Kim Newcombe (syntynyt 2. tammikuuta 1944, Nelson, NZ – kuollut 14. elokuuta 1973, Oxford, UK) oli uusiseelantilainen mp-kilpakuljettaja. Hän kilpaili WGP-sarjassa vuosina 1972-1973 König-perämoottorista itse pääasiassa suunnittelemallaan moottoripyörällä soveltamallaan 500-kuutioisella kaksitahtisella nelisylinterisellä König-bokserimoottorilla, ja saavutti sillä posthuumisti 1973 MM-hopeatilan (1 voitto, 4 podiumia) Phil Readin viedessä tittelin MV Agustallaan, kun taas Giacomo Agostini jäi MM-pronssille. Newcombe menehtyi traagisesti kolme päivää Siverstone-radan Stowe-mutkassa sattuneen ulosajon jälkeen, ennen WGP-finaalin 1973 ajamista.
Ura
Kim Newcombe muutti nuoren vaimonsa kanssa 1963 tämän äidin luo Brisbaneen, Australiaan, missä Kim alkoi aluksi osallistua speedway-kilpailuihin kauppias Jack White`n varapyörällä. Hän vei sillä heti voitot kaikista neljästä kilpailuista joihin osallistui (Jack White: "Uskomatonta... eihän kukaan pysty tekemään noin"), ja moottoripyöräilyyn intohimoisesti suhtautuva Kim harrasti myös moto crossia. Perhe muutti 1966 edelleen Melbourneen, missä Kim sai töitä Jackson`s Marine-yhtiössä ja alkoi työskennellä veneperämoottoreiden, muun muassa Dieter König`in nerokkaan yksinkertaisten ja tehokkaiden nelisylintereiden parissa, ja osallistua kilpailuihin Bobby Jacksonin kanssa. Newcombe ja König tulivat heti loistavasti toimeen keskenään, perhe muutti 1968 Berliiniin (SLT), ja Kim alkoi käydä venekilpailuissa Königin mukana.
Königin tehtaalla työskennellessään Kim alkoi vimmaisesti sovittaa venemoottoria Manx Norton-vaihteiston kera kilpapyörään. Hän ei vielä voinut itse kilpailla sillä GP-tasolla, koska Länsi-Saksan lisenssin saadakseen hänen olisi voitettava viisi kansallista kilpailua. Vuonna 1969 suurta huvitusta aiheuttanut venemoottori-kummajainen toi Newcombelle voiton Berliinin AVUS-radalla ja kansallista huomiota Saksan ratakilpailupiireissä. Tässä vaiheessa australialainen kilpakuljettaja John Dodds kilpaili yhä kovin keskeneräisellä pyörällä - siinä oli kuitenkin vielä monia lastentauteja, tuloksena lähinnä keskeytyksiä. Doddsin saatua pestin Yamahalta Newcombe alkoi itse kiertää Saksan ratoja tätä omaa projektiaan parannellen. ja sitten kolmossija Saksan GP:ssä Nürburgringin vaikealla radalla 1972 Giacomo Agostinin ja Nello Paganin jälkeen herätti viimeisenkin kansainväliset asiantuntijan katsomaan tätä kummallista omavalmistetta vähän tarkemmin, jonka Newcombe oli paitsi suunnitellut myös kehittänyt ja viimein ajanutkin näin hyväksi. Hän saavutti sillä kolmossijan myös 1972 Sachsenringin osakilpailussa DDR:ssä, missä "saksalaisella" pyörällä ajavasta Newcombesta tuli yleisön suursuosikki.
