IFA

IFA eli "Industrieverband Fahrzeugbau" oli Saksan neuvostoliittolaisen miehitysvyöhykkeen, sittemmin 1949-1990 Saksan Demokraattisen Tasavallan alueen 65:ttä ajoneuvovalmistusta harjoittanutta toimipistettä halinnoimaan perustettu kattojärjestö, minkä organisointitapa muutti olemassaolonsa aikana muotoaan usean kerran. 1960-luvun lopulla se saavutti viimeisen organisatorisen vaiheen, missä eri ajoneuvolajit oli jaettu IFA-kombinaatteihin, joiden alaisuuteen jo 1950-luvun alussa omia toiminimiään saaneet tehtaat tai toimipaikat oli kerätty. IFA vastasi myös keskitetysti ajoneuvojen viennistä, tuonnista ja jakelusta. Organisaatio purkautui Saksojen yhdistymisen yhteydessä.

Historiaa

Natsi-Saksan jakamissuunnitelmat

Liittoutuneiden maiden johtajat Churchill, Roosevelt ja Stalin olivat 1943 Jaltan konferenssissa sopineet miehitettävän Saksan aluejaosta Iso-Britannian, Neuvostoliiton, (Ranskan) ja Yhdysvaltojen miehitysalueiksi sen vuoden 1937 rajojen mukaan. Stalin oli aluksi pitänyt Ranskan vyöhykettä tarpeettomana sen vaatimattoman sotapanoksen vuoksi, mutta myöntyi sitten Churchillin painostuksesta. Toukokuussa 1945 Ranska asettaisi muut liittolaiset tapahtuneiden tosiasioiden eteen valtaamalla suunniteltua laajempia alueita Reininlaaksosta ja Lounais-Saksasta Boden-järvelle asti. Perussuunnitelma oli ensimmäisen maailmansodan jälkeisessä Versaillesin rauhansopimuksessa määriteltyjen miehitysalueiden kaltainen: Saksahan oli tosiasiassa Interbellumin aikana ollut osittain miehitetty 1919-1930. Suunnitelma muuttui vielä ennen sodan voitokasta päättymistä siten, että Oder-Neisse jokilinjan itäpuoliset alueet sekä erillinen Itä-Preussi menisivät ensin Neuvostoliitolle, sitten Sleesian alue laajennetulle Puolalle. Lukemattomista itsenäisistä pienistä alueista 1800-luvulla yhdistämällä syntyneen Saksan keisarivallan ja sittemmin Saksan alaisuudessa toimineet monet historialliset hallinnolliset alueet kuten mm. Preussi lakkautettaisiin valtio-oikeudellisesti itse asiassa vasta 1947 (tarkemmin: Wikipedia DE (saksaksi)).

Miehitysvyöhykejaon seuraamuksia

Liittoutuneiden karttojensa äärellä päättämät jakorajat aiemmin yhtenäiseen maahan aiheuttivat Saksojen teollisuudelle tietenkin runsaasti päänvaivaa. Esimerkiksi ajoneuvoalalla eri valmistajien alihankkijaverkostot olivat olleet valtakunnan laajuisia, mistä ei kolmen läntisen voittajavaltion yhteisalueella ("Trizone") Liittotasavallan syntymisen ja alueiden yhteiseen D-markkaan siirtymisen jälkeen ollut haittaa - sen sijaan Trizonen ja NL:n miehitysvyöhykkeen välissä oli järjestelmä- ja valuuttaraja, mikä vaikeutti tavaroiden liikkumista jo 1948/49 lähtien Saksojen eriydyttyä, ja lopulta 1961 raja sulkeutuisi merkittävissä määrin. Itä-Saksan oli siis luotava ajoneuvoteollisuuden korvaava alihankintaverkosto uudelleen omalla alueellaan. Myös osaavasta väestä oli pulaa, sillä paitsi sodan suuri uhriluku ja voimakas muuttovirta idästä länteen, myös NL:n vyöhykkeelle jäänyt työvoima sitoutui aluksi valmistamaan välttämättömyystavaroita kuten lämmityslaitteita, keittotarvikkeita ja työkaluja. NL ei lopulta myöskään ottanut vastaan Yhdysvaltain tarjoamaa miljardien taalojen Marshall-apurahoitusta jälleenrakentamiseen DDR:n osalta, eikä itsekään sellaista rahaa voinut järjestää. DDR:n ajoneuvoteollisuus sai siis SLT:ssä toimivaa selvästi heikomman lähdön uudelle aikakaudelle, eivätkä yritykset pystyneet generoimaan samalla tavoin omarahoitusta ottaakseen lukuisia teknisesti eteviä uutuustuotteitaan tuotantoon - insinööritaito ei ollut Saksojen eriytyessä hävinnyt minnekään.

