Köyhän maalaispojan, Sten Otto Birger Svenssonin (5.4.1883 Varberg (Halland) - 19.10.1944 Varberg), 1900-luvun alkuvuosista lähtien luoma MONARK ja sen ympäröinyt yritysimperiumi on hieno saaga, osa Ruotsin teollisuushistoriaa. Taitavana yrittäjänä hän luotsasi yhtiönsä vaikeiden aikojen läpi, ja nousi samalla erääksi Ruotsin suurituloisimmista teollisuusjohtajista. Perustajan kuoltua lokakuussa 1944 sydäninfarktiin Monark saavutti aina 1950-luvun lopulle asti merkittäviä tuloksia mp-urheilussa, mutta tuolloin alkanut markkinamurros ajoi yhtiön sulautumaan kilpailijansa NV:n kanssa vuonna 1960 Monark-Crescent:iksi. Yhtymän eri osat ovat kokeneet vaihtelevia kohtaloita, mutta ydinliiketoimita polkupyörien valmistajana jatkuu Salvatore Grimaldin CYCLEUROPE-yhtymässä (Ruotsi), minkä alaisuudessa toimii lukuisia perinteikkäitä tuotemerkkejä.

Historiaa

Adoptiopojasta maalaiskaupan pitäjäksi (1883-1903)

Perheeseensä Varbergissa adoptoitu Birger osoitti yritteliäisyytensä jo nuorena (alaikäisenä silloisen lainsäädännön mukaan) avaamalla vuonna 1901 vasta 18-vuotiaana ottoisänsä Elias Bengtssonin takauksen turvin maalaiskaupan Båtsberg`issä. Kilpaileva kauppa oli liian lähellä, joten 1902 hän siirtyi pitämään kauppaa Hunnestad`issa - ja vuoden loppuun mennessä Birger oli kerännyt muikean 850 kruunua 48 öreä ylijäämää. Vuonna 1903 kauppa kävi kiihtyvään tahtiin, tosin ylijäämä jäi kasvuvaiheessa hieman alemmaksi, ollen "vain" 553,41 kruunua - sievoinen summa toki sekin.

Polkupyöräbuumi rantautuu Ruotsiin (1904-1907)

Euroopassa jo vuosia riehunut polkupyöräkuume oli tavoittanut myös Ruotsin, ja vuonna 1900 kotimaista valmistusta oli syntynyt. Birger Svensson otti siis vuona 1904 muutaman polkupyörän myyntiin maatsaloustuotteiden rinnalle. Nytpä kauppa vasta alkoikin käydä, ja 1905 vieläkin paremmin, joten vuonna 1906 kauppiaalla oli jo varaa rakennuttaa 2.290 kruunulla uusi kauppa/varasto Linnarp`iin, kymmenkunta kilometriä Hunnestad`ista, ja palkata sinne kirjanpitäjä. Svensson oivalsi myös jo etämyynnin, ja julkaisi ensimmäisen nelisivuisen myyntiluettelonsa. Vuonna 1907 kataloogissa oli jo 8 sivua, ja kaupaksi meni jo 300 polkupyörää, joita oli kolmenmallisia. Niitä lähetettiin niin Etelä- kuin Pohjois-Ruotsiin, ja hinnat olivat 115-165 kruunua/pyörä. Svensson alkoi vuoden aikana jo suunnitella polkupyörien omaa valmistusta, ja työpaikkailmoitukseen vastasi masinisti Carl Bartholdsson joka halusi muuttaa Göteborgista takaisin kotiseudulleen.

