Georg Meier

Georg Meier, yleisemmin tunnettu etunimensä Schorsch-muodolla (vrt. suomalainen "Jori"-muoto Georg-etunimestä), syntynyt 9.11.1910 Mühldorf am Inn (Baijeri) – kuollut 19.2.1999, oli saksalainen kilpa-ajaja moottoripyörä- ja autokilpailuissa. Huomaathan, että saksalaisittain "ei" (tai "ey") lausutaan "ai":na, eli kilpakuljettajan nimi lausutaan Schorsch Maier.

Moottoripyöräkilpailut

Jätettyään koulut kesken 14-vuotiaana pikku-Georg (siksi "Schorsch") pääsi töihin syntykaupungissaan Mühldorf toimivassa mp-pajassa. Kuultuaan Baijerin osavaltiopoliisin perustavan mp-osaston vuonna 1929 tuolloin 19-vuotias Meier pestautui joukkoihin, osallistui kolme vuotta kestäneeseen koulutukseen, ja pääsi viimein tositoimiin vuonna 1932. Luotettavuusajot nauttivat tuolloin suurta suosiota, Meier pääsi osallistumaan niihin mp-poliisin työnsä kautta (työnantaja katsoi tämäntyyppisen kilpailutoiminnan hyödylliseksi poliisin arkityössäkin), ja vuonna 1934 natsi-Saksan Wehrmachtin mp-tiimin huomio kiinnittyi Meieriiin tämän tultua maaliin tuntia ennen ennakoitua aikaa tuolloin epäsuositulla, alkeellisella prässätyllä rungolla varustetulla 400ksm-singlemallilla BMW R4. Wehrmacht-kilpatiimiin päästyään Meier voitti niin monia endurokisoja, että kivenkova mies sai liikanimen "Der Gußeiserne (Meier)", eli "Patarauta-Meier". Menestys endurokisoissa, erityisesti vuoden 1937 ISDT:ssä Walesissa, missä Saksan tiimi hävisi ykkössijan Iso-Britannialle vain sääntöjen haittakertointen vuoksi, ja Meier ällistytti voittamalla ratkaisevan rata-ajokilpailun raskaalla 500ksm-BMW:llä britti-kilpakuljettajien ketteriä 350ksm-pyöriä vastaan, vaikkei Meierilla ollut kokemusta rata-ajosta. Hänen henkilökohtainen urhea suorituksensa, ja menestyksensä - Saksan tiimin olisi haittakertointen takia pitänyt voittaa britit Doningtonin radalla yli kierroksella! - pukkasi Meierin urallaan eteenpäin BMW:n tehdastiimin jäseneksi vuodesta 1938 alkaen.

Ensi vuotenaan 1938 tehdastiimissä Meier sai työkalukseen BMW:n uuden väkivahvan RS255 Kompressor-kilpurin. Vaikka hän oli pitänyt asfaltti- ja mäkikilpailuja vielä 1937 liian vaarallisina, Meier voitti 500ksm-luokan Saksan ja myös Euroopan mestaruudet. Hän osallistui myös Mansaaren TT-ajoihin yhdessä tiimikavereidensa Jock West (5:s sija) ja sittemmin 1939 TT:ssä traagisesti menehtyneen Karl Gall:in (DNS, loukkaantuminen harjoituksissa) kanssa: valitettavasti mekaanikko korkkasi toisen sytytystulpan vaihtotyön aikana sen kierteet Senior-TT:n lähtöruudukossa, ja Meierin yhdellä sylinterillä käynyt BMW hyytyi noin kilometri lähdön jälkeen Bray Hill-ratakohdan laaksoon. Nortonin "höyhenpeti"-rungolle nimen antanut Harold Daniell voitti tuon vuoden Senior-luokan ensimmäisellä alle 25 minuutin kierrosajalla (saavutus jäisi voimaan 12 vuoden ajaksi), eräänä hänen kolmesta TT-voitostaan (vuoden 1949 voitto on samalla ensimmäinen 500ksm-osakilpailuvoitto silloin alkaneessa WGP/MotoGP-sarjassa).

