Sisällysluettelo
Historiaa
Fritz Ludwig Neumeyer, yhtiön viimeisen johtajan isoisä, aloitti höyrykoneiden ja leikkikalujen valmistajana. Vuonna 1917 hän perusti yhdessä Friedrich Krupp-suurteräsyhtiön (Essen) sekä Thüringenin Ruhlassa kellon- ja työstökoneiden valmistajana :n toimineen Gebrüder Thiel GmbH:n kanssa Zünd- und Apparatebau-Gesellschaft m.b.H.-yhtiön Nürnbergissä. Uuden yhtiön omistus siirtyi kokonaan Neumeyer`ille jo 1918. Perustajayhtiöistä FRIEDRICH KRUPP AG on edelleen eräs merkittävä Saksan suuryhtiö, kun taas DDR:n merkittäväksi kellonvalmistajaksi tullut "Veljekset Thiele" on polveilevien vaiheiden jälkeen merkittävä shakkikellojen ("Gardé") ja kellojen valmistaja.
Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä, ja asetilausten jäätyä Versaillesin rauhansopimuksenkin ehtojen vuoksi pois, Neumeyer yritti heikolla menestyksellä valmistaa erilaisia teknisiä laitteita. 1921 Berliinin Auto- ja Moottoripyörämessujen jälkeen hän päätti suunnata yhtiönsä valmistamaan ajan vaatimia halpoja käyttömoottoripyöriä. Eräänä ensimmäisistä liukuhihnaa valmistuksessa käyttävänä yrityksenä Zündapp pystyi tarjoamaan Z22-malliaan edulliseen hintaan, ja sitä menikin vuoteen 1922 mennessä kaupaksi 1.500kpl. Vuonna 1928 Zündapp pystyi jo siirtymään uuteen tehdaskiinteistöön, eikä perustajan kuolema vuonna 1935 vaikuttanut yhtiön menestykseen. Vuonna 1939 Zündapp kuului Euroopan viiden suurimman mp-valmistajan kärkiryhmään.
Zündapp yritti useaan otteeseen laajentua myös autojen valmistukseen. Ensimmäinen yritys oli 1924, kun suunnitteilla oli ROVER-pikkuauton valmistuksen aloittaminen Münchenissä. Vuonna 1931 taas Zündapp ilmoitti lähtevänsä mukaan 4-paikkaisen "Volkswagen":in eli kansanauton valmistukseen: se teki kolme prototyyppiä professori Ferdinand Porschen "Typ 12"-autosta, mutta projekti kuivui tässä vaiheessa kasaan siirtyäkseen myöhemmin natsi-Saksan tuella KdF-Wagenin kautta Kuplan tuotantoon Wolfsburgissa.1933 syntyi ensin 400- ja sitten 500-kuutioisella moottoripyörän kaksisylinterisellä bokserimoottorilla ja kardaanivedolla varustettu sarja nelipyöräisiä jakeluautoja, joiden suunnittelijoina olivat Küchen-veljekset Richard ja Xaver (sama kaksikko suunnitteli myös 1933 lähtien valmistetun nelisylinteribokserilla varustetun K 800:n).1930-luvun lopulla tehdas valmisti vielä pientä 2-litraista nelisylinteristä lentomoottoria lähinnä koulutuskoneisiin (Bücker 180, Fieseler 253).
