Fichtel & Sachs on nykyään lakannut olemasta itsenäisenä yrityksenä sen tultua 1991 osaksi MANNESMANN-jättiä. Tämä liitti Sachsiin ostamansa BOGE:n iskunvaimentimet. Vuonna 2000 Vodafone osti Mannesmanin, mikä 2001 myi Sachs`iin keskitetyn liiketoiminta-alueen ZF-konseriniin. ZF:n ostamat iiketoimintaryhmät lakkasivat vuonna 2011 juridisesti olemasta erillisyhtiöinä, ja Sachs-nimi jatkaa ZF Sachs-divisioonana.

Juurensa vuodessa 1886 omaavan Fichtel & Sachs-yrityksen moottori- ja polkupyörähaara taas yhtiöitettiin 1995 erilleen "SACHS Bikes"-liikehaaraksi, minkä taustayhtiö SFM GmbH (Sachs Fahrzeug- und Motorentechnik GmbH) meni hollantilaisen ATAG Cycle Group-ryhmän omistukseen. 1997 lähtien se kuului hollantilaisen Rob van der Lindenin yhtiöryhmään. Sachsin jouduttua talousahdinkoon uuden omistajan aikana se meni 2006 ensin aasialaissijoittajille, ja irtosi vuonna 2007 MBO-kauppana liikkeenjohdon haltuun. SFM GmbH-yhtiö jatkaa nyt Kiinassa osan tuotteistaan valmistuttavana toimijana SACHS-tuotemerkillä.

Fichtel & Sachs oli niin polkupyörän osien kuin moottoreidenkin osalta aikoinaan eräs Euroopan suurista toimijoista alallaan.

Historiaa

Fichtel & Sachs-haara

Herrat Ernst Sachs ja Karl Fichtel perustivat 1.elokuuta 1895 Schweinfurt`issa "Schweinfurter Präzisions-Kugellagerwerke Fichtel & Sachs"-yhtiönsä valmistamaan kuulalaakereita, sitten polkupyörien pyörännapoja. Ernst Sachs`in suunnittelema "Torpedo"-napa, mikä yhdisti vaihteet ja jarrun, toi yhtiölle menestyksen. Se nousi alallaan maailmanlaajuisesti johtavaksi aikakaudella ennen ensimmäisen maailmansodan syttymistä. Sotatuotannon aloittaminen toi yhtiölle uuden kehityspiikin, ja sen henkilöstömäärä nousi 5.000:sta sodan loppuvaiheen 8.000:een.

Ernst Sachs myi - Fichtel-perilliset yhtiöstä pois lunastaakseen ja lupaavia uusia toimialoja (kytkimet, pienmoottorit, iskunvaimentimet) siihen liittääkseen - Fichtel & Sachsin vierintälaakeri-toiminnot onnistuneesti vuonna 1929 ennen Wall Streetin pörssiromahdusta ruotsalaiselle SKF:lle, joka yhdessä schweinfurtilaisen Fries & Höpflinger:in, krefeldiläisen Maschinenfabrik Rheinland:in, Riebe-Werken ja berliiniläisen DWM:n kanssa yhdistyi VKF-yhtymäksi (Vereinigte Kugellagerfabriken). Vanha isäntä kuoli vuonna 1932, ja hänen poikansa Willy Sachs jatkoi yhtiön johdossa. Erityisesti Fichtel & Sachs`in 98ksm-kaksitahtimoottori toi yhtiölle suurmenestyksen, sillä 1930-luvun talouslaman aikana pienet moottoriajoneuvot olivat suosittuja. Toisen maailmansodan syttymisen kynnyksellä henkilöstömäärä oli noussut kuulalaakeritoimintojen myynnistä huolimatta lähes takaisin ensimmäisen sodan huippulukemaan. Sotatuotanto jatkui, ja esimerkiksi suurimmasta osasta Saksan panssarivaunuja löytyi Sachs-kytkin. Yhtiö käytti sodan aikana pakkotyövoimaa korvatakseen rintamille kutsuttua henkilöstöään.

Toisen maailmansodan jälkeisenä aikana aina 1980-luvulle asti pienmoottorivalmistus nousi merkittäväksi. Sachs valmisti 2t-moottoreita 50-400 ksm iskutilavuudella, mutta myös Holder-lisenssillä valmistettuja 400-600 ksm diesel-kaksitahteja joista oli kova kysyntä mm. maatalouden työkoneiden moottoreina. Willy Sachs kuoli vuonna 1958, mutta yhtiön menestys jatkui. Se oli eräs ensimmäisistä Wankel-moottorilisenssin NSU:lta lunastaneista asiakkaista, ja vuodesta 1960 lähtien myös tämä uusi moottorityyppi tuli tarjolle Sachs-tuotepaletissa. Pelkästään Schweinfurtin alueen henkilöstömäärä oli yli 10.000.