Kantayritys perustetaan (1908)

Vuoden 1908 alussa, 2.helmikuuta perustettu "Svenska Cykeldepoten i Varberg"-yhtiö aloitti toimintansa pienessä pajassa, missä Bertholdsson kasasi hiki hatussa polkupyöriä muualta tilatuista osista, sillä niiden menekki oli raivoisa. Birger Svensson tajusi pian, että oli vaihdettava suurempiin toimitiloihin, ja lähemmäs Varbergia. Näin tehtiinkin, ja vuoden 1909 alussa yrityksen polkupyöräpajat työllistivät jo 8 ihmistä. Menestys jatkui, ja vuonna 1910 Birger luettiin jo pohataksi 10.000 kruunun verotettavalla vuositulollaan. Niin hän kuin Bartholdsson menivät naimisiin tuon vuoden aikana, Birgerin avioituessa 1906 kirjanpitäjäksi palkkaamansa Alida Skulanderin kanssa. Vuoden 1911 tuoteluettelo oli jo 80-sivuinen sisältäen kuusi tuoteryhmää (sähkötuotteet ja sähkölaitteet mm. tulleet maataloustarvikkeiden ja viiden pyörämallin rinnalle), ja Birger otti asiakseen itse matkustaa eri puolille maata tavatakseen kasvokkain monia kauppiaitansa. Matkat veivät myös jo ostosreissuille Tanskaan ja Saksaan, mistä Svensson alkoi tuoda tarvitsemiaan polkupyörän osia.

Vauhti kiihtyy (1909-1914)

Vuonna 1912 Svenssonin yhtiö alkoi ootrata (parantaa) muualta ostamiaan polkupyöriä, ja myös itse hitsata runkoja. Oman työn määrä pysyi tuolloin liikesalaisuutena, ja oletettavasti Velocipeddepoten`in tuotteet olivat yhä suurilta osin muualta valmiina ostettuja. Idea luettelosta, ja kauppamatkustaminen 1909 lähtien alkoivat tuottaa tulosta, eli oli syntynyt vakiintuneita liikesuhteita ja keskinäistä luottamusta, minkä vuoksi tehtailija itse alkoi jo 1913 vähentää matkusteluaan. Toiminta hyrräsi, luettelo myi paljon muitakin tuotteita kuin polkupyöriä, jakelu oli tehokasta. Vuonna 1913 Svensson alkoi myydä ensimmäistä "Sleipner"-moottoripyöräänsä (3 hv). Kukaan voinut vielä aavistaa mikä kurimus Eurooppaa kohtaisi seuraavana vuonna.

Eurooppa ajautuu ensimmäiseen maailmansotaan (1914-)

Kun Itävallan arkkiherttua Franz Ferdinand salamurhattiin Sarajevossa kesällä 1914 ja Itävalta alkoi uhkailla Serbiaa, se sai vastaansa jäljemmän liittolaisen Venäjän. Liittosuhteet vetivät yhä lisää maita mukaan kriisiin, yksi maa toisensa jälkeen julisti liikekannallepanon, ja typerä kunnia otti voiton järjestä. Sodan syttyessä kaikki ajattelivat sen olevan ohi vuoden 1914 Jouluun mennessä. Todellisuudessa kyseessä oli "Suuri Sota", ja vanhanaikainen sotilasjohto yhdistettynä uudenaikaisiin aseisiin johti ennen kuulumattomiin verilöylyihin. Ruotsin kannalta, missä oltiin ajauduttu raaka-aineiden runsaaseen tuontiin, sota katkaisi sen kauppareitit ja kerrytetyt varastot riittäisivät vain aikansa. Aluksi moni Velocipeddepotenin työntekijä joutui kutsutuksi asepalvelukseen, mikä ei kuitenkaan suuremmin haitannut koska myös kaupankäynti oli sodan syttymisen jälkeen hiljentynyt. Vasta vuonna 1916 Ruotsin valtio havahtui varmuusvarastojen hupenemiseen, ja perusti Folkhushållningskomissionen`in (F.H.K.). Tämä jatkoi vanhoja kauppasuhteitaan yhä Saksan keisarikunnan kanssa, mikä suututti Englannin: tämä johti käytännössä tuonnin Englannista tyrehtymiseen poliittisena vastatoimena, ja sen myötä pulaan sieltä hankitun tavaran osalta.

