Motowiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

George Brough`n [braff] Nottinghamissa perustamaa, 1919-1940 "ultra high end"-moottoripyöriä, mp-sivuvaunuja sekä pienen määrän autoja valmistanutta Brough Superior:ia kutsutaan moottoripyörien Rolls-Royceksi (H. D. Teague, The Motor Cycle-lehti). BBC:n Timeshift-sarjan ohjelma "The Glory Days of British Motorcycles" (englanniksi)) esittää, että sen SS100-malli oli ensimmäinen superpyörä.

Yrityksen kokonaistuotanto 21 vuoden aikana oli vain 3.048kpl moottoripyöriä ja 85kpl autoja - moottoripyöristä noin tuhannen on arvioitu säilyneen nykypäiviin asti. Monimutkainen, huipputarkka valmistusprosessi nosti tuotteiden hinnan niin korkeaksi, että ne olivat alun alkaenkin vain hyvin varakkaiden kansalaisten (usein aikakautensa kuuluisuuksia kuten näytelmäkirjailija-kriitikko-sosialisti George Bernard Shaw tai upseeri T.E.Lawrence "Arabian Lawrence") ulottuvilla: hintahaitari 1930-luvulla oli 100-185 puntaa moottoripyöristä ilman erikoisvarustelua, kun Iso-Britannian keskivuosiansio samaan aikaan oli noin 200 puntaa. Eksklusiivisuus tarkoittaa, että Brough Superiorin huippu- tai erikoismallit ovat saavuttaneet museoajoneuvojen huutokaupoissa astronomisen korkeita hintoja: jopa osakasana, eli kalliisti entisöitävänä aihiona myyty SS100-mallinen "survivor"-moottoripyörä on noussut yli 400.000 US-dollarin hintaan. Myös vähemmän tehokkaat mallit ovat toki hinnoissaan, mutta kuitenkin vielä alle 100.000 US-taalan luokassa.

Brough Superior`in mp-mallisto käsitti tuotannon aikana vain 19 perusmallia - tosin pyörät tehtiin vain tilauksesta, eli kahta täsmälleen samanlaista yksilöä löytynee vain vähän. Malleista kuuluisin on SS100 (Super Sports, tehtailija George Brough:n henkilökohtaisesti takaama 100mph-koeajonopeus ennen luovutusta), mutta sen valmistumismääräksi on arvioitu vain 383kpl. Suosituin malli oli SS80 (ennen luovutusta koeajettu vähintään 80mph nopeuteen), jota valmistui 1.086kpl (ainakin yksi SS80 kuuluu olevan Suomessa, ja ultraharvinaisuutena yksi Brough Superior-autoista). Yhtiö keskeytti ajoneuvotuotantonsa toisen maailmansodan syttymisen jälkeen vuonna 1940, kun tilatut ajoneuvot oli luovutettu asiakkailleen. Sodan päätyttyä yhtiön käyttämiä isoja JAP:n tai Matchlessin V2-moottoreita ei kumpaakaan enää ollut saatavilla, eikä George Brough löytänyt laatuvaatimukset täyttäviä korvaavia tuotteita. 1938 esitelty "Golden Dream"-malli nelisylinteri-bokserilla taas oli valmistuskustannuksiltaan aivan liian kallis sodanjälkeiseen aikaan. Yhtiö jatkoi kuitenkin asiakkaidensa varaosatarpeista huolehtimista, oli alullepanijana 1958 Brough Superior-omistajien klubia perustettaessa, ja se valmisti edelleen tarkkuusosia alihankintana eri tilaajille aina 1960-luvulle. George Brough siirtyi 79-vuotiaana tuonpuoleiseen 12.1.1970.

Vuonna 2008 vanhojen moottoripyörien intohimoinen harrastaja Mark Upham hankki omistukseensa tuotemerkin "Brough Superior" oikeudet. Vuonna 2013 hän antoi toimeksi mp-suunnittelija Thierry Henriette`lle luoda uudenaikainen Brough Superior-moottoripyörä. Vaivaiset kolme kuukautta myöhemmin uuden SS100:n prototyyppi esiteltiin yleisölle Milanon messuilla. Juttua kirjoitettaessa ei ole tiedossa onko projekti edennyt tuotantovalmiuteen, mutta kotisivussa on 12/2015 jokin "kohtaus".


