Van Veen oli hollantilainen merkittävä mopedi- ja moottoripyöräkauppias, viimein myös nykyään erittäin korkealle arvostetun Van Veen OCR 1000 Wankel-moottoripyörän valmistaja. Hendrik van Veen`in 1968 Amsterdamissa perustama yritys otti hoitaakseen saksalaisen Kreidler-yhtiön WGP-kilpureiden kehitystyön yrityksensä perustamisvuonna, ja VanVeen-Kreidlerit saavuttivat kuusi 50ksm-luokan valmistajien MM-titteliä vuosina 1971-1979, sekä seitsemän kuljettajan maailmanmestaruutta vuosina 1971-1982. Espanjan Angel Nieto voitti erään 13 kuljettajamestaruuksistaan VanVeen-Kreidlerillla vuonna 1975.
1974 Frankfurtin IFMA-messuilla ensiesitelty OCR 1000 tuli myyntiin 1976. Se oli varustettu Citroen GS Birotor-autoissa käytetyllä COMOTOR:in kaksikammioisella KKM 624 Wankel-moottorilla. Hintava OCR ("Oil Cooled Rotor", listahinta 1976 oli 21.000 D-markkaa) kulki 200 km/t ja sen kulutus oli mojovat 10l/100km. Ensi sarjaa valmistui vain 38kpl. Myöhemmin OCR sai hollantilaisen alustaspesialistin ja kilpakuljettaja Nico Bakker`in suunnitteleman parannetun rungon, ja vielä 10kpl OCR-pyöriä koottiin varaosista. Kun ensiversio oli vielä hieman keskentekoinen, oli myöhemmän sarjan ajettavuus viimein sitä mitä toivottiin. Kuriositeettinä CITROEN pyrki GS-Wankelin myynnin päätyttyä haalimaan kaikki 847kpl GS Birotor`ia omistukseensa - tässä kuitenkaan onnistumatta kokonaan. Taloudellisesti raskas OCR-projekti lie ollut eräs syy miksi Van Veen lopetti toimintansa 1982.
Sisällysluettelo
Historiikki
Kreidler aloittaa kilpatoiminnan
Mopedi- ja kevytmoottoripyörillään Saksassa ja ulkomailla erityisesti Hollannissakin hyvin menestynyt Kreidler alkoi 1958 antaa saataville tehokkaimman 50-kuutioisen "Florett"-mallinsa sarjamoottoreita "Moto Cup"-kilpasarjaan. Vuonna 1961 tästä syntyi "Europa Cup", ja siro Hans-Georg Anscheidt saavuttikin muunnellulla sarjamoottorilla (puhallinjäähdytys poistettu, kaksi pyöröluistia ja kaasutinta, käsikäyttöisellä 3 vaihteen esivalinnalla varustettu 4-vaihteinen jalkavaihteisto) sen vuoden EM-tittelin. 12hv@13.000/min teholla tämä kilpuri saavutti 135 km/t huippunopeuden. Vuonna 1962 50ksm-luokka nostettiin WGP-kilpaluokaksi, ja erityisesti Suzuki hyötyi luokan ensi vuosina 1961 MZ:ltä Länteen loikanneen Ernst Degner`in mukanaan tuomista moottorinrakennuksen saloista - MZ oli tällä saralla edistyksen kärjessä kiitos Degnerin ja Walter Kaadenin tekemän uraa uurtavan tutkimustyön.