Takavarikointi, kansallistaminen ja organisointi

Sodan päätyttyä toukokuussa 1945 Liittoutuneiden joukkojen miehittämät alueet eivät vielä noudattaneet sovittuja miehitysvyöhykkeitä, vaan USA:n joukot olivat natsi-Saksan oletettua "Alppilinnoitusta" pelätessään edenneet ripeästi kaakkoissuunnalla aina Itävaltaan asti, ja osittain ottaneet itäistä Saksaa haltuunsa. Nämä joukot vetäytyivät kesäkuun alussa, minkä jälkeen NL alkoi ottaa omien alueiden teollisuutta haltuunsa kesäkuussa perustetun SVAG:n [Советская военная администрация в Германии) alaisuuteen. Ajoneuvotehtaiden osalta DKW:n uudenaikaisen Zschopaun päätehtaan laitteistoa alettiin purkaa ja siirtää Izhevsk`iin jo heinäkuussa 1945, ja BMW:n Eisenach`in tehdaskin olisi kokenut samankaltaisen kohtalon ellei tehtaan mp-tuotannon johtaja Albert Seidler olisi ymmärtänyt tarjota BMW 321-autoa valloittajien testattaviksi - mikä sai marsalkka Georgi Shukovin päättämään tuotannon jatkamista Eisenach`issa miehitysjoukkojen tarpeisiin. NL:n johdolla takavarikoitu teollisuus jaettiin jo heinäkuussa SVAG:n alaisiin alueisiin: Saksiin paljolti keskittynyttä ajoneuvovalmistusta jaettiin vuotta myöhemmin heinäkuussa 1946 ensin kolmeen Industrieverwaltung-hallintoalueeseen: IV 19 Chemnitz`in (läntinen Saksi), IV 17 Dresden`in (itäinen Saksi) ja IV 18 Leipzig`in (muu Saksi) hallintoryhmään. Vuonna 1947 rakennetta yksinkertaistettiin, eli kaikki kolme yhdistettiin IV19:n alaisuuteen. Saksan talouskomission perustamisen 1.heinäkuuta 1948 jälkeen IV 19:sta muodostui "IFA Vereinigung Volkseigener Betriebe" (IFA kansan omistamien yritysten yhtymä), ja sen toimialue laajeni Saksin sijaan koko NL-miehitysvyöhykkeen alueelle.

Lopullinen organisointi kombinaatteihin

Ajoneuvoalan organisaatiomuutokset eivät kuitenkaan loppuneet tähän, vaan DDR:n perustamisen 1949 jälkeen valtion ja sen talouden keskittämistä jatkettiin voimallisesti kattojärjestön "Vereinigung Volkseigener Betriebe" (VVO):n alaisuuteen. Edellä mainittu IFA purkautui tämän vuoksi, kun 1951 ajoneuvonvalmistus ja 1953 ajoneuvo-osien valmistus tulivat VVO:n alaisuuteen (IFA:n purkautuminen tiesi myös erillisten tuotemerkkien paluuta). VVO itse taas jakautui 1958 teollisuushaaroittain, jolloin Karl-Marx-Stadt`iin (aiemmin Chemnitz) perustettiin VVO Automobilbau. Järjestely sai 1960-luvun lopulla viimeisen muotonsa, kun ajoneuvoteollisuuden eri haarat muutettiin kombinaateiksi, jotka kukin saivat IFA-etuliitteen. Tunnetun IFA-nimen uudelleen käyttöä perusteltiin vientitoiminnalla, missä ulkomainen ostaja asioisi IFA:n kanssa eikä sen alaosastojen (yksittäisten yritysten), mutta ratkaisun taustalla saattoivat olla myös Länsi-Saksan yrityksille hävityt tuotemerkkikiistat minkä vuoksi BMW-Eisenach oli ollut pakko muuttaa EMW:ksi, ja mm. Phänomen Robur`iksi (latinasta: "robur" - vahvuus, voimakkuus; ks, "robusti"). Neljässä ajoneuvoalan kombinaatissa johtoaseman sai yleensä sen suurin yritys.