Historiikkia

George Brough oli kilpa-ajaja, suunnittelija ja myös jossain määrin showmies. Hänen isänsä William Edward Brough valmisti itsekin Brough-nimellä pääasiassa moottoripyöriä (1902-1926), mutta yhtiössä osakkaana olevan, Williamin nuoremman pojan Georgen mielestä ne eivät tarjonneet tyydyttävän korkeaa suorituskykyä eikä liioin tavoiteltua korkeaa laatua. Isä ei uskonut tehokkaiden kalliiden moottoripyörien käyvän kaupaksi heti ensimmäisen maailmansodan jälkeisenä aikana, eikä hän siksi suostunut 19-vuotiaan Georgen suunnitelmiin - eritoten suunnitellun "Superior"-merkkinimen sanotaan olleen hänelle aluksi henkilökohtainen loukkaus. Hänen kerrotaankin tokaisseen: "I suppose that makes mine the Brough Inferior" ("ilmeisesti minun tuotteeni muuttuvat nyt huonommiksi Brough`eiksi"), kun poika paljasti 1919 ryhtyvänsä tekemään "parempia Brough":eja (yhtiön nimi kuuluukin siksi kirjoittaa ilman tavuviivaa) isänsä yhtiön naapurustossa Haydn Roadilla. Nämä paremmat Brough`it kuvastivat pojan tavoitteita, vaikkakaan alun Mark I- ja II-moottoripyörät eivät vielä nousseet yhtiön kultakauden myyttiseen maineeseen. Koska tuotteita tehtiin ainoastaan tilauksesta niissä toteutettiin lähes aina asiakkaan erikoistoivomuksia, minkä vuoksi etenkään huippumalleissa ei ole juuri kahta täsmälleen samanlaista yksilöä.

Tuotantotapa oli erittäin hidas tavoitellun korkean laadun saavuttamiseksi. Jokainen tuote koottiin kahdesti: ensi kerralla osat sovitettiin tarkalleen kohdilleen, mutta sitten tuote purettiin ja osat käsiteltiin toivotulla tavalla, ja lopulta tuote kasattiin uudelleen erittäin tarkasti. Jokainen moottoripyörä koeajettiin (monesti George Brough itse suoritti testiajon), ja sen oli saavutettava vähintään luvattu huippunopeus (SS100:ssa 100 mailia eli 160km/t, SS80:ssa vastaavasti 130km/t), sillä George Brough takasi suorituksen henkilökohtaisesti. Jos taas moottoripyörä ei saavuttanutkaan sille luvattavaa nopeutta se palautettiin korjattavaksi tarvittavan monta kertaa, kunnes se täytti vaatimukset. Alla linkitetty Jay Lenon ajovideo SS100:lla kertonee osaltaan pyörän miellyttävistä ajo-ominaisuuksista, ja valmistusajankohtansa tiestön kuntoon nähden SS100:a voi sanoa ensimmäiseksi superpyöräksi. George Brough`in sanotaan aluksi närkästyneen, kun Sir William Lyons kopioi ""SS100":n vuonna 1929 ensimmäisen "Swallow Sidecar"-yhtiönsä (markkinointimerkki myöhemmin JAGUAR) automallin nimeksi, mutta heistä tuli sittemmin läheisiä ystäviä.