Meier kenties vain sisuuntui vastoinkäymisestään vuoden 1938 Senior-TT:ssä voitti vuonna 1939 ensimmäisenä ei-brittinä tuon Mansaaren TT-ajojen kuninkuusluokan BMW ahdetulla kilpurilla yli 2 minuutin erolla tiimikaveriinsa, ja toki uudella ratakierroksen keskinopeusennätyksellä - tämä siitä huolimatta, että hän teki varmuuden vuoksi tankkauspysähdyksen kesken Senior-kilpailun, vaikka polttoaine olisi luultavasti riittänyt maaliin ilmankin. Saksalaisten odotettua juhlaa Lightweight-TT:ssäkin (250 ksm) ei kuitenkaan nähty, sillä italialaisen Benellin pestaama TT-erikoismies Ted Mellors vei voiton DKW:n Ernst Klugen nenän edestä jättimäisellä lähes 4 minuutin aikamarginaalilla. Schorsch Meier oli vuonna 1939 myös ja jälleen 500-kuutioisten Euroopan mestari. Kaaduttuaan moottoripyörien Ruotsin GP:ssä 1939 ja saatuaan vaikean selkävamman Meier joutui pitkälle sairaslomalle, eikä siksi kelvannut sodan aikana asepalvelukseen.

Meier kouluttikin sodan aikana mp-poliiseja kuten jo 1930-luvulla leipätyössään, ja kuuluu toimineen vuosina 1935-1945 työkseen myös Abwehr-tiedustelupalvelun päällikkö Wilhelm Canarisin autonkuljettajana. Saksan ollessa maailmansodan jälkeen vuosina 1947-1951 pois suljettu kansainvälisistä auto- ja mp-kilpailuista hän voitti kuusi seitsemästä 500ksm-luokan Saksan/Länsi-Saksan mestaruudesta paljolti maailmansotaa edeltänyttä muistuttaneilla BMW-kilpamalleilla. Meier oli vuonna 1949 ensimmäinen moottoriurheilija, joka valittiin Saksan vuoden urheilijaksi.

Autokilpailut

Schorsch Meier oli Hermann-Paul Müllerin tavoin 1930-luvulla pestattuna myös natsi-Saksan autokilpailuihin: tämä Auto Unioinin V12-keskimoottorisia Typ C/D-hirviöitä ajanut kaksikko nousi vuoden 1939 Ranskan GP:ssä (Reims-Gueux:in radalla) voittajaksi (Müller) ja kakkoseksi (Meier, huolimatta palaneesta käsivarresta, kun auto oli varikkokäynnin aikana roihahtanut liekkeihin), kun Mercedes-Benz-kuljettajat Rudolf Caracciola (ulosajo) Manfred von Brauchitsch ja Hermann Lang (moottoririkot 19. ja 36. kierroksilla) olivat tippuneet pois pelistä. Schorsch Meier ajoi myös vuoden 1939 kahdessa muussa suurkilpailussa (Belgian GP Spa-Francorchamps:issa, surullisen kuuluisa Mercedes-Benzin brittiläisen tähtikuljettaja Dick Seaman:in kuolonkolarista, sekä Saksan GP Nürburgringillä), joissa hän kuitenkin joutui kummassakin keskeyttämään.