Moottoripyörämarkkinoiden sakkaaminen 1950-luvun puolivälissä sai Fichtel & Sachs`in ostamaan useita alan valmistajia. Näin se hankki omistukseensa 1886 perustetun Hercules-yhtiön jonka mp-valmistus jatkuisi kevytmoottoripyörillä aina 1980-luvulle asti. Fichtel & Sachs myös osti Rabeneick-yhtiön mikä oli jo joitain vuosia valmistanut kytkimiä alihankkijana. Oston kohteeksi tulivat myös 1909 perustettu ranskalainen polkupyörän osien merkittävä valmistaja MAILLARD, sekä 1942 lähtien erääksi Euroopan merkittävimmistä ketjuvaihtajien valmistajista polkupyöriin nousseen ranskalaisen HURET`n. Fichtel & Sachs saavutti myös aika ajoin vähemmän haluttua julkisuutta, kun Willy Sachs`in poika Fritz Gunter Sachs (1932-2011) nousi erääksi 1960- ja 1970-luvun kuuluisimmista herrasmies-playboy:sta. Gunter ja hänen vähemmän näkyvä veljensä Ernst Wilhelm myivät perheyhtiönsä 1987 lähtien osissa MANNESMANN-suuryhtiölle: aiempi vuoden 1977 myyntiyritys GKN-konsernille oli kaatunut kartelliviraston kieltoon ja on oletettavaa, että asteittaisella luopumisella vältettiin viranomaisen huomion herättäminen. 1991 lähtien koko toiminta oli siirtynyt ostajalle.

Hercules-haara

Hercules-haaran taustalla oli 1863 syntynyt Carl Marschütz. Hän oli jo varhain innostunut kaksipyöräisistä saatuaan Drais-tyyppisen (lykittävän) pyörän haltuunsa, ja myöhemmin harjoittelijana Josef Goldschmidt`in rautatavarayhtiössä toimiessaan tärvännyt peräti 289 markkaa (silloin pienen omaisuuden) ostaakseen englantilaisen korkean HOWE-velosipeedin. Vuonna 1882 hän perustikin vasta 19-vuotiaana yhdessä Goldschmidt`in kanssa yrityksen valmistamaan polkupyöriä, saatuaan vakuutettua johtajansa pyörien menekistä kulkuneuvoina työmatkoilla: tuolloin ei ollut julkista liikennettä, eli nuo matkat piti tehdä joko junalla tai pitkiä matkoja patikoiden. Korkea ja huojakka velosipeedi ei kuitenkaan ollut erityisen toimiva. Tällä välin Starley (ks. Ariel) oli rakentanut ensimmäisen uudenaikaisen matalan "turvallisuuspyöränsä", ja Goldschmidt`ista loitonnuttuaan 5.4.1886 Marschütz perusti Nürnbergissä "Nürnberger Velocipedfabrik Carl Marschütz & Cie"-yhtiön. Tämä yhtiö lähtikin räjähtävään nousuun, kun uudenaikainen polkupyörä (ja pain myös sen ajomukavuutta valtavasti parantanut ilmakumirengas) oli synnyttänyt Euroopassa valtavan polkupyöräbuumin. Marschütz otti tuotemerkikseen pian Herculeksen, kreikkalaisen voimakkaan puolijumalan mukaan. Nürnbergistä kehittyi pian Saksan kaksipyöräteollisuuden keskittymä - katso tarkemmin Hercules, TWN ja monet muut siihen lukeutuneet saksalaiset mp-valmistajat. Hercules meni Fichtel & Sachs`in omistukseen vuonna 1958.

Mannesmann`ista ZF-divisioonaksi

Saatuaan vuonna 1991 viimeisen osan Fichtel & Sachs`ista haltuunsa Mannesmann järjesteli omaisuuksiaan jo 1995, kun pyörät ja Hercules-haara myytiin hollantilaiselle ATAG Cycle Group-ryhmälle (nykyään ACCELL), minkä alaisuudessa SFM GmbH:ksi koottu yritys jatkoi Sachs Bikes-tuotemerkillä. Vuonna 2000 VODAFONE osti Mannesmann`in, ja jo 2001 se irrotti Fichtel & Sachs`in sitä vähemmän kiinnostavat osat myydäkseen ne ZF-suuryhtiölle (Zahnradwerk Friedrichshafen). Introssa mainitusti tämä Sachs-haara lakkasi 2011 olemasta itsenäinen yhtiö, kun se tuli erääksi ZF:n divisioonista. Viimeinen vanhan Fichtel & Sachs`in kiinteistö myytiin 2008 ulkopuolisille, ja siinä toimii nyt yrityshautomo.

Tunnetuimpia Sachs-moottoreita

Suomen rekisterissä on TRAFI-ajoneuvotilaston mukaan parisenkymmentä HERCULES-moottoripyörää, pääasiassa myös Bundeswehr`ille sotilaspyöriksi myytyä maastomallia. SACHS-moottoreita sen sijaan esiintyy monissa Suomessakin melko yleisissä mopedi- ja moottoripyörämalleissa eri puolilta Eurooppaa. Juttua tarkoitus kehitellä myöhemmin.

Sachs-mopedeja ja moottoripyöriä

• Sachs Madass 50, erikoislaatuinen mopedi Monkey-moottorilla (suurmenestys Euroopassa)
• Sachs Madass 125, erikoislaatuinen kevari Monkey-moottorilla
• Sachs Roadster 125, 2009 esitelty 4T-singlellä varustettu malli
• Sachs Roadster 125 V2, 1998 esitelty isohko kevari Yamaha Viragon V2-nelitahdilla
• Sachs X-Road, crossover-malli 4T Morini-moottorilla
• Sachs XTC, urheilullinen isokokoinen "couture"-malli 2T- (Yamaha TZR) tai 4T-moottorilla (Suzuki, Morini)
• Sachs ZX/ZZ, viimeisin sukupolvi vuodesta 2013 lähtien

Linkkejä

• Hercules-Freunde, historiikki (saksankielinen)
• Motorradwallpaper-historiikki Sachs (saksankielinen)
• SFM lataussivu ohjekirjoille (saksankieliset)

Mahdollisesti myöhemmin lisättäviä kuvia ennakoiden GFDL: