Harold John Willis, syntynyt 1900, King`s Norton (Worchestershire, UK) - kuollut 11.6.1939, Birmingham, oli brittiläinen nerokas moottoripyöräinsinööri ja -kilpakuljettaja, joka suoritti työharjoittelunsa ensin kuuluisassa teknistä suunnittelutyötä suorittaneessa Bellis&Morcom-yhtiössä, ja työskenteli vuodesta 1927 lähtien, ja aina pienen leikkauksen jälkeen kehittyneestä aivokalvon tulehduksesta johtuneeseen kuolemaansa 1939 asti Veloce Ltd.:lle, Velocette-moottoripyörien valmistajalle. Uuden työnantajansa kalustolla hän sijoittui toiseksi heti vuoden 1927 Junior-TT:ssä, ja teki samoin myös 1928. Hän saavutti Brooklands:issa myös ensimmäisenä 100 mph-haamurajan ylityksen 350-kuutioisella moottoripyörällä (lie ollut 1928). Willis kuului Velocetten kulta-ajan "Velocity Brigade"-huipputiimiin, missä toimivat myös perustajan poika Percy Goodman, tekninen johtaja Charles Udall (Velocette LE-mallin pienten bokserimoottoreiden suunnittelija), Phil Irving sekä lukuisa joukko työntekijöitä ja kuljettajia.
Harold Willisin yhä nykyaikanakin moottoripyörissä standardiratkaisuna olevia keksintöjään olivat askeltava jalkavaihteisto (markkinoilla vuodesta 1928 alkaen Velocette K-sarjan ensimmäisestä KTT-"race replica":sta lähtien), sekä takasvingi kahdella joustimella, ts. suljettuina yksikköinä toteutetut ilma-/öljytoimiset joustin-iskunvaimentimet ("Flying Bedstead", kilpakäyttöön 1936, markkinoille 1937 Mk. VIII "KTT":ssa, 1948 alkaen myös "Oleomatic"-etuhaarukka), mutta hän osallistui myös Velocetten ahdetun 350ksm-moottorin ("Whiffling Clara", Willis myös kilpaili sillä itse mm. TT-ajoissa 1931 rikon vuoksi ilman ahdinta, ja 1932 kunnes edessä oli keskeytys moottoriongelmien takia) sekä ahtimella varustetun 500ksm-twinin ("The Roarer" 1938-1939) projekteihin. TT-ajojen aikoihin menehtynyt Willis ei ikävä kyllä saanut tietää, että hänen suunnittelemansa 350-kuutioinen Velocette voittaisi seuraavana päivänä Junior-TT:n kuuluisan Stanley Woods`in ajamana.
Moottoripyörien tekniikan kehittämisen ja mp-kilpailujen harrastamisen lisäksi Harold Willis opetteli vuonna 1927 lentämään (juuri lentoharrastuksen parissa havainnoitu lentokoneen "Oleo"-tyyppisten laskutelineiden jousto johti iskunvaimenninten kehittelyyn), ja hankki vuonna 1931 deHavilland DH.60X "Moth"-lentokoneen, millä hän lensi aina äkilliseen ja odottamattomaan kuolemaansa asti - kone päätyi RAF:n Air Training Corps:ille ja tuhoutui 1951 Sheldonissa maahansyöksyn jälkeisessä tulipalossa. Hän ja kuuluisa mp-kilpakuljettaja Wal Handley kuuluvat hurjapäinä koelentäneen Castle Bromwich-kentällä Birminghamin lähellä olleella lentokerhollaan Midlands Aero Club:illa lyhyen aikaa lainassa olleen deHavilland "Hornet"-koneen, kerhon odottaessa tilaamansa "Tiger Moth"-koneen toimitusta. Willis oli kielinero, eli puhui rakastamansa Walesin kieltä äidinkielen veroisesti, ja eksentrisenä luonteena hän rakasti suuresti hauskoja kielikuvia. Yllä mainittujen Velocette-kilpapyörien nimeämisen lisäksi hänen lentokoneensa sai nimekseen "Clattering Kate", hevonen oli "heinämoottori", moottorin mäntä taas oli "korkki", venttiilit "nauloja", nokka-akselit "knocker" tai tuplanokat tietysti "double knocker", ja magnesium oli "sähköistettyä kuraa".
Harold Willis on haudattu walesilaisen Llanfair`in St. Mary`s Church-kirkon hautausmaalle äitinsä Elizan ja armeijan majurina Ranskassa kaatuneen isänsä kanssa.
Lähteitä
The Motorcycle-muistokirjoitus 28.6.1939, Graham Walker; velobanjogent-blogit, vintagent-blogit;
Kiinnostavaksi kirjallisuudeksi on mainittu: Burgess&Clew: "Always in the Picture"; Dave Masters: "An Illustrated Profile of Models 1905-1971"; Jeff Clew: "Classic Motorcycles"; "Titch" Allen: "The Velocette Saga", joskin juuri Harold J. Willisistä on aika vähän kirjoituksia helposti saatavilla. Hataran lähdeaineiston takia esittely onkin yhä aika raakilemainen.