BMW Veritas-urheiluautot (1946-1953), Meierin mestaruus 1948

Maailmansodan jälkeen BMW:n mp-kilpatallia muinoin johtanut Ernst Loof, kilpakuljettaja Georg Meier, BMW-tehtaanjohtaja Gerhard Lorenz sekä kilpapolkupyöräilijänä menestystä saavuttanut Werner Miethe lyöttäytyivät yhteen työryhmäksi, joka ryhtyi vuodesta 1946 rakentamaan BMW Veritas-nimisiä autoja kunnostamalla niitä sotaa edeltäneen kuuluisan BMW 328-mallin pohjalta, niin kilparata-kuin katukäyttöönkin. Tämä tekniikka (1,5- tai 2-litraisena) soveltui hyvin, oli kilpailukykyinen sodan jälkeen vielä aika lepsusti määritellyissä kilpaluokissa, ja Veritas-autot saavuttivatkin laajaa suosiota eri puolilla Eurooppaa. Schorsch Meier voitti Veritaksellaan Saksan vuoden 1948 Formula Libre- eli vapaan luokan urheiluautomestaruuden, kun ensimmäinen Veritas-asiakas, tunnettu kilpakuljettaja Karl Kling oli voittanut mestaruuden alle 2000ksm-luokassa Veritaksellaan vuotta aiemmin aerodynaamisella ponttooni-Veritaksella (mikä oli tosiasiassa Loofin käsiin päätynyt, sotaa edeltänyt Mille Miglia-marathonkilpailuun tarkoitettu BMW-prototyyppi).

Jo samana vuonna 1948 Meier kuitenkin luopui Veritas-osakkuudestaan, kun asioita Ranskan miehitysvyöhykkeen hallinnon kanssa junaillut ranskalaisupseeri Jean-Baptiste Lefêbvre piti saada sitoutettua mukaan. Uusi yritys ajautui kuitenkin kovan kysynnän, useiden suurempiin tai paremmin sopiviin toimitiloihin muuttamisten, ja alun alkaenkin liian pieneksi jääneen käyttöpääomansa vuoksi vaikeuksiin 1949-1950, kun se ei pystynyt rahoittamaan kysyttyjen autojensa kasaamisessa tarvittujen komponenttien ostamisia. Sen toiminta keskeytyi varojen loppumiseen ja konkurssiin vuonna 1950, joskin Veritas-kilpurit olivar radoilla yhä edellä kilpailijoitaan, ja saavuttivat myös vuoden 1950 Saksan mestaruudet 1,5- ja 2-litraisten luokissa. Perustaja Loof jatkoi uuden yrityksen nimen alla, Nürburgring-radan varteen muinaisiin Auto Unionin kilpureiden huoltotilaan siirryttyään pienimuotoista toimintaa yhä Veritas-nimellä, ja vuonna 1951 Paul Pietsch (sittemmin tunnettu moottorialan suurkustantajana) pystyi kunnostetulla Veritas-kilpurillaan sen kenties hienoimpaan voittoon Nürburgringin perinteisessä "Eifenrennen"-kilpailussa, samalla kun hän saavutti kyseisen vuoden Saksan mestaruuden alle 2-litraisten luokassa. Saksan päästyä taas mukaan Euroopan ja maailman kilpailuihin kaudelle 1952 myös sen rajat avautuivat ulkomaalaiselle, ylivertaiselle kilpakalustolle (mm. Ferrari), joita vastaan Veritas ei enää mitenkään voinut pärjätä. Pienimuotoisena jatkunut toiminta tyrehtyi lopullisesti konkurssiin elokuussa 1953, joskin Loofin vanha työnantaja BMW pestasi hänet ja hänen pajansa tekemään suuryhtiölle prototyyppitöitä. Nuokin työt loppuivat Loofilta lyhyeen sen jälkeen, kun hän oli ilman BMW:n lupaa esitellyt harvinaisen, kalliin ja kauniin BMW 507-urheiluauton prototyyppiä eräässä paikallisessa tilaisuudessa. Ernst Loof menehtyi syöpään vuonna 1956.

Veritas-nimi teki lyhyen paluun 2008-2009, kun pieni saksalaispaja esitteli prototyyppejä "Veritas RS3"-nimellä.

Linkkejä

• Englanninkielinen juttu Meierin 1939 TT-voittoajosta, 5:00 min video