Pendine Sands on Etelä-Walesissa, Carmarthen-lahdella sijaitseva, noin 7 mailia pitkä, tasainen luonnonhiekkaranta. Etenkin 1920-luvulla hiekkarannalla ajettiin nopeusennätysajoja, sillä Iso-Britannian mantereen teillä oli voimassa 20 mph yleisrajoitus. Pendine-hiekkaranta oli suosittu siksikin, että matka myöskin ilman yleistä nopeusrajoitusta olleelle (ja yhä olevalle) Mansaarelle oli niin kilpailijoille kuin yleisöllekin paitsi hankala ja aikaa vievä myös kallis, kun taas Lontoon lounaispuolella sijaitseva Brooklands-rata koettiin yläluokkaiseksi, moottoriurheilun "Ascot":iksi (kuuluisa yläluokkaisen hienosteleva hevoskilpailujen pitopaikka). Hyvien yhteyksien päässä olevasta Pendine Sands-hietikosta tuli suosittu niin yleisön, tehdastiimien kuin ajan kuljettajasuuruuksien (mm. "Brooklandsin velho" Bert le Vack, George Dance (15-kertainen voittaja) tai Freddie Dixon) kilpailupaikka.

Moottoripyörien ennätysajojen ja kilpailujen lisäksi Pendine tuli 1920-luvulla tunnetuksi autoilla ajetuista nopeusennätysajoista: niihin osallistuivat suurmiehet Malcolm Campbell (ennätykset 1924, 1925 ja 1927), Sir Henry Segrave (ensimmäisenä 1927 Daytona Beachissa Sunbeam-kilpurilla 200 mph ylittänyt kuljettaja, ensimmäisenä henkilönä hetken aikaa sekä maa- että vesi-nopeusennätysten haltija, "Segrave Trophy"-palkinnon taustahenkilö), ja John Godfrey Parry-Thomas omalla 27-litraisella "Babs"-ennätysauto:llaan. Viimeksimainitun ajettua sillä uuden autojen nopeusennätyksen vuonna 1926 hän sai surmansa seuraavana vuonna ennätyksen parantelua yrittäessään. Pahoin tuhoutunut "Babs" oli haudattuna rantahiekkaan 1927-1969, mutta on nyt entisöitynä esilllä puolivuotiskierrolla, talvisin Brooklands-museossa ja kesäisin Pendinessa Museum of Speed-museossa. Hietikon merkitys 1920-luvun aikalaisilleen ilmenee esimerkiksi Brough Superior-moottoripyörillä Pendine-hietikolla ajetuista ennätyksistä, ja niiden kunniaksi nimetyistä "Pendine"-malleista: kuuluupa valmistaja George Brough nimenneen myös huvilansakin Pendine:ksi.

Nopeuksien noustessa ahtaan Pendine-hietikon suosio väheni verrattuna yhdysvaltalaisiin vaihtoehtoihin (Floridan rantahietikot, etenkin Daytona Beach, ja sitten suuret suolajärvet mm. Bonnevillessa). Alue otettiin Iso-Britannian asevoimien koealueeksi toisen maailmansodan aikana, ja siellä suoritettujen ammuntojen vuoksi rantahietikon käyttö on mahdollisten räjähtämättä jääneiden ammusten vuoksi edelleen rajoitettua, sen ollessa osittain yhä sotilasaluetta, joskin historiallisella hietikolla on järjestetty muistoajoja. Sodan aikana sitä lie käytetty vuoden 1944 Normandian maihinnousua varten tehdyissä kokeiluissa (mm. "Hobart`s Funnies" eli raivauskäyttöön modifioidut panssariajoneuvot).

Welsh TT (1922-1927)