Saksojen yhdistyminen

DDR:n yhdistyessä SLT:n kanssa 3.10.1990 tämä kuvattu organisatorinen rakenne purkautui, ja sen alla toimineilla yrityksillä oli vaihtelevia kohtaloita markkinatalouteen siirtymisen tai Treuhand-omaisuudehoitoyhtiön hoteisiin joutumisen jälkeen. Moni hyvinkin pitkiä perinteitä omannut ajoneuvonvalmistaja ajautui uudessa kysyntätilanteessa vaikeuksiin, mutta moni on myös jatkanut ja kehittynyt merkittäväksi osaksi Saksan ajoneuvoteollisuutta. Myös Saksan osia miehittäneet joukot ovat 1990-luvun aikana suurilta osin poistuneet maasta.

Kombinaatit 1960-luvun lopulta Wendeen asti

IFA-Kombinat Nutzfahrzeuge Ludwigsfelde (hyötyajoneuvot)

Kombinaatin kantatehdas oli 1936 Daimler-Benz`in lentokonemoottoritehtaana perustettu Ludwigsfelde (Potsdam).

• Automobilwerk Ludwigsfelde
  • aluksi dieselmoottorivalmistusta, myös dieselkärry DK 2002
  • IWL-skootterit 1955-1964, 1965 lähtien keskiraskaat kuorma-autot IFA W50, 1987 lähtien IFA L60
  • Wenden jälkeen EGL, NLG vuoteen 1995 asti, nyttemmin Mercedes-Benz Ludwigsfelde GmbH (mm. Sprinter-mallit)

• Robur-Werke
  • edeltäjä 1888 lähtien Phänomen
  • Robur-bussit ja kuorma-autot, erikoisautot ja erikoiskorit (paloautot)
  • Wenden jälkeen ei jatkajaa

• Fahrzeugwerk Waltershausen (Multicar)
  • edeltäjä 1920 ADE-Werk (perustajansa Arthur Ade`n nimen mukaan), maatalouden laitteita
  • Vuodesta 1956 dieselkärryjä ja sähkökärryjä, pieni Multicar-hyötyajoneuvosarja
  • Wenden jälkeen Hako GmbH (pienet hyötyajoneuvot mm. kiinteistöhuoltoon)

• Veturitehdas "Karl Marx" Babelsberg, myöhemmin 1984- nostokurkia (ADK 125)
• Moottoritehdas Cunewalde
• Hinuritehdas Nordhausen
• Metallivalimo Leipzig (1988 osaksi kombinaattia)
• Vaihteistotehdas Brandenburg (nyttemmin ZF Brandenburg)
• Vaihteistotehdas Pirna
• Nivelakselitehdas Stadtilm
• Nivelakselitehdas Halberstadt
• IFA Insinööritoimisto Hohenstein-Ernstthal (erikoismasiinat, nyttemmin Drauz)
• Ajoneuvovaihteistotehdas Joliot Curie
• Ajoneuvovaihteistotehdas "Wilhelm Friedel", Karl-Marx-Stadt
• Metallivalimo Wernigerode
• Autotehdas Heidenau
• Ajoneuvotehdas Lübtheen
• Zwickauer Eisenwerk - rautatuotteita
• Ajoneuvovaruste-tehdas Meissen (keinuvipuja, jarrurumpuja, männäntappeja, rengaspumppuja, autotunkkeja ym.)
  • haaratoimipiste Torgau`n vankilassa
  • nykyisin UKM Meissen

