Imatranajot olivat ratamoottoripyöräilyn kilpailuja Imatralla. Merkittävänä primus motor`ina toimi Matti Viro, joka jopa kiersi Eurooppaa tutulla Pannónia-moottoripyörällään houkuttelemassa mp-kilpkuljettajia Suomeen. Kilpailut järjestettiin ensin vuosina 1962-1963 kansallisella tasolla. ja sitten kansainvälisellä tasolla MM-osakilpailuna 1964-1982, kun siihen asti MM-arvon omanneet, Tampereen Pyynikin harjulla metsäisessä maastossa järjestetyt Pyynikinajot oli lopetettu liian vaarallisina.
Myös Imatranajot vaativat MM-vuosina kahden (EM-kaudella lisäksi kolmennen) ihmisen hengen: Vernon Cottle kuoli harjoitusten aikaisessa onnettomuudessa vuonna 1964 menetettyään mutkassa kilpurinsa hallinnan, ja ratkaisevaksi tuli sivuvaunuluokan vuoden 1980 maailmanmestari John Robert "Jock" Taylorin kuolemaan johtanut ulosajo rankkasateessa, kun hän menetti kilpurinsa hallinnan vesiliirron takia (Taylorin ruotsalainen vakio-"purkkiorja" selvisi onneksi hengissä kilpurin ulosajosta). Siksi Imatranajot tulivat vuosina 1983-1986 EM-sarjan osakilpailuksi. Kilpailun järjestämisen kannalta lopullinen takaisku oli nuoren 6-vuotiaan katsojan kuolema vuonna 1986, kun radalta ajautunut moottoripyörä ruhjoi hänet.
Kilpailujen yhteydessä pidettiin Imatran Viikot, jotka houkuttelivat paikalle laajaa yleisöä - suorastaan suomalaismotoristien pyhäinvaelluksena - etenkin MM-sarjan suomalaiskuljettajien kultakaudella 1970-luvulla, ja tietenkin Imatranajot olivat motoristien jokakesäinen kokoontumis- ja juhlimispaikka. Tapahtumaa on sittemmin yritetty ylläpitää Muistojen Imatranajoina, ja seuraavat Imatran Muistoajot pidetään 1.- 3.7.2022, joskin virtuaalisina jo sitä ennen 19.- 21.11.2021.
Poimintoja ja kuriositeetteja kuljettajista
Alankomaalainen "valkoinen jätti" Boet van Dulmen oli kaksinkertainen Imatra-voittaja 500ksm-luokassa. 180cm mittaa korosti van Dulmenin tyypillinen valkoinen ajopuku, kun GP-kuljettajat olivat yleisemmin pienikokoisia, kevyitä, ja ajopuvut alkuvuosina vielä tyypillisesti mustia. MZ-kilpakuljettaja Heinz Rosler kehui vuonna 1960 liian monisanaisesti Imatran kauniita maastoja, minkä vuoksi hän jäi epäluotettavana DDR-kansalaisena pois tehdastiimin kilpamatkoilla neljäksi vuodeksi - moni muukin kilpakuljettaja kuten vaikkapa Suomi-ystävä ja kuljettajalegenda Giacomo Agostini piti toki Imatrasta, suomalaiskatsojien innokkuudesta, ja Suomen kauniista kesäluonnosta.
Lähteitä ja linkkejä
| Tämä artikkeli on tynkä. Voit auttaa laajentamalla artikkelia. |