Pendine-hiekkarannalla järjestettiin "Welsh TT"-nimen saaneita moottoripyöräkilpailuja rannalle luodulla 2 ½ mailin radalla alkaen elokuusta 1922. Heti ensi järjestyskerralla se veti ajan uutisissa arvioidut 40.000 katsojaa, jotka pystyivät telttailemaan rannalla ja sen vieressä sijaitsevilla dyyneillä. Luonnon hiekkaranta tarjoisi oivat puitteet myös, koska se oli tasaisempi kuin monet sen ajan maantiet, ja tasaisempi kuin epätasaisuudestaan kuuluisa Brooklands-ovaali, jonka korotettuja kaarteita tai kunnon perustuksia ei sen ajan rakennustekniikalla oltu pystytty toteuttamaan kestävästi (videolinkki Clive Dunfreen onnettomuudesta, jota edeltävissä otoksissa kuoppaisuus käy selvästi ilmi (englanninkielinen selostus)). Vuodesta 1928 lähtien kilpailu joutui muuttamaan nimensä "Welsh Hundred":iksi, sillä "Tourist Trophy"- ja TT-lyhenteet olivat Mansaaren TT-ajojen suojattu tuotenimi (Hollannin Assenissa järjestetty "Dutch TT" saa kuitenkin mansaarelaisten suostumuksella käyttää TT-nimeä virallisesti). Kilpailua ei järjestetty toisen maailmansodan aikana, ja se palasi 1948-1953 Eppynt Motor Cycle Road Races-nimellä, joskaan kilpailua ei enää pidetty puolustusvoimien käyttöön sodan aikana tulleella Pendine-hietikolla, vaan Brecon Beacons-vuorilla myös sotilasalueella sijainneella, vastapäivään ajettavalla 5 ¼ mailin radalla. Korean sota lopetti kilpailut Eppynt:issä, mutta kilpailuperinnettä on sittemmin yritetty käynnistää uudelleen: videoitu kierros ehdotetulla uudella Eppynt-radalla (englanninkielinen selostus)). Koska yleisten teiden eristäminen tilapäiseenkään kilpakäyttöön ei Britanniassa ole sallittua, ovat neuvottelut mahdollisesta kilpailusta vanhan Eppynt-radan seutuvilla vuodelle 2019 yhä kesken. Huvittavana yksityiskohtana viimeisen Welsh-TT:n jälkeen kilpailun pokaali oli vuosikymmeniä kateissa, ennen kuin kilpailut 1922 ja 1929 voittaneen Eddie Stephensin poika ilmoitti 2001 isänsä pokaalin olevan yhä hänen hallussaan: hän antoi sen sittemmin Carmarthenshire County Museumille, mikä lainaa pokaalia walesilaisten mp-kilpailujen palkinnonjakoseremonioita varten.

Welsh TT:n ja Welsh Hundredin muistoa ylläpitää nykyään Welsh Road Race-organisaatio, jonka sivuilla on lyhyt historiikki sekä alkuperäisen, vuoden 1922 kilpapalkinnon kuva.

"Babs" (1924-1927, 1969-jatkuu)

Nimillä "Chitty 4", "Higham Special" tai etenkin "Babs" tunnettu kilpa- ja ennätysauto kuului alun perin kuuluisan englantilaisen kreivi Louis Vorow Zborowski:n (20.2.1895 - 19.10.1924) neljän, lentokonemoottoreilla varustetun "Chitty Bang Bang"-kilpurin sarjaan (nimeä käytettiin sittemmin "Chitty Chitty Bang Bang-muodossa Ian Flemingin vuoden 1964 novellissa, mikä perustui kreivi Zborowskin romanttiseen tarinaan, siihen perustuneessa vuoden 1968 perhe-elokuvassa, sekä myöhemmässä musikaalissa). Chitty 4 oli varustettu edeltäjiään suuremmalla 27-litraisella, 450 hevosvoiman Liberty V12-lentomoottorilla, mistä voima siirtyi kuuluisasta "Blitzen Benz"-kilpurista (1910 nopeusennätys) otetun vaihteiston kautta takapyörille. Kreivi Zobrowski suunnitteli myös "Higham Special"-nimellä kulkeneen auton yhdessä Clive Gallop:in kanssa (joka myöhemmin kuuluisi Bentley-autonvalmistajan värikkääseen, mm. miljonääreistä koostuneeseen "Bentley Boys"-tiimiin, mikä voittaisi Le Mans-kilpailun 1920-luvun lopulla pitkänä sarjana): nimi juontui Zborowskin kilpailuonnettomuudessa kuolleelta isältään perimästä Higham Park-kartanosta. Valitettavasti vuonna 1924 Mercedes-Benz:in kilpatiimiin kuljettajaksi noussut kreivi Zborowski menehtyi vasta 29-vuotiaana tuon vuoden Italian GP:ssä Monzassa ajettuaan ulos ja osuttuaan puihin. Kilpa-auto kulkeutui tämän vuoksi introssa mainitun; Leyland-yhtiön suunnittelijana ennen nopeusajojaan toimineen John Godfrey Parry-Thomas:in (In Memoriam- henkilöesittely (englanniksi)) omistukseen, jolloin se sai nykyisen "Babs"-lempinimensä.

