Italjet Moto Srl on italialainen mopedi-, skootteri- ja moottoripyörävalmistaja.
Sen perusti kilpa-ajajana Italiassa menestynyt, mm. kaksinkertainen Motogiro d`italia- voittaja (1952 ja 1953) ja Milano-Taranto -kilpailun voittaja 1952, ja 1957 Ducatilla toisen Ducati-kuljettajan kanssa 175cm³-moottoripyörillä maailman ympäri kiertänyt Leopoldo Tartarini (1932-2015) vuonna 1957 Bolognassa aluksi nimellä Italemmezeta SpA (Ital-MZ: yhtiön käytti 125-175 cm³ MZ-moottoreita Italiassa valmistamissaan rungoissa). Tartarini oli kilpailukaudellaan luonut laajat suhteet Italian moottoripyöräalan vaikuttajiin (MV Agusta tarjosi hänelle 1954 tehdaskuljettajan paikkaa moottoripyörien MM-sarjaan, josta hän kieltäytyi, mutta ajoi kaudella 1955 Ducatille Italian kansallisessa CIV-mestaruussarjassa). Vuonna 1959 Tartarini loukkaantui kilpailuonnettomuudessa vakavasti, ja vetäytyi sen seurauksena kilparadoilta kehittääkseen yhtiötään. Yhtiön nimi muuttui vuonna 1961 Italjet:iksi erään sen mopedimallin mukaan, ja tietenkin suihkukoneiden laukaisema maailmanlaajuinen jet age-innostuskin oli uudelleen nimeämisen taustalla. Samalla yhtiö muutti San Lazzaro di Savenaan (Bolognan alueella).
1960-luvulla Tartarini harjoitti laajaa yhteistyötä ensin BSA:n kanssa suunnitellakseen kevytmoottoripyörän BSA Bantam-mallille (toisen maailmansodan jälkeen se oli aloittanut DKW RT125:n kopiona). Uuden kevyen mallin oli tarkoitus kantaa "Ariel"-nimeä, mutta BSA perui aikeensa. Sen sijaan yhteistyö jatkui, ja BSA toimitti Italjetille 650 cm³ nelitahti-twinin Italjet Grifone-malliin. Kun Italjet oli samaan aikaan kehittynyt jo merkittäväksi ja innovatiiviseksi mopedien valmistajaksi Italian markkinoille, se herätti myös yhdysvaltalaisen mp-vaikuttaja Floyd Clymerin (ks. Clymer-korjausoppaat) huomion. Clymer hallitsi Indian-merkin oikeuksia, ja Italjet valmisti hänelle pieniä hellyttäviä Indian Papoose-mopedeja (intiaanivauva) jopa yli 15.000 kappaletta USA-markkinoille. Papoose-kummajainen on nykyään (yli 50 vuotta myöhemmin) haluttu. Clymer teetätti Italjetillä myös ensin Royal Enfieldin 750 cm³-luokan Interceptor-twiniä ja sittemmin Velocetten 500cm³ Venom- ja Thruxton-moottoreilla varustettuja pyöriä, joissa oli Italjet-rungot ja alustat. Lopulta Tartarini sai Ducati-johtaja Fabio Taglionilta tilauksen valmistaa runkoja myös italialaisyhtiön V2-moottoreilla. Italjet oli 1960-luvulla eräs silloin muodikkaiden, kasaan taitettavien ja auton takaluukussa kuljetettavien mopojen edelläkävijä edellä mainitun Papoose-mallin jatkeina.
Toimeksiantojen vuoksi Italjet pääsi laajentamaan omaa mallistoansa vasta vuodesta 1967 lähtien. Paletti alkoi 8-tuumaisilla renkailla varustetulla ja 26 kg painavalla minimopedi Mini-Bambino:lla, motocross-malleina oli 5,5 hevosvoiman Junior Cross Automatic, ja edistyneemmille nuorille motocross-harrastajille 4-vaihteinen Cross Super Competizione CX50. Urheilumopedina katukäyttöön oli tarjolla Grand Prix CX50R (5,5 hv), josta oli 13 hv CX80R-versio sekä 13-15 vuoden ikäisille iso CX125R. Italjetin tultua Italian Yamaha-maahantuojaksi se käytti 1970-luvun alussa japanilaisia moottoreita myös omiin malleihinsa 19 hv Coyote (enduro) sekä Buccaneer (katu: 2-tahtitwini RD125-mallista, tätä mallia valmistettiin kuitenkin vain hiukan yli 2.000 kappaletta). 1980-luvulla Italjet-mallisto kattoi silloin kukoistusta kokevat 50-100 cm³ minitrial-mallit sekä niiden 350 cm³ aikuisversiot, 350-kuutioisista myös katuversiot Roadmaster/CX350- sekä katuendurot Boss ja Transafrica. Italjet tarjosi myös kolmipyöräisiä 125- ja 350cm³ malleja Ranger/Rambo, ja tietenkin myös kokoon taitettavaa mopedia Pack 2.
1990-luku oli Italjetin skootterimallien kulta-aikaa, kun isojen moottoripyörien menekki oli heikentynyt, ja myös mopedialan veto hiipumassa. Uusi menestyvä haara alkoi mallista Formula 50 sekä skootterissa ensimmäisellä 2T-twinillä Formula 125:ssa, ja jymymenestyksiä olivat Dragster-mallit avoimesti esillä olevalla putkiristikkorungolla, etupyörän napaohjauksella sekä omintakeisella muotoilulla (New Yorkin MOMA-museo otti erään sellaisen näytteille Yhdysvalloissa). Dragsterin uudet 125- ja 200cm³ versiot esiteltiin vuoden 2018 EICMA-näyttelyssä Milanossa. Tällä välin 2000-vuosikymmenelle tullessa Italjet ajautui kriisiin: sen ulkomaalaiset tytäryhtiöt menivät vararikkoon, ja vain italialaishaara selvisi, nyt perustajan pojan Massimo Tartarinin johdolla. Hänen kaudellaan isoksi malliksi tuli Hyosungin 650cm³-moottorilla varustettu uusi Grifone 650, jonka rinnalle oli tarjolla 900cm³-versio John Bloorin Triumph-twinillä.
Ajan virtauksia seuraava Italjet valmistaa nyt mm. 4-pyöräisten mönkijöiden lisäksi myös E-polkupyöriä.
Lähteitä ja linkkejä
Lähteenä käytetty alkuvaiheessa pääasiassa Wikipedia NL-juttua, myöhemmin ehkä kuvia, siksi GFDL:
| Tavallisesti MotoWikiin kirjoitettujen tekstien tekijänoikeudet ovat niiden kirjoittajilla ja Motot.netillä on oikeus julkaista tekstejä vapaasti Motot.net-sivustolla. Kyseisten tekstien julkaisemiseen muualla tarvitaan kirjoittajien lupa.
GNU Free Documentation License Tämä artikkeli on poikkeuksellisesti kirjoitettu GNU Free Documentation License ehtojen mukaisesti. Tätä huomautusta ei saa poistaa ellei GFDL-ehtojen mukaista sisältöä poisteta. Tämän artikkelin lähde: Wikipedia |