Van Veen tulee mukaan
Vuonna 1968 Kreidler otti yhteytttä Hendrik van Veen`iin kilpamoottorinsa kehittämiseksi. Jo kaudelle 1968 syntyikin van Veenin ja etenkin Jörg Möllerin työn tuloksena 14hv@14.000/min tuottava yhä ilmajäähdytteinen kilpamoottori, ja projektia varten perustettiin yhtiö mikä alkoi toimia Kreidler-tuotannon maahantuojana Hollannissa. Kaudelle 1969 tämä moottori palasi mittavasti uudistettuna vesijäähdytyksellä ja 16hv@14.500/min tehoilla, sekä 6-lovisella vaihteistolla. Kilpurin huippunooeus nousi 160 km/t:iin. Kehitys jatkui vuosien 1971-1978 MM-tittelien aikana niin, että viime kehitysvaiheessa moottorin teho oli 22,5hv@17.000/min Kröberin kärjettömällä sytytyksellä ja MAHLE-takomännällä. Huippunopeus oli 200km/t, ja Eugenio Lazzarini kellotettiin Monzan pääsuoralla jopa 210km/t nopeudella. Moottorin paras tehoalue oli korkean viritysasteen takia erittäin kapea, vain 900/min. Vuodesta 1977 lähtien, oletettavasti OCR-projektin vaatiman ajan vuoksi, viritystyötä jatkoi Herbert Rittberger Van Veenin nimissä, ja 1982 lähtien perustamassaan RIMOTU-yhtiössä, jonka kilpailutoiminnan tukijaksi tuli mm. KRAUSER-varustefirma. Sveitsin Stefan Dörflinger voitti vielä tuon vuoden 1982 MM-tittelin 50ksm-luokassa Kreidlerille.
OCR 1000 Wankel
Felix Wankelin 1950-luvun lopulla esittelemä, ja NSU Prinz-urheiluautossa 1964 ensi kertaa markkinoille tullut kompakti kiertomäntämoottori oli 1960-luvulla herättänyt niin auto- kuin mp-valmistajien joukossa suuren Wankel-villityksen. Kaikilla neljällä Japanin mp-jäteillä oli sellaiset suunnittelilla (viimein vain Suzuki RE-5 tuli myyntiin 1976-1978). Autopuolella edistyksellinen Citroën halusi mukaan, lähti yhteistyöhön jo kokemusta omaavan NSU:n kanssa, ja koska sen Comotor-moottoritehdasprojekti oli vielä käynnistelyvaiheeksi otettiin uuden Citroën-Wankelin pohjaksi silloin jo pitkälle edennyt NSU Ro80-auton iso KKM 612-moottori (KKM = saks.: Kreiskolbenmotor, kiertomäntämoottori). Tämä kuitenkin pienennettäisiin kaksiroottoriseksi ("Birotor") KKM 624:ksi, minkä teho asettuisi 100hv tuntumaan. Valmis automalli, Citroën GS Birotor, oli myynnissä 1973-1975, mutta myynti jäi ainoastaan 847 kappaleeseen. Eräänä syynä voinee pitää ensimmäistä 1973 Öljykriisiä eli öljyn äkkikallistumista öljyntuottajien OPEC-järjestön toimien vuoksi. Rakennesyistä melko terveen janon omaava kiertomäntämoottori ei enää oikein sopinut uuteen aikaan.
Kompakti Comotor 624 herätti myös Hendrik van Veenin kiinostuksen. Yhtiön 50-/125-kilpakuljettaja Jos Schurgers otti käsiinsä sen tuotteistamisen. Moottoriin tehtiin mp-käytön edellyttämiä muutoksia, ja Porsche muokkasi vaihteiston siihen soveltuvaksi. Ensin Moto Guzzi V7-rungossa koeajettu luomus sai sitten ympärilleen Schurgers`in suunnitteleman alustan, ja hänen kädestään syntynyt muotoilu on yli 40 vuotta myöhemminkin varsin modernin oloinen. OCR 1000 (Oil Cooled Rotor) esiteltiin vuoden 1974 Frankfurtin IFMA-suurmessuilla (Internationale Fahrrad- und MotorradAusstellung), missä se sensaationa jätti varjoonsa Hondan IFMA:ssa ensiesittelemän GL1000 Gold Wing`in. Myös Hercules W2000-Wankel oli kiirehditty sinne mukaan pelossa, että japanilaiskilpailijat ehtisivät edelle. Valmistajan hosuminen tarkoitti W2000:nkin osalta (vrt. Ro80), ettei tuote vielä ollut täysin kypsä asiakkaiden käsiin luovutettavaksi, ja ensi viehätyksen jälkeen sen tuotanto jäi 1.784 kappaleeseen. Samoin lie ollut asian laita kalliin ja henkilöauton tavoin polttoainetta kuluttavan Van Veen OCR 1000:nkin osalta, jota tehtiin Van Veenin aikana vain 38 kappaletta. Oman Wankel-projektinsa parissa hyörinyt Norton (kahdesta Hercules 300ksm-roottorista yhdistetty moottori) toimi paljon näitä pioneereja varovaisemmin, eli ilmajäähdytettyä Wankel-Nortonia annettiin ensi alkuun Iso-Britannian viranomaisten koekäyttöön, jonka aikana lastentaudit saataisiin kitkettyä. Öljykriisi, hosuminen ja Ro80:n kanssa ilmenneet eri ongelmat tärvelivät Wankel-markkinat jo ennen kuin ne kunnolla avautuivat. Suzukin RE-5:n valmistus oli arvioidut 6.000 kpl vaikka sen odotetun hyvän menekin vuoksi oli rakennettu oma tehtaansa mallille. Tämä ja mittavat tk-panostukset tuotteeseen, mitä asiakkaat eivät erityisemmin kaivanneet, olivat melkein upottaa Suzukin taloudellisesti.