VEB IFA-Kombinat Pkw Karl-Marx-Stadt (henkilöautot)

Kombinaatin kantatehdas oli Karl-Marx-Stadt`issa (nykyisessä Chemnitz`ssä)

• VEB Barkas-Werke Karl-Marx-Stadt (Barkas-pakettiautoja/pikkubusseja jne.)
  • entisessä Framo-tehtaassa Frankenbergissä valmistettiin Framo:a/Barkas B 1000:a
• VEB Sachsenring Automobilwerke Zwickau (AWZ)
  • yhdistetty VEB Sachsenring`istä (Horch), VEB Automobilwerk Zwickau`sta (Audi), ja Schumann-perävaunut 1958 AWZ:ksi
  • IFA F8, AWZ P70, P240 Sachsenring, 1950-luvun lopulta Trabant
• VEB Automobilwerk Eisenach
  • BMW Werk Eisenach (1945 takavarikoitu ja muutettu Awtovelo:ksi eli AWO:ksi)
  • BMW/EMW 327/340, R35, sitten IFA F9 ja lopulta Wartburg
  • 1983 keskustasta uuteen tehtaaseen kaupungin laidalle (nykyään OPEL)

• VEB Wissenschaftlich-technisches Zentrum Automobilbau (WTZ)
• VEB Achsen-, Federn- und Schmiedewerke Rosswein, akseli-, jousi, ja takomotehdas
• VEB Karosseriewerk Dresden koritehdas (aiemmin Gläser-Karosserie GmbH koritehdas)
• VEB Karosseriewerk Halle (KWH)
• VEB Karosseriewerk Meerane (KWM)
  • edeltäjä Gustav Hornig Wagenfabrik Meerane
  • korit: IFA F9 Cabriolet, Wartburg 311, Framo-bussi, 1959-1991 kaikki Trabant-farmarikorit/Trabant Kübelwagen`it

VEB IFA-Kombinat für Zweiradfahrzeuge (kaksipyöräiset)

Kantatehdas oli Suhl`issa (AWO / Simson)

• VEB Simson-Suhl (VEB Fahrzeug- und Gerätewerk Suhl)
  • AWO 425/425S, Simson-mopedit SR1, SR2, KR50, Scwalbe, Spatz, Star, Sperber, Habicht, S50/51, SR50/80
• VEB Motorradwerk Zschopau, MZ
  • aiemmin DKW-päätehdas -1945
  • IFA RT125, MZ RT125/2 ja /3, IFA BK350 MZ BK350, MZ ES/ETS/TS/ETZ-sarjat
• VEB MIFA Fahrradwerke Sangerhausen (polkupyöriä)
• VEB Elite-Diamant Fahrradwerke Karl-Marx-Stadt (polkupyöriä)

Muita kombinaatteja

• VEB IFA-Kombinat Spezialaufbauten und Anhänger (erikoiskorit, perävaunut)
  • VEB Kraftfahrzeugwerk "Ernst Grube" Werdau
    • perustettu 1898 "Sächsische Waggonfabrik Werdau GmbH":na
    • 1965 asti kuorma-autot IFA H6, H6B (bussi), H3, IFA G5, IFA S4000 ja sitten korit/perävaunut
    • Wenden jälkeen vararikkoon 2004 asti "Kögel Werdau GmbH&Co"
  • VEB Spezifa Berlin (liittyi mukaan 1984)
  • VEB Feuerlöschgerätewerk Luckenwalde (sammuttimia, FLG liitetty Spezifa:an)
  • VEB Feuerlöschgerätewerk Görlitz - FLG
• VEB IFA-Kombinat für Kfz-Teile (henkilöauton osia)
• VEB IFA-Vertrieb (valmistettujen ja tuotujen ajoneuvojen jakelu kansalaisille)