Ruotsi ajautuu pula-aikaan, Monark-merkki syntyy

Hankintareittien sulkeutuminen alkoi tuntua Ruotsissa vasta vuoden 1917 puolella. Polttoaineen lisäksi pulaa tuli perustuotteistakin, ja erilaisia korvikkeita tuli tilalle. Eriskummallisesti kuitenkin Birger Svenssonin liiketoimet sujuivat ennätystahtiin peräti 210.700 kruunun verotettavalla vuositulolla. Tehtaat tekivät mm. karbidilyhtyjä, joilla korvattiin hehkulamput ja kynttilät, ja joita myytiin kymmeniätuhansia. Polttoainepulan vuoksi vesivoima ja siitä hinkattu sähkö löivät Ruotsissa viimein läpi - Svenssonin yrityksen ollessa erinomaisessa asemassa sähkötarviketarjontansa kanssa, mikä myi raivoisasti. Polkupyörien ja ajoneuvojen suuri ongelma sodan edetessä oli, että kumituotteiden kuten renkaiden saanti tuli vieläkin hankalammaksi kuin polttoaineen löytäminen: luonnonkumin sijaan renkaita alettiin valmistaa korvikemateriaaleista, jolloin ne olivat mustia entisen mm. vaaleanharmaan sijaan. Svenssonin polkupyörissä siirryttiin tilanteen vuoksi vain kahteen tuotteeseen, jotka hinnoiteltiin ilman rengastusta, pelkillä vanteilla. Vuonna 1917 myös MONARK esiintyi ensi kertaa yhtiön tuotenimenä. Ajalle tyypillistä oli raju valuuttaspekulointi Saksan ja Itävallan valuutoilla (ks. BMW:n varhainen rahoittaja-pankkiiri Camillo Castiglioni): Birger Svensson joutui oppimaan karvaasti, pidettyään 100.000 Itävallan shillingin positiota minkä menetti arvonsa keisarikuntien sotaonnen käännyttyä pahaan suuntaan, että on kaksi tilannetta jolloin ei kannata spekuloida: "silloin, kun siihen on varaa... ja silloin, kun siihen ei ole varaa" (Rockefeller).

Kriisivuodet ja lojaalin kauppiasverkoston rakentaminen

Raakakumipula helpotti vuonna 1919, kun Ruotsin valtion onnistui varata sitä maan tarpeisiin. Renkaiden ja kumiosien valmistus pääsi taas alkamaan, mutta hintavaihtelut iskivät rajusti erityisesti polkupyörien hintoihin: esimerkiksi 1917 vielä 190 kruunun hintainen miestenpyörä maksoi 1919 jo 300 kruunua, mutta hinta putosi menekin kriisiytyessä ja pysyikin sodanjälkeisen laman ajan alhaalla. Kriisi koetteli kauppiaita, jotka olivat täyttäneet varastojaan kun hinnat olivat korkeat, ja joutuivat nyt myymään tuotteensa kovalla tappiolla. Birger Svensson kuitenkin linjasi, että hyvä kauppias oli arvokkaampi kuin muutama tuhatlappunen, eli Velocipeddepoten sopi kauppiaidensa kanssa maksujärjestelyjä ja tilausten purkamisiakin, jos ne olivat tarpeen. Yhtiön voitto jäi esimerkiksi vuonna 1921 enää 11.820 kruunuun, mutta samalla Svensson keräsi ympärilleen joukon erittäin lojaaleja jälleenmyyjiä. Näin syntyi pyöriä paikallisesti Örebro`ssa myyneen C.F. Hagelinin ja Svenssonin sopimus ensimmäisestä yhtiön sivuliikkeestä vuonna 1921, jota seurasivat vastaavat liikkeet Tukholmassa 1924 sekä Göteborgissa 1925.

Moottoripyörät (1913-1930)

