: Belgian joukkue hopealla
• 1953 Värnamo-Skillingaryd, Ruotsi: Belgian joukkue hopealla
• 1954 Norg, Alankomaat: Belgian joukkue pronssilla
• 1955 Randers, Tanska: Belgian joukkue hopealla
• 1956 Namur, Belgia: Belgian joukkue pronssilla
• 1957 Brands Hatch, UK: Belgian joukkue hopealla
• 1958 Knutstorp, Ruotsi: Belgian joukkue kultaa
• 1959 Namur, Belgia: Belgian joukkue pronssilla
• 1960 René Baeten kuoli 5.6. kansainvälisessä MC-kisassa Stekene`ssä Belgiassa, kun hänen kaasunsa jumittui auki radan alamäkiosuudella ja Baeten sai kuolettavan päävamman jäätyään pyöränsä alle. Belgian joukkue ei osallistunut MdN-kisaan.

Linkkejä

• FN Oldtimers laaja sivusto (englanniksi)
• FN-Interessengemeinschaft laaja sivusto (saksaksi)
• Motorsport Memorial René Baeten