Toisen maailmansodan aikaisista Zündapp-tuotteista parhaiten tunnettu lie 1941-48 valmistettu KS 750 "sota-Zündappi". Sen juuret ovat 1934 silloisen Reichswehr`in tilaamat suunnitelmat 500- tai 800-kuutioisiksi sivuvaunupyöriksi. Niiden piti kantaa 500kg kuorma (2 sotilasta aseistuksineen ja varusteineen, 95km/t huiput, 4km/t paraativaihde, 350km tankillisella). Moottoriksi tuli kuitenkin viimein 600-kuutioisen KS 600:n sijaan ensi 700- ja viimein 751ksm-bokseri, missä sylinterikulmaa oli kavennettu 5 astetta/puoli, 170 asteeseen, paremman maavaran vuoksi. Onnistuneen Ranska-valloituksen 1940 jälkeen Zündapp sai tutkittavakseen silloin sivuvaunutekniikassa johtaneen belgialaisen FN:n M12-SM -mallin (side-car motrice l. vetävä sivuvaunun pyörä), josta joitain ideoita sovellettiin isoon Zündappiin: takapyörälle meni 70% tehosta, sivuvaunupyörälle 30%, mikä vakautti ajoa. Vaikeassa maastossa takapyörän vedon saattoi kytkeä vivulla pois: yhdellä lukitushampaalla varustetulla vivulla oli taipumus avautua itsekseen mikäli kyydissä oleva osui siihen, jolloin ajopeli saattoi lähteä hallinnasta. Vipuun lisättiin pian toinenkin hammastus eli tuplalukitus, mutta vasta 1944 suomalaisten hallintavipuun keksimä vieläkin vahvempi lukitus (Artikel 1106-1, lähde: wehrmachtsgespann.de) ratkaisi kyseisen ongelman. KS750 voitti BMW R75-mallin koeajoissa 1941, mutta kumpikin tuli tuotantoon BMW:n kieltäydyttyä valmistamasta kilpailijan tuotetta. Alla linkitetty sivusto Wehrmachtgespann sisältää useita videoita, joista taka- ja sivuvaunupyörävetoiset mallit osoittavat melkoisen maastokelpoisuutensa. Sota-Zündappia valmistettiin viimein 18.635kpl, missä mukaan laskettuna proto/esisarja-yksilöt sekä sodan jälkeen valmistetut. KS750 on nykyään erittäin arvostettu lähes ikikestoisena (hinta-arvio hyvistä yksilöistä 2014: >35.000 EUR). Vähemmän tunnettu Zündapp-tuote (kahden muun tehtaan ohella) oli kauko-ohjattu "Goliath V": pieni 75/100kg räjähdysainetta muutaman kilometrin säteelle kuljettava telaketjulaite (Sd.Kfz. 303a/303b).
Zündapp meni maailmansodan jälkeen mukaan kääpiöautobuumiin esittelemällä ensin 1950-luvun alussa lentokonetehtailija Claudius Dornier`in "Delta" kupla-auton prototyyppejä: tuotantoon tuli sen jatkokehitelmä "Janus", missä etu- ja takamatkustajat istuivat selät toisiaan vasten, ja missä auton keula/perä olivat peilikuvia. Se tuli tuotantoon kesällä 1957, mutta buumi oli jo laantunut ostajakunnan siirtyessä henkilöautoihin, joiden hinta oli laskenut lähes kääpiöautojen tasalle. Vain 6.902 kappaleena vuoteen 1958 asti valmistettu teknisesti hyvin edistyksellinen Janus oli taloudellinen virhe (Janus-tyylinen auto on mukana "Cars 2"-elokuvassa "professori Zündapp":ina, saksalaisena roistona), ja sen heikko menestys oli eräs syy miksi Zündapp luopui perinteisestä Nürnbergin tehtaastaan, keskittääkseen kaiken toimintansa Müncheniin. 1958 yhtiö kuitenkin toi markkinoille vielä 2-paikkaisen coupén Pininfarinan muotoilemalla korilla, mikä ei sekään löytänyt ostajakuntaa. Moottoripyörien ja automallien lisäksi yhtiö valmisti puutarhanhoidon laitteita kuten ruohonleikkureita, ja se laajensi myös ompelukoneiden valmistukseen. Veneperämoottoritkin olivat mukana 1954-1980.