Birger Svensson oli vuonna 1913 ottanut myyntiin "Sleipner"-mallinsa (3hv, tukevampi miestenpyörä apumoottorilla), ja sitä seurasi 1916 "Modell 1" mitä ei alle 50kg painonsa vuoksi tarvinnut rekisteröidä. Mallit 2, 3 ja 4 sen sijaan olivat kunnon moottoripyöriä ja ne kuului rekisteröidä. Vuonna 1921 niiden rinnalle tuli ESSE-pyörä, missä oli edistyksellinen EBE-apumoottori. EBE-ESSE 2hv moottorillaan saavutti 30-40km/t matkavauhdin, kulki 60km/t huippunopeutta. Samaan aikaan Birger Svensson kuitenkin otti luetteloihinsa myös tuontimoottoripyöriä kuten yhdysvaltalaisia Cleveland`eja tai brittien Monarch`eja. Yhtiön muutettua vuonna 1925 uuteen tehtaaseen Göteborgsvägen`ille ja vaihdettua nimensä "Svenska Cykelfabriken":iksi, ja vuonna 1927 se esitteli ensimmäisen varsinaisen moottoripyörämallinsa 172ksm EBE-nelitahtimoottorilla, mikä oli samalla ensimmäinen mp-malli jossa "Monark"-tuotemerkki esiintyi (sen oltua polkupyörissä käytössä 1917 lähtien). 1928 Ilmestyi 3-vaihteinen "Monark N: o 1 Sport", ja se sai rinnalleen myös 250- ja 350-kuutioiset mallit Blackburne`n SV-moottorilla. Seuraavana vuonna niiden rinnalle tulivat 500- ja 600ksm-mallit yhä SV-Blackburne`illa, 500-mallin teho oli 14hv, urheilumallissa jo 22hv. Huippuvuonna 1930 Monark-malleja oli jo 14 kappaletta, mukaan lukien 998ksm-V2. Tällä välin lokakuun 1929 "musta maanantai" Wall Street`in pörssissä, ja sen kömpelö jälkihoito, olivat kuitenkin alkaneet jarruttaa talouskehitystä niin Yhdysvalloissa kuin pian Euroopassakin. Myös Monarkin moottoripyörämenekki sakkasi 1931-1932, ja se siirtyi valmistamaan kevyitä "lättviktare"-malleja 60-98ksm moottoreilla, mitkä tulivat useimmiten Fichtel & Sachsin tai JLOn tehtailta Saksasta. Nämä kevytmoottoripyörät (rekisteröinti- ja ajokorttivapaat) olivatkin Monarkin leipäpuu aina 1940-luvun alkuun.

Uusi tehdas, nimi, ja myyntikonttoriverkosto (1925-1936)

Vuonna 1925 Cykeldepoten muutti uusiin suurempiin toimitiloihin Göteborgsvägen`ille, ja samalla nimi muuttui "Svenska Cykelfabriken":iksi - tämä säilyisi aina 1934 asti, jolloin nimi vaihtuisi "Svenska Cykelfabriken Monark":iksi. Monark-nimen esiin nouseminen liittyy olennaisesti myyntikonttoriverkon rakentamiseen, mikä oli alkanut 1921-1925 kolmella toimipaikalla mutta laajenisi 1930-luvulle tultaessa voimakkaasti. Vuoteen 1936 mennessä näitä haaraliikkeitä oli jo 47 kappaletta. Kauppiasmääräkin nousi vuonna 1936 jo 542:een, eli Monark-merkit koristivat jo jokaisen suuremman kivikylän katukuvaa. Maailmantalous alkoi toipua suuresta 1930-luvun lamasta... mutta valitettavasti huonot ajat olivat huuhtoneet erään itävaltalaiskorpraalin Saksan johtoon. Mahtipontiset olympialaiset Berliinissä 1936 näyttivät erilaisen, uhkaavamman Saksan, ja sodan tuulet alkoivat jälleen puhaltaa. Moni maa alkoi kuroa laman aikaista sotilasmenojen vajausta taas kiinni, ja valmistautua vaikeisiin aikoihin. Myös Ruotsi heräsi tällä kertaa ajoissa, ja alkoi jo 1937 lähtien täyttää varmuusvarastojaan.

Laajentuminen monialakonserniksi (-1939)

