Gary Stuart Hocking (syntynyt 30. syyskuuta 1937 - kuollut 21. joukukuuta 1962) oli rhodesialainen moottoriurheilija ja WGP-maailmanmestari, tunnettu myös lempinimellä "Socks". Hänen menestyskautensa ajoittui 1950- ja 1960-luvun taitteeseen, ja hän menehtyi traagisesti F1-kilpailun harjoituksissa Etelä-Afrikassa joulukuussa 1962 lopetettuaan liian vaaralliseksi kokemansa mp-kilvanajon erään hyvän ystävän menehdyttyä. Hocking oli vasta 25-vuotias.
Ura
Gary Hocking oli syntynyt Walesin Caerleonissa (Monmouthshire), mutta muutti jo pian silloiseen Kansainyhteisöön kuuluneeseen Rhodesiaan (nykyään Zimbabwe). Teini-iässä hän alkoi kilpailla siellä moottoripyörällä ruohikkoradoilla, mutta siirtyi pian ratakilpailujen pariin. Hän siirtyi rhodesialaisten Ray Amm:in (kuoli 1955 Monzassa ensimmäisessä MV Agustan 350-kilpurilla ajamassaan kisassa) ja Jim Redmanin esimerkkiä seuraten Euroopan kilparadoille vuonna 1958.
Monen muun silloisen mp-kilpailijan tavoin Hocking päätyi kilpailemaan 350- ja 500-kuutioisilla Manx-Nortoneilla, tässä tapauksessa manchersterilaisen Reg Deardenin preppaamina ja hänen tuellaan, aloittaen uransa 1958 Hollannin GP:n 6. sijalla. Hocking hätkähdytti asiantuntijat jo saman vuoden Saksan GP:ssä erittäin vaikealla Nürburgringillä, napaten "vihreän helvetin" kisasta kolmossijan 500-luokassa heti tehdas-MV Agustalla ajaneiden kärkimiesten takana. Ruotsin GP:ssä hän vahvisti tätä tulossarjaa olemalla neljäs. Hocking asettui talven 1958/59 ajaksi asumaan Mansaarella Costain-perheen vieraana tutustuakseen vaikeana ja vaarallisena tunnettuun "Mountain Course"-rataan. Näin hän pystyi jo 1959 ajamaan Mansaaren TT-ajot kunniakkaalla 12. sijalla Junior-TT:ssä (350). WGP:ssä taas Hocking pystyi kiilaamaan MV Agustojen väliin ottaen hopeaa 350-luokassa Nortonillaan ensin Ranskan GP:ssä ja sitten Saksan GP:ssä Hockenheimissa.
Saavutukset radoilla herättivät valmistajienkin kiinnostuksen, ja Itä-Saksan MZ pestasi Hockingin tehdastiimiin. Panostus kannatti, sillä Hocking toi 250-luokassa vuoden 1959 WGP-sarjan hopeasijan kahdella voitollaan (ajoi vain nämä Ruotsin GP:n ja Pohjois-Irlannin Ulster GP:n). Ura vei eteenpäin 1960, kun MV Agusta tarjosi Hockingille tallipaikat WGP:n 125-, 250- ja 350-luokissa - tuloksina kaikista mestaruuksien hopeasijat (kaksi 5. sijaa 125-luokan osakilpailuissa, kun muissa kymmenessä hän oli voittaja tai kakkonen), Surteesin viedessä 350-luokan mestaruuden pistesijoijensa turvin. 1960 toi myös voiton Mansaarella Lightweight-TT:ssä (250). Vuosi 1961 kruunaisi Hockingin uran WGP-mestaruuksilla 350- ja 500-luokassa: muiden italialaisten tehdastallien vetäydyttyä kilparadoilta yhteisellä "patto di astensione"-sopimuksella, ja pitkän sarjan mestaruuksia MV Agustalle ajaneen John Surteesin siirryttyä F1-autokilpailuihin kreivi Domenico Agusta jatkoi "yksityisenä" - sitä myös merkinnällä pyörissään huvittavasti korostaen. Olkoonkin, että Agustat olivat ylivoimaisia Hocking voitti 500-luokassa jokaisen kauden seitsemästä osakilpailusta, ainoan nollan tultua Mansaarelta missä hän ei kilpaillut Senior-TT:ssä. Sen sijaan Junior-TT:ssä Hocking lisäsi plakkariinsa hopeasijan heti tiimin ykköskuljettaja Surteesin jälkeen.
Kauden 1962 ensimmäinen osakilpailu oli Mansaaren TT-ajot. Hocking voitti Senior-TT:n (500), mutta hänen hyvä ystävänsä, australialainen Tom Phillis, oli saanut surmansa edeltävän Junior-TT:n (350) toisen kierroksen ulosajossa. Phillis oli tuonut Honda-tiimille 1961 sen ensimmäisen osakilpailuvoiton WGP:n 125-luokassa Espanjan GP:ssä (Barcelona, Montjuic), ja kauden lopussa myös sekä ensimmäisen mestaruuspokaalin 125-luokassa että sarjahopeaa 250-luokassa Mike Hailwoodin saavutettua mestaruuden. Järkyttynyt Hocking päätti siltä istumalta lopettaa uransa mp-kilpailijana (MV Agustalla hänet korvaisi Mike Hailwood, joka jatkaisi mestaruuksien sarjaa tiimille), ja palata takaisin Rhodesiaan. Hocking oli osallistunut 38 kilpailuun, voittanut niistä 19 ja ollut podiumilla 33 kertaa, sekä ajanut 17 osakilpailun nopeinta kierrosaikaa.
Kuolema
Hocking oli päättänyt siirtyä moottoripyöriä turvallisempaan autourheiluun. Etelä-Afrikan Natal`in GP:n harjoituksissa joulukuussa 1962 (kilpailu ei kuulunut F1-mestaruussarjaan) Hockingin Lotus 24 F1-auton nähtiin kuitenkin jatkavan suoran osuuden jälkeisessä mutkassa suoraan radalta ulos, missä se kimposi ojasta ilmaan Hockingin kuollessa ilmeisesti välittömästi kieppuvan auton sinkouduttua maastoon. On oletettu, että hän olisi menettänyt jostain syystä tajuntansa ennen ulosajoaan.
Linkkejä
- Muistokirjoitus (englanninkielinen): Rider Snapshots Hocking
- (Kirja) Hughes, Roger; Gary Hocking, the forgotten World Motorcycle Champion; Veloce Publishing, kesäkuu 2016; ISBN 978-1845848620; AMAZON-arviot: 5 tähteä/4 arvostelua
