Ernst Heinkel Flugzeugwerke AG oli 1.12.1922 aloittanut, perustajansa Ernst Heinrich Heinkelin (24.1.1888 Grunbach/Schorndorf - 30.1.1958 Stuttgart) mukaan nimetty yhtiö Rostock-Warnemünde`stä, mikä Versaillesin rauhansopimuksessa määrätyn lentokoneiden valmistuskiellon aikana ehti suunnitella ensimmäiset vesikoneensa HE1:n ja HE 2:n, sekä koululentokoneen HE 3. Yhtiö edisti alaa merkittävästi peräti 1.352 patentillaan sekä 587 mallisuojatulla tuotteellaan, joiden lisenssejä se myi laajasti moniin maihin. Siviilimalleista (aluksi kiellon vuoksi mm. Ruotsissa SAAB:in valmistamina) aloitettuaan se nousi maineeseen 1932 huippunopealla He 70 liikenne- ja He 100 nopeusennätyskoneellaan (1936: 746,4km/t), ja 1930-luvulta aina maailmansodan päättymiseen asti erääksi alan merkittäväksi voimaksi - mm. ensimmäinen lentokelpoinen suihkumoottorikone He 178, minkä ensilento oli 29.6.1939. Heinkel-yhtymä laajeni monille aloille, tai He 219-yöhävittäjä Euroopan ensimmäisellä nokkapyörä-telineellä. Jotkut sen omistamista yhtiöistä ovat edelleen toiminnassa (esimerkiksi Göbler-Hirth jatkaa Hirth-lentomoottoreiden valmistusta mm. ultrakevytkoneisiin).
Vuonna 1964 Heinkel-emoyhtiö sulautui jo 1961 Weserflug`in sekä Focke-Wulff`in yhteenliittymästä syntyneen Vereinte Flugtechnische Werke-yhtiön (VFW) kanssa, jonka kenties tunnetuin tuote oli pieni VFW-Fokker 614-suihkumatkustajakone (suihkumoottorit sijoitettu erikoisesti siipien yläpuolelle, valmistettu vain 13kpl), mutta joka kehitteli myös VTOL-hävittäjä VAK 191:n (se olisi eräs kehitysaskel matkalla nykyiseen "Panavia Tornado"-monitoimihävittäjään). VFW-Fokker liittyi "Deutsche Airbus GmbH"-yhtiöön 1969 yhdessä muiden saksalaisten alan valmistajien kanssa. 1980 Fokkerista erilleen yhtiöitetty VFW liittyi 1981 Messerschmitt-Bölkow-Blohm`iin, ja tämä yhteenliittymä vuorostaan 1989 Deutsche Aerospace AG:hen (DASA), josta DASA-lyhennettä muuttamatta syntyi Daimler Aerospace AG, vuonna 2000 eri eurooppalaisia puolustusteollisuuden yhtiöitä yhdistänyt EADS, 2013 Airbus Group SE, mikä on laaja eurooppalainen ilmailu-, avaruus- ja puolustusteollisuuden yhteenliittymä.
Tässä jutussa on kuitenkin tarkoitus tutkia lähemmin HEINKEL:in ajoneuvotuotantoa 1945-1965.
Sisällysluettelo
Heinkel-ajoneuvotuotanto 1945-1965
Heinkel AG:n lentokoneteollisuuden alkuperäiset toimipisteet etenkin Rostock-Marienehe`ssä kokivat mittavia tuhoja sodan loppuvaiheen pommituksissa. 1.5.1945 neuvostoliittolaiset joukot saavuttivat Rostock`in, ja kaikki vielä käyttökelpoinen purettiin Neuvostoliittoon sotakorvauksina lähetettäväksi. Tämän jälkeen tehdasrakennusten rauniot räjäytettiin, eikä Saksan ja maailmankaan tekniikka- ja lentokonehistorian merkittävästä toimipisteestä jäänyt jälkeäkään jälkipolville. Ernst Heinkel siirsikin yhtiönsä toiminnan Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeeltä (sittemmin DDR) Länsivaltojen ja tarkemmin USA:n miehitysvyöhykkeelle Stuttgart`iin.