Raskaalla auton moottorilla (vaikkakin kauniisti koteloituna) valmistettu OCR 1000 keräsi aluksi moitteita mm. ajettavuuden puutteista, ja samoin Suzukin erittäin monimutkainen ja hieno RE-5:n moottori tuli lopulta paljon painavammaksi kuin kompaktia ja tehokasta voimapakettia lupailleen kiertomäntämoottorin oli alunperin kuviteltu olevan. Vuonna 1976 markkinoille tullut OCR oli lisäksi piensarjapyöränä erittäin kallis. Kustannukset ja epäonnistuminen markkinoilla veivät myös Van Veenin taloustilanteen vaikeuksiin - itse asiassa Wankel oli fataali taloudellinen myllynkivi myös Nortonille ja NSU:lle. Van Veen joutui yrityksenä pysäyttämään liiketoimintansa vuonna 1982.
Linkit
- MCC laajat kirjoitukset eri Wankel-moottoripyöristä
- MOTORRAD Classic 4 Wankel-mp:n esittely, lehti 5/2014 (saksaksi): Sivu 1/6
Muita hollantilaisia valmistajia
- Batavus on Friisinmaan Heerenveen`issä 1904 perustettu, ja 1932-1986 mm. mopedeja ja kevyitä moottoripyöriä aina 125ksm-kokoon asti valmistanut yhtiö, minkä 1986 ostaneen sijoitusyhtiön alaisuudessa on palannut polkupyörillään menestykseen. Batavia Zoner sai "Vuoden pyörä"-tittelin viime vuonna (2015). Nimi juontuu Alankomaiden Kauko-Aasian alusmaiden pääkaupunki Bataviasta, eli nykyisestä Jakartasta Borneon saarella.
- Jamathi oli japanilaiselta kuulostavasta nimestään huolimatta kolmen kilpa-ajoa harrastavan kaveruksien yhtiö, ja sen nimi syntyi heidän sukunimiensä kontaminaatiosta. Jamathi valmisti toimintansa 1962-1974 siviilimarkkinoille mopedeja ja kevyitä moottoripyöriä (eurooppalaiseen 50ksm-luokkaan), ja sen päätoiminta oli kilpamoottoripyörien valmistus. Pieni sinnikäs yhtiö saavuttikin noin vuosikymmenen aktiivisen kautensa aikana hyviä tuloksia (9 GP-voittoa 50ksm-luokassa, WGP-hopeasija 1970), mutta myös paljon goodwill`ia kilparadoilla. Tarkemmin: Jamathi Club NL.
| Tavallisesti MotoWikiin kirjoitettujen tekstien tekijänoikeudet ovat niiden kirjoittajilla ja Motot.netillä on oikeus julkaista tekstejä vapaasti Motot.net-sivustolla. Kyseisten tekstien julkaisemiseen muualla tarvitaan kirjoittajien lupa.
GNU Free Documentation License Tämä artikkeli on poikkeuksellisesti kirjoitettu GNU Free Documentation License ehtojen mukaisesti. Tätä huomautusta ei saa poistaa ellei GFDL-ehtojen mukaista sisältöä poisteta. Tämän artikkelin lähde: Wikipedia |
