ARIEL Motorcycles oli birminghamilainen moottoripyörien valmistaja, mikä sai nimensä William Shakespeare`n "Myrsky"-näytelmän ilmojen henki Arielista (tämä taas Merkuriuksesta mukailtu). Sen jo 1870 aloittanut Starley & Hillman-kantayhtiö loi perustajansa veljenpoika John K. Starleyn 1880 keksimän matalan "Rover"- turvallisuuspyörän, mikä 1885 tuotantoon tultuaan korvasi huterat korkeat velosipeedit ja valloitti markkinat nopeasti. Starleyn ja Hillmanin erottua - Hillmanista tulisi eräs englantilaisista autonvalmistajista - Ariel polkupyörämerkkinä siirtyi Rudge-Whitworthin monien pienten polkupyörätehtaiden yhteenliittymään. Matala polkupyörä synnytti valtavan buumin, ihmiset pystyivät nyt liikkumaan edullisesti pidempiä matkoja työn perässä, millä oli monenlaisia vaikutuksia niin yhteiskuntaan kuin kaupungistumiseen. Monista "Rover":in kaltaisten matalien pyörien valmistajista ympäri Euroopan tulisi aikanaan kuuluisia moottoripyörävalmistajia.
Varhaisten polkupyörien ilmakumirenkaat tulivat pääosin niiden keksijän Dunlop-tehtaalta. Dunlop keskeytti muutamaksi vuodeksi kaiken muun toimintansa pystyäkseen täyttämään renkaiden kovan kysynnän, mutta herätti 1896 oman Dunlop Cycle Co.:nsa taas henkiin. Kilpaileva polkupyörien valmistus herätti närää, kun muut tehtaat Dunlop-renkaita käyttäessään joutuivat mainostamaan tätä saman alan yritystä. Ongelmallisen tilanteen ratkaisuksi keksittiin Ariel-tuotemerkki, mikä oli ollut muutaman vuoden käyttämättä, mutta jolla oli ennestään siteitä Dunlop`iin. Rengasvalmistaja siis yhtiöitti polkupyörätuotantonsa Ariel Cycle co.:ksi.
Polkupyöräbuumin alkoaikoina syntyneistä, pienistä pyöriä tai niiden komponentteja valmistaneista yhtiöistä oli 1890-luvulle tultaessa syntynyt hajanainen Charles Sangster`in hallitsema rypäs, mikä oli yhdistetty Cycle Components Lrd.-yhtiön alaisuuteen. Components hankki 1897 Dunlop`ilta Ariel-pyörätkin, ja siirsi tuon toiminnan Dale Road`in tuotantolaitokseensa. Siellä, sulauduttuaan Westwood Manufacturing Ltd.:n kanssa, Ariel aloitti moottoriajoneuvojen tuotannon 1898 de Dion-moottorisella kolmipyörällä. Ariel vaihtoi 1901 nelipyöräisiin moottorikärryihin, ja aloitti 1902 niin autojen (vuoteen 1925 asti) kuin moottoripyörienkin valmistuksen. Arielin historia kietoutuisi vahvasti Sangster-perheen ympärille. Yhtiön kenties tärkein mallisarja oli 1926 sen palvelukseen tulleen, ja yhtiölle modernin malliston luoneen insinööri Val Page`n 1932 luoma "Red Hunter", minkä huikea suosio nosti yhtiön 1930-luvun suuresta lamasta. Tunnetuimpia taas on 1931 ensiesitelty Edward Turnerin suunnittelema "Square Four"-tuplatwin. Red Hunter`in täyttämät kassat riittivät 1936 Triumphin ostamiseen Sangster-valtakunnan osaksi, ja Turner nousisi englantilaisen mp-teollisuuden merkkihenkilöksi Triumph`in 500-kuutioisen "Speed Twin":in myötä (kuuluisien Triumph-twinien sarjan kantaisä).
Vuonna 1951 Jack Sangster myí Ariel-Triumphin BSA:lle, ja hänet äänestettiin 1956 BSA:n hallituksen puheenjohtajaksi. Iso-Britannian ja Japanin solmittua vapaakauppasopimuksen 1959 Jack Sangster ymmärsi nopeasti mitä kello oli lyönyt. Arielin vanhanaikaiseksi käyneet nelitahtiset mallit korvautuivat Val Pagen suunnittelemalla 250-kuutioisilla kaksitahtisilla, ajan hengen mukaisesti skootterimaisesti katetuilla "Leader"-malleilla. Nämä eivät iskeneet toivotusti ajan makuun, etenkään tärkeillä vientimarkkinoilla Yhdysvalloissa, vaikka Leader`eissa oli arkikäyttäjän kannalta monia hyvin mietittyjä ratkaisuja. 1962 Ariel sulki oman tehtaansa siirtäen tuotannon ryhmän BSA:lle. Viimeiseksi malliksi jäi 1965 esitelty "Arrow" mikä säilytti Leader-mallin pellistä prässättyjä rakenneosia, mutta moottorin iskutilavuus laski 200 kuution veroluokkarajan alle. Urheilullisten japanilaispyörien makuun päässyt ostajakuntan joukko pysyi loitolla. Val Page`n viimeinen työ ennen eläköitymistään, rivi-nelisylinteri Iso-Britannian puolustusvoimille, peruttiin valtion säästötoimien uhrina, ja Ariel-tuotanto päättyi 1967. Viimeinen yritys pelastaa merkki oli BSA:n alaisuudessa synnytetty Ariel 3, nivelletty kolmipyöräskootteri: sen kehittely söi paljon taloudellisia voimavaroja, ja uutuus floppasi pahasti. Itse idea mutkiin moottoripyörän tapaan kallistuvasta mutta vakaammasta kolmipyörästä myytiiin sitten Hondalle, minkä "Gyro"-mallisto on ollut tuotannossa 1982 lähtien ja löytänyt suosiota.
Sangster-valtakunnasta ainoastaan siitä ensin työntekijöiden ko-operatiiviksi irronnut Triumph jäi viimein henkiin, ja on sittemmin noussut retro-aallon harjalla uuteen kukoistukseen. Ariel-nimi taas on säilynyt nelipyöräisiä urheilullisia ajoneuvoja valmistavan ja 1999 perustetun Ariel Ltd.:n käsissä, mikä on 2014 esitellyt Atom-autonsa rinnalle "Ariel Ace"-moottoripyörän Hondan V4-moottorilla.
Linkkejä
- Youtube "Ariel Motorcycles"-dokkari 56:13min (englanniksi)
- Ariel Owners` Club UK kotisivu (englanniksi)
- Youtube 1957 Ariel Square Four Mk. II esittely
- Ariel 250 Leader/Arrow-harrastajasivusto (englanniksi)
Katso myös
Ohessa listaa Iso-Britannian entisistä/nykyisistä merkittävistä mp-valmistajista, joille on oma wiki-juttunsa tai sellainen on työn alla, ja joita on myös Suomen rekisterissä:
- AJS
- BSA
- Brough Superior
- Calthorpe
- Douglas
- Excelsior (UK)
- Francis-Barnett
- Hesketh
- Humber
- JAP
- James
- Matchless
- New Imperial
- Norton
- Panther oikeammin Phelon & Moore
- Royal Enfield
- Rudge oikeammin Rudge-Whitworth
- Scott
- Sunbeam
- Triumph
- Velocette
- Villiers
- Vincent
- Zenith