Caproni

Caproni oli yhtiö, minkä Giovanni Battista "Gianni" Caproni perusti Taliedossa, ydinkeskustan kupeessa olleen Milano-Linaten lentokentän lähistöllä, vuonna 1908. Myös sen Vizzolo-alayhtiö toimi Milanon suurtalousalueella, joskin kaukaisemman Malpensa-lentokentän kupeessa. Yhtiö oli Italian ensimmäinen lentokoneiden valmistajista aloitettuaan vuonna 1911 yhtiönimen Società de Agostini e Caproni ja pian lisäosakkaiden vuoksi Società Caproni e Comitti alaisuudessa lentolaitteiden valmistamisen.

Yhtiö suunnitteli ja testasi toisen maailmansodan aikana vuonna 1940 ensilentonsa tehnyttä, Caproni Campini N.1-nimistä, suihkukoneen kaltaista lentokonetta, joskaan voimanlähde ei ollut aito suihkuturbiini vaan nk. thermo jet, minkä turbiiniahdin oli tavallisen mäntämoottorin pyörittämä. Caproni Campini N.1:tä juhlittiin jo ensimmäisenä onnistuneesti lentäneenä suihkukoneena kunnes kävi ilmi, että saksalainen Heinkel 178-suihkukone oli itse asiassa tehnyt onnistuneen ensilentonsa vuotta aiemmin, elokuussa 1939. Kone saavutti parhaimmillaan tosin vain 515 km/t nopeuden, mikä oli ylitetty jo monilla 1930-luvun vielä tavallisia potkureita käyttäneillä nopeusennätyskoneilla. N1-projekti lakkautettiin vuonna 1943, kun liittoutuneiden joukot alkoivat Sisilian miehitettyään uhata sodassa kehnosti menestynyttä Mussolini-Italiaa.

Toisen maailmansodan jälkeen, Italian kuuluttua sodan hävinneisiin akselivaltoihin natsi-Saksan rinnalla, voittajavallat kielsivät myös italialaisyhtiöiltä lentolaitteiden valmistamisen: näin Caproni siirtyi vuonna 1947 monen muun ilmailualan yrityksen (mm. Aermacchi (Macchi-lentokoneet, myös Suomen Ilmavoimilla), BMW (lentomoottorit), Ducati (radiot ja sähkölaitteet), Fuji (lentokoneet), Kawasaki (lentokoneet), MV Agusta (ilmailuteollisuus), Piaggio (lentokoneet)) tavoin 2-pyöräisten moottoriajoneuvojen valmistajaksi. Emoyhtiön otettua Caproni-nimen tilalle uuden nimen Aero-Caprioni, sen moottoripyörät kulkivat ensin Capriolo-, ja sittemmin Aeromere-nimellä. Aeromere valmisti mm. BMW:n kaltaisella pitkittäisellä bokserimoottorilla varustettua moottoripyörää, ja yhtiö kokeili nelitahtimoottoreidensa venttiilikoneistossa myös mm. Richard Küchenin suunnittelemia, epätavallisempia tapoja ohjata venttiilien ajoitusta. Aeromerea pidetään Caproni-emoyhtiönsä kautta Italian vanhimpana moottoripyörien valmistajana.

Vuosina 1947-1948 Caproni-ryhmään vuonna 1936-luvun suuren talouslaman uuvuttamana ostettu CEMSA (Costruzioni Elettro Meccaniche di Saronno, vuosina 1925-1948 mm. sähkömekaanisten laitteiden sekä höyry- ja sähköveturien valmistusta Saronnossa, Varesen provinssissa Lombardiassa) rakensi siviilituotantoon tähdätessään 7 kpl hyvin merkittävää CEMSA Caproni F.11-autoa, mallimerkinnän juontuessa sen suunnitelleen insinööri Antonia Fessan nimestä sekä 1.100-kuutioisesta moottorista. Neliovisella ponttoonikorilla varustettu, aluksi 1.100-kuutioisella ja sitten 1.250-kuutioisella vastaisku- eli bokserimoottorilla varustettu, kaikkien pyörien erillisjousituksella ollut, etuvetoinen automalli oli aikakaudellaan erittäin edistyksellinen. Se ensiesiteltiin yleisölle Pariisin suuressa autonäyttelyssä vuonna 1947, ja edistyksellisestä Tucker-autostaan kuulu Preston Tucker oli valmis tuomaan sitä Yhdysvaltain markkinoille aluksi 1.000 kappaleena per vuosi. Edelleen kehitettynä F.11-auto oli esillä myös vuoden 1949 Torinon automessuilla, missä se myöskin herätti laajaa kiinnostusta. Valitettavasti CEMSA:n sodanjälkeinen surkea taloustilanne ei sallinut auton valmistuksen aloittamista, mutta Lancian palvelukseen siirtynyt Fessia käytti suurta osaa F-11:n ratkaisuista sittemmin vuosina 1960-1971 eri versioissaan noin 83.000 kappaleena valmistetussa, urheilullisessa Lancia Flavia-autossa, minkä Zagato-korinen coupé-versio saavutti myös merkittävää menestystä autokilpailuissa.

Aeromere joutui monen muun italialaisen mp-valmistajan tavoin 1960-luvun alussa menekkivaikeuksiin, kun pienet ja edulliset automallit (mm. FIAT 500/600) syrjäyttivät muun Euroopan maiden kaltaisesti moottoripyörät arkisena hyötyajoneuvona. Capriolo- ja Aeromere-moottoripyörien valmistus päättyi vuonna 1964. Caproni-lentokoneyhtiö taas on sulautunut Agusta-konserniin.