Brough Superiorien osien sovitukset ja viimeistely olivat verrattavissa (ja mainoksissa laatua verrattiinkin) Rolls-Roycen autoihin, ja ne olivatkin aikansa kalleimpia katukäyttöön rekisteröitäviä moottoripyöriä maailmassa. Anekdootti kertoo, että Rolls-Roycella oltiin suivaantuneita moottoripyörätehtailijan julkeudesta verrata itseäään heihin. Rolls-Royce lähetti tarinan mukaan tarkastajansa Nottinghamiin tutkimaan väitteen todenperäisyyden ja kieltämään vertailut jatkossa. Vierailusta vihiä saanut George Brough ehti kuitenkin siivota pajan, ja pistää työntekijänsä kasaamaan moottoripyöriä valkoiset hansikkaat käsissään. Tällaisesta laadusta ällistyneet Rolls-Roycen inspehtorit joutuivat myöntämään, että Brough Superiorin valmistustyö oli itse asiassa laadukkaampaa kuin heidän yhtiössään. Tiedäpä tuosta, mutta vertailu sai jäädä voimaan, ja toisen maailmansodan aikana Brough Superior itse asiassa tulikin "osaksi" Rolls-Roycea, sillä se kokosi mm. hävittäjälentokoneissa käytettyjä Rolls-Roycen V12-"Merlin":ejä.

Sodan päättyessä maailma oli muuttunut paljon. 1920-luvun "Roaring Twenties" ja 1930-luvun äveriäiden piirien luksuselämä oli vaihtunut umpivelkaantuneen Iso-Britannian kurjuuteen, suuriin sodan uhrilukuihin ja raunioitettuihin kaupunkeihin, ja myöskin mp-maailmassa paljon oli muuttunut. Brough Superiorin pääasiallinen moottorintoimittaja JAP oli tullut Villiers`in nielemäksi, ja sen isojen nelitahtimoottoreiden valmistus oli lakkautettu. Myöskään Matchlessin isoja MX-sarjan V2-moottoreita ei enää valmistettu, eikä Vincent HRD:n iso V2-urheilumoottorista ollut luonteeltaan riittävän täyteläinen luksuspyörään - tokkopa sitä olisi edes saanut. 1938 koemallina esitellyn "Golden Dream":in nelisylinterisestä päällekäisbokserista taas ei ollut järkeväksi tai kustannuksiltaan siedettäväksi korvaajaksi, vaikka sen erikoinen H-moottori kävikin silkinpehmeästi (vastakkain pyörivät kaksi pinkattua normaalia bokseria kumosivat toistensa värinät ja vääntömomentit). Brough Superior ei siksi enää aloittanut uudelleen mp-valmistusta, vaan jatkoi hienomekaanisten laitteiden alihankintatöitä aina 1960-luvulle asti, ja ylläpiti paitsi Brough Superiorien varaosahuoltoa myös oli aktiivisesti tukemassa Brough Superior Owners` Clubin perustamista vuonna 1958. George Brough menehtyi 79-vuotiaana 12.1.1970


Merkittäviä malleja

Varhaisia malleja

Ennen SuperSports-sarjaa Brough Superior tarjosi "Mark I"-mallia (SV/OHV) ja "Mark II"-mallia (Standard/Sports). Varhaisen ja keskivaiheen moottoreina oli 500-kuutioinen OHV sekä SV-moottorit 680 "Junior" tai 750-kuutioisina. Mallit eivät saavuttaneet suosiota, ja niiden tuotanto lopetettiin jo varsin pian.

SS 100

Brough Superiorin SS100-mallisarja (1924-1940) lukuisissa eri variaatioissaan on merkin kaikkein nimekkäin, vaikkakaan niitä ei tiettävästi valmistettu kuin 343kpl. Moottorit olivat hieman vajaa 1.000-kuutioisia OHV-V2:ia, joko JAP:eja tai Matchless:in MX-sarjaa, mutta ne kokivat Broughilla erinäisiä virityksiä etenkin nopeusennätysajoihin. VMPK-foorumitietona tätä isoa mallia toimitettiin Ruotsiin 9kpl (joista osa yhä kateissa), ja yksi on esillä Tukholman Sollentunassa, hienossa "MC Collection"-museossa. Myös alla linkitetyssä Iso-Britannian suurimmassa National Motor Museumissa lie usea Brough Superior. Suomeen SS100-malleja ei tiettävästi ole tullut, eikä niitä varmaan nykyisellä puolen miljoonan dollarin hintatasolla enää uustuontina maailmalta tulekaan. "100" tarkoittaa tässä tapauksessa George Brough`n henkilökohtaisesti takaamaa ainakin 100 mailin (~160km/t) huippunopeutta. Melko tuoreeltaan (1.12.2014) Bonham`s:illa eräs 1929 Brough Superior SS100 Alpine Grand Sports saavutti moottoripyörien huutokauppahintojen ennätyksen 315.100 puntaa (reilut 397.000€, lähde Moto-Station FR - Cyclone-jutun linkeissä päivittyvä Vintagent-tilasto kalleimmista huutokaupatuista pyöristä missä lukuisia SS100-Brough`eja kuvineen).