Myös suuret polku- ja moottoripyörävalmistajat Monark ja sen kilpailija Nymans Verkstäder eli NV alkoivat kukin tavallaan varautua: NV laajeni horisontaalisesti ostamalla kilpailevia polkupyörävalmistajia, joista osa oli laman aikana joutunut huonoon taloudelliseen jamaan. Monark taas laajeni vertikaalisesti, ostamalla ja liittämällä yhtymään toimialaketjuja. Vuonna 1937 Birger Svensson osti Värnamo Gummifabrik-rengastehtaan, mutta myös radiolaitteisiin (Tobo Bruk, 1937), suksiin (Kil, 1938) ja myös kenkätehtailuun. Monark hankki myös valssaamon, missä se pystyi valmistamaan vanteita oman yhtymän sisäisesti. Birger Svensson oli 1930-luvulla saavutetun menestyksen vuoksi noussut erääksi Ruotsin verokuninkaista hieman yli 1,4M kruunun vuosituloillaan. Hän ei kuitenkaan levännyt, vaan halusi käynnistää hajanaisten tuotantolaitosten yhdistämisen saman katon alle yleissunnitelman 1938 nimellä. Vuonna 1939 hajanainen erillisyhtiöiden yhtymä myös kerättiin Monark-konserniksi, mikä jatkoi Birger Svenssonin johdolla, mutta tämän pojat ja vävyt nousivat myös konsernijohtoon.

Toinen maailmansota (1939-1945)

Vuosien pelot osoittautuivat aiheelliseksi, kun Saksa päätti syyskuussa 1939 hyökätä Puolaan - ja tuli käynnistäneeksi suursodan: hasardööri-Hitler oli odottanut Euroopan maiden myöntyvyyspolitiikan jatkuvan. Ruotsissa se tarkoitti polttoaineen myynnin rajoituksia heti 2.9.1939 lähtien, mikä oli toisaalta onnenpotku polkupyörän valmistajille. Monark löikin vuonna 1940 edellisen ennätysvuoden 1937 myyntimäärät. Tehdastilojen laajennustyöt haittasivat toki toimintaa, mutta ne valmistuivat vuonna 1941. Ruotsissa oli jälleen pulaa raakakumista, tosin ei niin pahasti kuin ensimmäisen maailmansodan aikana: materiaalia kerättiin ja kierrätettiin nyt. Vielä kerran tuotantolaitoksen lattiapintaa kasvatettiin 7.000 neliöllä vuodelle 1942, ja Monark saavutti myös miljoonannen polkupyörän merkkipaalun. Hidaste taas oli valtiollinen materiaalijakelun rajoitus polkupyörien valmistajille, mutta se ei kuitenkaan ajanut valmistustoimintaa alas. Polttoainepulan vuoksi myös tavarankuljetuspyörät tulivat suosituiksi, samalla kun Monark-yhtymän mittavasti laajennettu kumitehdas vastasi jo puolikkaasta Ruotsin pyörien rengasvalmistuksesta. Värnamo myös valmisti korvikemateriaalista tehtyjä renkaita, jotka olivat edellisen maailmansodan aikakautta parempia laadultaan. Monark kuitenkin joutui kestämään raskaan iskun: perustaja Birger Svensson oli saanut ensimmäisen varoittavan sydänkohtauksen jo syyskuussa 1944, mutta hän jatkoi työskentelyä entiseen tapaan. Tirehtööri lähti 13.10, 1944 tehtaalta lounastauolle, ja ottaisi tavanomaiset päiväunensa - tällä kertaa toinen vakava veritulppa kuitenkin iski kesken levon, ja Birger Svensson menehtyi infarktiin.