Sodanjälkeiset ensi vuodet Heinkel AG oli suunnittelutoimisto, mikä konstruoi muun muassa SAAB 93-mallin kolmisylinterisen kaksitahtimoottorin, sekä vesijäähdytteisen kaksitahti-twinin Maicon pienoisautoon ja TEMPO-kevytkuormureihin (1958 intialainen BAJAJ-Tempo, mikä toimii yhä Force Motors-nimellä). Tempo ryhtyi 1955 yhteistyöhön HANOMAG-yhtymän kanssa, sitten 1959 osaksi RHEINSTAHL-jättiä Hanomag-merkkisenä, 1969 tuotelinjojen yhdistelyssä Hanomag-Henscheliksi, ja viimein 1971 osaksi Mercedes-Benz`iä (MB:n pienempi T1/TN-tavarankuljetusmallisto 207/307/407 jne. polveutui osin Hanomag-Henschelin malleihin aina TN-mallisarjan 1995 korvanneisiin Sprinter`eihin asti).
Toimittuaan aluksi suunnittelutoimistona Stuttgartissa Heinkel aloitti myös oman valmistuksen 1953 lähtien "Tourist"-skootterilla minkä tuotanto siirtyi vuotta myöhemmin avattuun Karlsruhen uuteen tehtaaseen, ja 1955 lähtien Heinkelin Speyeristä hankkimassa kiinteistössä pienoisautolla "Kabine" (Kabinenroller-muna). Näistä jäljemmät kaksi käyttivät yhtiön omaa OHV-yksisylinteristä moottoria, Tourist`issa aluksi 148- ja sittemmin 174-kuutioisena, umpiskootterissa 174-204 kuutiolla. Ajoneuvojen valmistus, jota oli menekin huippuaikoina ollut ulkomaillakin mm. Irlannissa, loppui 1965 kun Heinkel oli 1964 sulautunut VFW-lentokonevalmistajaan. Näiden päämallien ohella Heinkelilla oli "Perle"-mopedi, sekä kaksitahtiskootteri aluksi 125 ja sitten 1960-luvulla 150 kuution moottorilla (ne näyttävät olevan varustettuja Lambretta-tyylisellä nokkamaisella keulalla, muodon ollessa muutoin hyvin pitkäperäisen Tourist-mallin tapainen) .
Heinkel Tourist 101-103 (1953-1965)
Malli oli suunniteltu auton korvikkeeksi, eli se oli kooltaan hieman tavallista skootteria suurempi. Heinkelin siinä käyttämä 150/175-luokan nelitahtimoottori oli ikikestoisen maineessa, ja sen täysin koteloitu toisioketju oli myös lähes huoltovapaa. "Skoottereiden Mercedes-Benz"-maine, lähes 200kg sallittu kuorma sekä tilavan luotettavan kulkupelin erinomainen toimivuus pitkilläkin matkoilla säilyttivät sen menekin hyvänä muiden skoottereiden myynnin jo laskiessa. Heinkel sai SLT:n postilta 100kpl tilauksen sähkeiden toimittamiseen, ja sittemmin Heinkeleihin lisättiin matala peräkärry mikä mahtui postilaatikon alle, eli postit putosivat suoraan kärryn tavaratilaan. Kokonaistuotanto oli noin 160.000 kappaletta, ja pitkäikäistä mallia on edelleen rekisterissä runsaasti.
- Tourist 101 A0 oli 149-kuutioisella 7,2hv/3-vaihteisella moottorilla varustettu ensi malli minkä ensi esittely oli 1953 ja tuotanto alkoi 1954. Siinä oli 6V sähköt, 4.00-8 rengaskoot, ajan tyyliin sopivasti tumma yksisävymaali ja ulkoisena tunnusmerkkinä luiska skootteriperä. Huippunopeus oli 85km/t
- Tourist 102 A1 oli varustettu 176-kuutioisella 9,2hv/3-vaihteisella moottorilla vuodesta 1955 lähtien. 12V sähköjen kera se sai sähkökäynnistyksen, pyöräkoon ollessa yhä 8 tuumaa ja ulkonäön vielä ensi mallin mukainen. 102-mallille lupailtiin 95 km/t huippunopeutta.
- Tourist 103 A0:ssa kolmipiste-kumilaakeroinnin saanut moottori pieneni hitusen 173 kuutioon ja sai neljännen vaihteen vuonna 1956. Teho oli ensin 9,2hv, mutta nousi 1957 A1-mallissa 9,5hv:an. 103 sai 4-00-10 rengaskoon mikä paransi vakautta. 1960 A2 sai "pitkäperän" missä oli moottorikotelon levyinen takalyhty ja integroidut vilkut (edeltäjissä vilkut eivät vielä olleet vakiovaruste). Ohjaustanko ja nopeusmittari oli koteloitu, malauksen sai muodin mukaisena 2-sävynä, ja jenkkityyliin moni näkyy asentaneen valkosivurenkaat mikä tekee A 103:sta miniatyyri-amerikanraudan näköisen. Varapyörä siirtyi moottorikotelon ja tavaratelineen väliin vaakaan, kun se luiskaperässä oli ollut kallellaan perän päällä. 103 saavutti pleksikuomulla varustettuna jopa 110 km/t, vakiona 95km/t.