Kaudelle 1973 pyörä oli valmis hyökkäykseen Newcomben ja Königin rakennettua talven aikana ongelmia aiheuttaneet vaihteisto/kytkin-osat uusiksi, ja vailla merkittäviä sponsoreita mutta Chas Mortimerin ja Bruno Kneubühlerin avustuksella Kim Newcombe lähti kiertämään GP-sarjan osakilpailuja König-tarroin komistetulla Transit-pakettiautollaan, asettuen ylivertaisia MV Agustoja vastaan ja tähtäimenään vaatimattomasti MM-titteli. Vuosien ajan 500-luokkaa hallinneessa mestaritallissa hämmästys oli suuri heidän vertaillessaan kierrosaikoja: "kuka TUO on.. ja mi-mitääh, hän lähtee eturivistä meidän rinnallamme?". Jo kauden toisessa GP:ssä Itävallassa Newcombe oli podiumilla kolmossijallaan, ja tekisi saman uudelleen kolme kertaa, joista Jugoslavian GP Opatijassa toisi Kimille voiton (Monzan tragedian vuoksi MV Agusta antoi Agostinin ja Readin ajaa vaarallisella Opatijan katuradalla omalla vastuullaan, mutta Readin kaaduttua harjoituksissa MV Agusta-tiimi vetäytyi, kuten myös Arwidson-Yamaha eli Teuvo Länsivuori), GP-sarjan johtoaseman sekä tietenkin parempaa starttirahaa. Imatralla Suomen GP:ssä Newcombe saavutti neljännen sijan. Enää kauden finaali oli edessä, mutta ikävä kyllä kohtalo puuttuisi peliin Siverstonen kilpailussa.
Newcombe oli halunnut osallistua König-bokserin 680-kuutioisella versiolla FIM Formula 750-kilpailuun Silverstonessa. Harjoitusten jälkeen hän oli pyytänyt suojaamaan heinäpaaleilla kyseisen radan Stowe-mutkan takana olleen betonimuurin, koska radassa oli heitto ennen sitä. Järjestäjät pitivät suojausta tarpeettomana, eikä muuria suojattu. Valitettavasti onnettomuus tapahtui kilpailun kuudennella kierroksessa juuri tässä paikassa, kun hänen pyöränsä jarrut olivat ylikuumenneet eli vauhti mutkaan tullessa ylikova, ja 29-vuotiaan Newcomben saama, lääkäreiden aluksi ulkoisten vammojen puuttuessa harmittomaksi luulema tärähdys ja Newcomben sekavuus osoittautukin aivoverenvuodoksi, mikä pikaisesta leikkausyrityksestä huolimatta oli fataali.
Newcomben menestys tiesi Königille runsaan määrän tilauksia, joko kokonaisina pyörinä tai kitteinä. Myös BMW kiinnostui uudesta saksalaismoottorista. König:eillä voitettaisin kaiken kaikkiaan n. 120 MM-titteliä ja yli 180 EM-titteliä moottoriurheilun eri saroilla, pääasiassa kilpaveneilyssä, mutta myös sivuvaunuluokan WGP-sarjassa 1975 ja 1976 (Steinhausen/Huber). Dieter König alkoi muun ohella valmistaa tähtimoottoreita ultra-kevyitä lentokoneita varten - valitettavasti hän kuoli erään koneen koelennon maahansyöksyssä saamiinsa vammoihin 15. elokuuta 1991. Dieter Königin isän Rudolfin Berliinissä 1927 perustama König Motorenbau lopetti toimintansa toukokuussa 1998 (yhtiö purettiin, ei vararikkoa). Yhtiön 1935 ajettu alle-175cc moottoriveneen (silloin suositun luokan) 2 tunnin ajon nopeusennätys on edelleen lyömättä.
Dokumenttielokuva
Kim Newcomben tarinasta on 2006 kuvattu Justin Pembertonin "Air NZ Screen Awards"-palkittu dokumentti "Love, Speed and Loss" (traileri).
Linkkejä
- Love, Speed and Loss (en): NZ Onscreen, osat 1-4 ja credits
- Ozebook (en): The 1973 Konig and Kim Newcombe
- Racingmemo (fr): kausiyhteenveto 1973
- Motorsport Memorial (en): Kim Newcombe
- Kim Newcomben mekaanikko Rod Tingaten 500ksm König GP-pyörän rekreaatio, 4-sylinterisen König-venemoottorin edellyttämiä muutoksia (englanniksi)
Lähteinä Newcombe-dokumentti, Racingmemo, eri Wikipediat (GFDL-merkintä poistettu).