Maailmansodan jälkeen

Monark oli jo sodan aikana yhteistyössä Albin`in ja Husqvarnan kanssa valmistanut taas isoa moottoripyörää "m/42" Ruotsin puolustusvoimille (NV:llä taas oli 1943 raskas 1.000ksm-V2 sivuvaunullinen sotapyörä kardaanivedolla myös sivuvaunupyörään). Sodan päättyessä yhtiö kiiruhti takaisin "lättviktare"- ja mp-markkinoille. Saksalaistoimittajien tehtaiden ollessa joko raunioina tai toimintakiellossa sai Monark järjestettyä korvaavia osia mm. Iso-Britanniasta (BSA-moottorit, Sturmey-Archer navat jms.). Oman moottorituotannon puuttuminen oli lopulta onnenpotku Monark`ille, sillä sillä ei ollut vanhojen moottorisarjojen päivittämistyötä edessään, vaan se sai moottorivalmistajilta uusia ajanmukaisia tuotteita. Toimittajia olivat Ruotsin omat moottorivalmistajat kuten Husqvarna, mutta myös CZ sekä jälleen saksalaisvalmistajat kuten JLO. Jakelussa käytettiin niin omaa kauppiasverkostoa kuin muitakin suuria ketjuliikkeitä, jotka myivät yhtiön malleja omilla merkeillään (vaikkapa ICA-ketju Vimpeln- ja Speed-merkkisinä). Monark nousikin vuosien 1951-1952 markkinajohtajaksi moottoripyörissä, ja tuotanto saavutti 1950-luvun alkuvuosina uusia ennätyksiä. Birger Svenssonin poika Lennart Warbornin johdolla yhtiö alkoi kilpailla menestyksekkäästi niin maastomoottoripyörissä (1952 Novemberkåsanissa A-junioreiden kaksoisvoitto, ja ISDT:ssä 1952 viisi kuudesta mahdollisesta kultamitalista, 1953 Senior-luokkakultaa, 1954 jopa 8 kultamitalia ynnä tallikultaa) kuin myöhemmin motocross`issa, missä Sten Lundin vei vuosien 1959 ja 1961 maailmanmestaruudet 500ksm-luokassa. Novemberkåsanissa 1959 taas tuli kolmoisvoitto. Monark jatkoi kilpailemista ja motocross-mallien tarjontaa aina 1970-luvun alkuun, kun japanilaiset kaksitahtiset kilpailijat alkoivat puristaa pieniä, perinteisesti nelitahtipyörillä kilpailleita eurooppalaisia valmistajia ulos MM-motocrossissa.

Siviilimarkkinoilla se taas iski 150-175-250 ksm malleillaan CZ- ja JLO-moottoreilla. 1952 uuden 250-twinin nimi oli "Blue Arrow", ja sitä meni myös puolustusvoimille 252- ja 253-tyyppeinä. Sen rinnalle tuli pienempi "Blue Fighter" uuteen 75kg-luokkaan, mikä meni nuoreen ostajakuntaan kuin häkää. Sarjan täydensivät vielä "Blue Topfighter" ja "Blue Stinger", joka 200-kuutioisena ja alle 75-kiloisena oli nopein jo 16-vuotiaana ajettavista moottoripyöristä. Husqvarna ja NV vastasivat haasteeseen omilla vastaavilla malleillaan, mikä sai viranomaisen havahtumaan nouseviin vauhteihin. Vuonna 1958 nämä mallit lopetettiin yhteisellä valmistajien sopimuksella. Myös Euroopassa oli tällä välin 1950-luvun toisella puoliskolla tapahtunut merkittävä markkinakäänne, kun moottoripyörien buumimainen myynti 1955 asti alkoi tyrehtyä nopeasti asiakaskunnan vaihtaessa edullisiin kääpiöautoihin, ja niihin kyllästyttyään varsinaisiin henkilöautoihin. Myyntilama iski erityisen kovaa eurooppalaisiin valmistajiin, joista moni joutui poistumaan alalta 1950-luvun lopulla ja 1960-luvun alussa. Myös Ruotsissa markkinat sakkasivat äkisti, vaikka autoistuminen oli siellä alkanut jo Keski-Eurooppaa varhaisemmin, pian sodan päätyttyä.

Monark ja NV yhdistyvät MCB:ksi (1960-1964)

Vuonna 1960 entiset kilpailijat Monark ja NV päätyivät yhdistämään voimansa. Kyseessä oli sekafuusio missä Monark oli vastaan ottava yhtiö, mutta johtokunta tuli fusioitavasta yhtiöstä. Myös yhtiöiden tuotemerkit, Monark sekä NV:n polkupyöristään 1950-luvun lopulla myös mopedeissa käyttöön ottama Crescent lyötiin yhteen MCB:ksi, "Monark-Crescentbolagen":iksi. Fuusio saatiin loppuun 1964, kun mallivaihdosten myötä merkkinimi yhdistettiin, tai malli jäi pois. Monark poistui katupyörissä vuonna 1963 siviilimarkkinoilta, vaikka se valmistikin 1961 lähtien Jawan 350ksm kaksitahtitwinillä varustettua pyörää puolustusvoimille. Poikkeuksen teki 1957 esitelty "Monarscoot"-skootteri, mikä sai yhdistymisen jälkeen JLO:n sijaan Husqvarna-moottorin, ja jota myytiin monien merkkien alaisuudessa aina 1969 asti. Motocross-markkinoilla 1963 Monark 500 "Monark Missile" Albin-nelitahtimoottorilla on eräs yhtiön "Hall of Fame"-malleista.