Laverda-yhteistyö
Italialainen perheyhtiö Laverda oli 1970-luvun lopulla monen muun eurooppalaisen mp-valmistajan tavoin joutunut ankaraan kilpailuun japanilaisjättejä vastaan, jotka pystyivät rullaamaan markkinoita auki yhä uusilla, monipuolisemmilla ja laadukkailla tuotteillaan. Kun Zündapp esitteli vuodelle 1977 uudet vesijäähdytteiset mallinsa KS175 (kuva) ja joillain markkina-alueilla KS125, sopi Massimo Laverda saksalaistehtaan kanssa yhteistyösopimuksen saadakseen Laverda-mallistoon lisäystä isojen pyörien rinnalle. Koska sopimuksen solmimisen ja Milanon mp-näyttelyn välillä oli vain 3 viikkoa, ja kun Massimo Laverda halusi uudet mallit esille yhtiön ständille, tulivat Zündapp`in mallit vähin muutoksin esittelyyn italialaistettuina LZ 125-malleina. Veto osui oikeaan: laadukas LZ meni hyvin kaupaksi. Laverda kehitteli mallistoa sittemmin omintakeisemmaksi urheilu- ja kustom-malleillaan, luottaen kuitenkin edelleen Zündapp-tekniikkaan. Saksalaisyhtiön konkurssin jälkeen Laverda jatkoi moottorin edelleen kehittämistä Suomessakin varsin suosituissa LB Custom- ja Uno-malleissa 1985 ja niiden jatkokehittelyissä, joskin japanilaisten jo käyttöön ottamat pakoaukon säätimet jäivät vielä puuttumaan, eli Laverda-moottori antoi aluksi muutaman hv tasoitusta niille. Viimein moottorit erkanivat esikuvastaan niin, että enää mäntä oli Zündapp-yhteensopiva.
Merkittäviä Zündapp-malleja/mallisarjoja
- Bella, sarja Suomessa varsin suosittuja skootterimalleja
- Combinette, 1950- ja 1960-luvun vaihteen mopedimallisarja
- Janus, harvinainen kääpiöauto erikoisella "oletko tulossa vai menossa?"-muotoilulla
- K 600 / KS 601 "Vihreä Norsu" (ks. "Elefantentreffen", talvinen kokoontumisajo Saksassa)
- K 800, harvinainen nelisylinterisellä bokserimoottorilla varustettu "hiljailen jättiläinen"
- KS 50 watercooled, 1973 ensimmäinen 50ksm-vesijäähy Saksassa
- KS 125 Sport, Suomessakin myyty jämäkän-karu kevari, ks. Vähän_myydyt_125-mallit, Laverda-kytkös
- KS 750 "Sota-Zündapp" tai "Sotanorsu", 1944 Suomen saama 75kpl erä
Linkkejä
- Zündapp EU (saksaksi), varaosia
- Zündapp Net /saksaksi), foorumi
- Wehrmachtsgespann (saksa/englanti)
- Wehrmachtsgespann-kavereiden kerrottu olleen ostosmatkalla Suomeen joskus v. 2000 aikoihin, ja päästelleen omituisia suhuääniä kun suomalaiset eivät halunneet myydä "sotanorsujaan" (suomi24.fi)
- Wehrmachtsgespann KS750 teknisiä tietoja (saksaksi)
- Video KS750-ongelmista, mm. takavedon kytkentävivun lukitus
- BK Group mikroautokokoelma Helsinki, mm. Zündapp Janus
| Tavallisesti MotoWikiin kirjoitettujen tekstien tekijänoikeudet ovat niiden kirjoittajilla ja Motot.netillä on oikeus julkaista tekstejä vapaasti Motot.net-sivustolla. Kyseisten tekstien julkaisemiseen muualla tarvitaan kirjoittajien lupa.
GNU Free Documentation License Tämä artikkeli on poikkeuksellisesti kirjoitettu GNU Free Documentation License ehtojen mukaisesti. Tätä huomautusta ei saa poistaa ellei GFDL-ehtojen mukaista sisältöä poisteta. Tämän artikkelin lähde: Wikipedia |