SS 80

Brough Superiorin SS80-mallisarja (1922-1940) oli menekkimalli 1.086 valmistetulla kappaleellaan. Moottorit olivat 1.000ksm SV-V2:ia joko JAP:n tai Matchlessin valmistamina. "80" tarkoittaa tässä tapauksessa myöskin taattua huippunopeutta (mph). Ei vielä pengottu TRAFI-ajoneuvotilastoa Suomen mahdollisesta rekisteröidystä kannasta.

SS 680

Brough Superiorin SS680-mallisarja (1926-1936) oli varustettu JAP:n 680-kuutioisella OHV-V2:lla, ja arvioitu valmistusmäärä oli 547kpl. "680" tarkoittaa tässä tapauksessa iskutilavuutta.

11.50

11.50 oli sivuvaunu- ja pääasiassa poliisikäyttöön tarkoitettu malli (1933-1940) minkä moottorina oli JAP:n 1.096-kuutioinen SV-V2. Valmistusmääräksi arvioidaan 308kpl. Mallinimen "11" tarkoittaa RAC-verohevosvoimia (poraus**2 x sylinteriluku / 2,5) kun taas "50" bhp-tehoa. Brittiläinen verohevosvoimien laskentakaava oli eräs syy miksi sikäläisistä moottoreista tehtiin aikanaan mielellään pitkäiskuisia, ja esitystapa voi olla myös murtoluku kuten 8/40. Verohevosvoimat olivat aikoinaan suosittuja Euroopan eri maissa ja erilaisilla laskentakaavoilla, Ranskan käyttäessä "cheval vapeur"- l. CV-lukua (ks. vaikkaoa Citroën 2CV tai 11CV), kun Saksassa oli käytössä Iso-Britannian kaltainen murtoluku-esitystapa. "11.50"-mallissa sanotaan 50bhp (37kW) sijaan olleen tuskin 30 bhp (22kW) todellista tehoa.

Four / Austin Four

Brough Superior Four tai "Austin Four"(1932-1934) oli sivuvaunukäyttöön tarkoitettu moottoripyörä pienen "Austin 7"-auton 747ksm ja 10,5 verohevosvoiman rivinelisylinterimoottorilla, mikä ensiesiteltiin 1931 Olympia Motorcycle Show`ssa. Brough ei muuttanut auton voimapaketin rakennetta, ja siksi vaihteiston jatkeena ollut kardaaniakseli kulki BS4:n keskilinjalla, pakottaen ratkaisuksi paritakapyörät. Ne olivat kuitenkin niin lähellä toisiaan, ettei erillistä tasauspyörästöä tarvittu, ja raskaan yhdistelmän painon jakaminen ylimääräiselle 4:lle renkaalle oli hyödyksi. BS4 on rakenteen vuoksi toki kertomusten mukaan sooloajossa "erikoinen" ajettavuudeltaan. Mallia valmistettiin 10kpl, ja viimeinen kadoksissa ollut yksilö löytyi hiljattain ladosta Bodmin`isa (Cornwall) kuolleen keräilijä Frank Vague:n seitsemän muun kadonneeksi luullun Brough Superiorin lisänä. Pyörät (5 raatoa ja 3 osakasaa) on tarkoitus saada kaupaksi tammikuussa 2016 Las Vegasin vintage-moottoripyörien huutokaupassa, ja etenkin nyt latolöydetyn viimeisen SB4:n on odotettu nousevan järkyttäviin hintoihin.