Comeback-yritys (1967-1975)

Japanilaisvalmistajien tulo markkinoille 1960-luvun aikana uudella konseptilla, missä moottoripyörä ei enää ollut arkinen, halpa ja karu kulkine, vaan krominkiiltoinen ja iloisesti väritetty harrastusväline, herätti myös MCB:n vielä palaamaan katupyöriin. Sillä oli ensin 75-kuutioinen hyvinkin "japanilainen" kevytmoottoripyöräprojekti (säiliön kromiposket ym. Kauko-Idän tuotteen tyypilliset piirteet), ja se alkoi suunnitella myös isompia, alle 125ksm-malleja. Uusi toimeliaisuus loi edistyksellisen M72-sotapyörän, missä oli variaattorivaihteisto ajatuksella, ettei sotilaskäyttö vaatisi pitkää koulutusta. M72 oli sensaatio, ja myöhemmät Hägglund 72/74 sekä viimein palvelukseen valittu MC 258 (Husqvarna-tuote) olivat niinikään variaattorilla varustettuja. Niiden rinnalle tulivat 1972 enduro- ja katumallit 125-kuutioisella moottorilla, jäljemmästä viimein aikalaisekseen kaunis 125 TTS Sachs-moottorilla. Samaan aikaan maastokilpailuista syrjäytetty Monark lähti yrittämään ratakilpailumenestystä 500-kuutioisella kaksitahtitriplalla, mikä olisi sekä soolopyörässä että sivuvaunuluokan kilpurissa - jäljempää rakensi Rudi Kurth, alansa maineikas osaaja, ja se oli aikansa kevein. Projektit eivät saavuttaneet kilpailukykyä: niihin sijoitetut voimavarat ja siviilimallien riittämätön myynti pakottivat Monarkin luovuttamaan vuonna 1975.

Nykyaika

MCB-yhtiöryhmän eri osilla oli vaihtelevat kohtalot, joita on selosteltu NV-kirjoituksessa. Polkupyörätuotanto Varbergissa uhkasi loppua vuonna 1992, mutta 1995 Monark päätyi viimein Salvatore Grimaldin CYCLEUROPE-ryhmään. Se yhdistää lukuisia Euroopan ja Pohjoismaiden perinnemerkkejä, ja on laajentunut monille muillekin aloille. Polkupyörien valmistus on kuitenkin siirretty halvempien valmistuskustannusten maihin, ja Eurooppaan on jäänyt lähinnä suunnittelutyö sekä myyntiorganisaatiot.

Linkit

• "Den fattiga bondpojken som blev MONARK" (Cykelhistoriska, ruotsiksi), pääasiallinen lähde
• Historik Monark (ruotsiksi)
• VINTAGEMONARK-sivusto, history (englanniksi), laaja USA-sivusto MONARK:ista
• MC ACTION MAG "The 3 most important MC bikes ever made" (englanniksi)
• Borås Tidningen, "Monark gjorde Varberg till Sveriges cykelstad"
• Cycleurope yhtymäsivu
• Monark Sverige yhtiösivu
• Monark Brasil

Tavallisesti MotoWikiin kirjoitettujen tekstien tekijänoikeudet ovat niiden kirjoittajilla ja Motot.netillä on oikeus julkaista tekstejä vapaasti Motot.net-sivustolla. Kyseisten tekstien julkaisemiseen muualla tarvitaan kirjoittajien lupa. GNU Free Documentation License Tämä artikkeli on poikkeuksellisesti kirjoitettu GNU Free Documentation License ehtojen mukaisesti. Tätä huomautusta ei saa poistaa ellei GFDL-ehtojen mukaista sisältöä poisteta. Tämän artikkelin lähde: Wikipedia Lue lisää GFDL:n käytöstä MotoWikissä...