Linkkejä
Heinkel Kabinenroller (1956-1958)
1955 ensiesitelty kevytauto tai umpiskootteri Heinkel Kabinenroller valmistettiin Heinkelin Stuttgart-Zuffenhausenin tehtaalla. Ensi malliversiossa "Typ 150" (1956-1957) oli vielä kolme pyörää eli se käytti Tourist 102:n voimapakettia. Jo 1956 oli myös saatavilla 204-kuutioinen hitusen tehokkaampi ja väännökkäämpi "Typ 153" paripyörillä takana eli nelipyöräisenä. Takapyörät olivat niin lähellä toisiaan, ettei tasauspyörästöä tarvittu. Myöhempi "Typ 154" palasi alle 200 kuution ajokorttirajan 198 kuutiollaan tehon säilyessä 10hv:nä. Käynti kuplamaiseen kabiiniin oli edestä etuseinästä, mutta BMW Isetta-pienoisautosta poiketen ohjaustanko/-pyörä eivät liikkuneet oven mukana vaan olivat kiinteät. Kuplaan mahtui kaksi aikuista, ja etuistuinten taakse lapsia tai matkatavaraa. Hydraulinen käyttäjarru vaikutti vain etupyöriin, mutta seisontajarru kaikkiin kolmeen/neljään pyörään.
Joillain markkinoilla myös 153/154-malleja sai kolmella pyörällä, mm. Iso-Britanniassa verotussyistä (vrt. Morgan Three Wheeler`it). Heinkel valmisti näitä malleja itse 11.975kpl (joista 153-malli 6.438), mutta valmistus jatkui ensin Irlannissa (Dundalk Engineering Co. valmisti myös Tourist-skootteria), ja viimein 1960-1965 Etelä-Lontoon Croydon`issa Trojan Ltd.-yhtiössä, kunnes emo-Heinkel lopetti toimintansa eli moottoreiden saanti lakkasi. Trojan jatkoi kilpa-autojen valmistusta 1974 asti, ja on edelleen olemassa. Myös Kabinenroller`ia valmistanut Speyerin tehdas on edelleen olemassa, ja siellä toimii ilmailualan yritys PFW Aerospace AG - Pfalz Flugzeugwerke.
Linkkejä
Heinkelit Suomessa
TRAFI:n ajoneuvotilaston 10/2015 mukaan Suomen rekisterissä on 12 Tourist`ia (pääasiassa 103 A2-mallia) sekä yksi Trojan/Kabinenroller.
Katso myös
- BMW Isetta-kääpiöauto, myös 2001 C1-cityskootteri kaarikorilla (ei kypäräpakkoa)
- Dürkopp-Adler, kaunis italialaistyylinen "Diana"-skootterisarja Saksasta
- IWL, merkittävä DDR-skootterivalmistaja (>200.000kpl), lyhyt esittely MZ-jutussa
- Jawa-ČZ, Suomessakin vielä lukuisesti Čezeta:n 500-sarjan skoottereita
- Lambretta, aikoinaan merkittävä italialainen skootterivalmistaja
- Maico, mm. erikoiset "Maicomobil":it
- Morgan Three Wheeler, edelleen valmistettu ja haluttu brittiläinen 3-pyöräinen perinnemalli
- Messerschmitt Kabinenroller KR175/KR200, Suomessa hyvin edustettu kääpiöauto (mp)
- Peel, mansaarelainen kääpiöautovalmistaja, yksi ultraharvinainen P50 Suomessa
- Piaggio Vespa-skootterit ja Ape-tavarankuljetusajoneuvot
- Zündapp, Suomessa suositut Bella-skootterit, outo ultraharvinainen Janus-kääpiöauto
Linkit
| Tavallisesti MotoWikiin kirjoitettujen tekstien tekijänoikeudet ovat niiden kirjoittajilla ja Motot.netillä on oikeus julkaista tekstejä vapaasti Motot.net-sivustolla. Kyseisten tekstien julkaisemiseen muualla tarvitaan kirjoittajien lupa.
GNU Free Documentation License Tämä artikkeli on poikkeuksellisesti kirjoitettu GNU Free Documentation License ehtojen mukaisesti. Tätä huomautusta ei saa poistaa ellei GFDL-ehtojen mukaista sisältöä poisteta. Tämän artikkelin lähde: Wikipedia |