Parry-Thomas suoritti moottoriin erinäisiä kehitystoimenpiteitä (erikoismännät, neljä Zenith-kaasutinta), ja saavutti sillä vuonna 1926 Pendine-hietikolla uuden maa-ajoneuvojen nopeusennätyksen 171,02 mailia tunnissa, eli 273,6 km/t, mikä ylitti Malcolm Campbellin edellisenä kahtena vuotena myös Pendinessa ajamat ennätykset yli 20 maililla tunnissa. Parry-Thomas palasi Pendineen vuonna 1927 yrittämään uutta ennätystä (PATHÉ-uutisfilmi (mykkä)), mutta menetti "Babs":in hallinnan noin 100 mailin nopeudessa (ilmeisesti vasemman takapyörän vian tai luhistumisen vuoksi, myös vetoa moottorilta akselille välittävän ketjun katkeamista epäiltiin). Auto kieri ympäri lukuisia kertoja, ja kuljettaja sai niiden aikana kuolettavia vammoja. Romuttunut "Babs" kävi läpi onnettomuustutkinnan, minkä jälkeen sen tuulilasi ja mittarit lyötiin rikki, penkki tärveltiin, ja auto haudattiin rantahietikkoon. Campbell ottaisi Pendine Sands-ennätyksen haltuunsa 1928 viimeisen kerran, hieman reilun 3 mph parannuksella - joskin absoluuttinen nopeusennätys maalla oli tuolloin jo korkeampi, ajettu Daytonassa.

Vuonna 1967 walesilainen insinööri Owen Wyn-Owen päätti kaivaa auton taas esiin. Koska onnettomuuspaikka oli maailmansodan aikana tullut Iso-Britannian puolustusvoimien käyttöön, vaadittiin Wyn-Owenilta auton esiin kaivamiselle Parry-Thomasin jälkeläisen suostumus: tarvittu sukulainen löytyikin viimein vuonna 1969, ja "Babs":in esiin kaivaminen sai lupansa. (Videolinkki auton esiin kaivamisesta (englanninkielinen selostus)). 42 vuotta hautautuneena olleen kilpa-auton moottori oli yhä pelastettavissa, mutta muuten sen osat ja tuhoutunut korikin olivat tärveltyneet suolaisessa haudassaan. Auto oli auttavaan ajokuntoon laitettuna jo vuonna 1970 käytettävissä esittelyajoihin, joskin täydellinen entistäminen malleista tai piirroksista uudelleen valmistetuilla osilla kesti vielä vuosia. Auto on vuodesta 2007 lähtien ollut vaihtovuoroisesti talvisin esillä Brooklands- ja kesäisin Pendine-museoissa. Videolinkki: Babs koekäyttö kesäkuu 2015 (äänekäs)

Samankaltaisia hiekkaranta-nopeusajopaikkoja (lista ei ole kattava)

• Floridan ja Kalifornian hiekkarannat nopeusennätys- ja moottoriurheilupaikkoina

• Le Touquet (Paris-Plage) on ollut merkittävä urheilupaikka vuodesta 1903, jolloin paroni de Coubertin (olympialiike) ryhtyi siellä järjestämään erilaisia ulkoilu- ja urheilutapahtumia. Moottoriurheilun saralla hiekkaranta on tunnettu hullunkurisista motocross- eli hiekkacross-massatapahtumista, joiden osallistujamäärä nousi tuhatkuntaan motoristeja vuonna 2020. Red Bull Enduropale Du Touquet Main Race-kooste 2020 (englanniksi).

• Les Sables - d`Olonne on Ranskan länsirannikolla (Atlantin rannikolla) Pays de la Loire-maakunnassa sijaitseva rannikkokunta, jonka pitkää hiekkarantaa on käytetty niin nopeusajoissa kuin ajoneuvojen kilpaikuissa

Lähteet

• Jackson, Colin: Classic British Motorcycles, Fonthill Media
• TELEGRAPH-lehden tarina Welsh-TT:n palkintopokaalin löytymisestä
• In Memory of John Godfrey Parry-Thomas (edellä tekstissä linkitetty muistokirjoitus)
• Wikipedia-artikkelit aiheesta (siksi, ja lisättävien kuvien takia GFDL)

Koosteli mustavi