Erikoismallit ja prototyypit (mp)

"Golden Dream" on 1938 Earl`s Court-näyttelyssä Lontoossa ensiesitelty raskas moottoripyörä missä oli erikoinen 996ksm pinottu nelisylinterinen OHV-bokserimoottori, itse asiassa H-moottori. Sen kaksi päällekäistä kaksisylinteribokseria oli tässä moottorissa yhdistetty yhteiseen voiman ulosottoakseliin, ja moottorit kävivät vastakkaisesti: tällä tavoin ne kumosivat toistensa 1./2. asteen värinät, ja vastakkain pyörivät kampiakselit samoin runkoon välittyvän vääntömomentin, eli moottorin käynti oli erittäin tasainen. 1938 prototyypin lisäksi 1939 valmistui viisi Golden Dream`ia lisää, mutta toisen maailmansodan syttyminen katkaisi kehittelyn eikä George Brough ottanut tuotantokustannuksiltaan kallista moottoria enää käyttöön sodanjälkeisessä markkinatilanteessa. Voidaan spekuloida kävikö Brough`in tapauksessa kenties samoin kuin Crockerille, eli sodanaikainen Rolls-Royce Merlin V12-lentomoottoreiden valmistus opetti muunlaisen tuotannon olevan omistajalleen yksinkertaisesti paljon kannattavampi kuin kalliiden moottoripyörien valmistaminen.

"Pendine" oli 1927 esitelty viritetty versio SS100:sta, minkä huippunopeudeksi oli taattu ainakin 110mph (~180km/t). Pendine Sands taas oli laaja hiekkainen rantaosuus Wales`issa, missä vuosisadan alkupuolella oli ajettu lukuisia nopeusennätyksiä. Noel Pope osti 1939 erään Brough Superior Pendine`n ja ajoi sillä Brooklands-radalla kierrosnopeudeksi 107mph (172km/t) sivuvaunu kytkettynä sekä 124mph (200km/t) soolona. Nämä ennätykset ovat tietenkin yhä voimassa ja lyömättömiä, sillä Brooklands`in maapohjan ostanut VICKERS-yhtymä katkaisi rataovaalin 1939 rakentaessaan lentokonetehtaalleen kiitoradan - tuhotyö on yhä tarkastettavissa korotetun Byfleet-eteläkaarteen katketessa kesken, ja rapistuneen ovaaliradan entistäminen on vaadittavien huimien summien takia erittäin epätodennäköistä.

Brough Superior-autot (1935-1939)

Brough Superior 4 litre
George Brough valmisti arviolta 85kpl Brough Superior-autoja vuosien 1935-1939 välisellä ajanjaksolla. Ensimmäinen 1935-36 valmistunut "4 litre"-auto perustui HUDSON-alustaan ja sen 8-sylinteriseen 4.168-kuutioiseen ja 85kW SV-rivimoottoriin. Kori oli avoin kaksiovinen, kangaskatolla ("drophead") kuten suurin osa myöhemmästäkin tuotannosta, ja birminghamilaisen Atcherley`n valmistama. Tässä autossa ei vielä käytetty yhtiön nimeä, sillä George Brough`in mielestä se erottui kilpailijoistaan muutenkin. Suorituskyky oli aikalaisekseen merkittävä 140km/t huippunopeudella ja noin 10s.-kiihtyvyydellä 0-100km/t (vain erikoiset huippumallit kuten Mercedes-Benz 500K/540K saattoivat kulkea 160km/t, ja ainoastaan isot ahdetut Duesenberg SJ:t tarjosivat 320hv tehoillaan raskaalle autolle ällistyttävän n. 220km/t nopeuden ja 9s-kiihtyvyyden).


Kahdeksansylinterinen Hudson-moottori ei 1936 enää ollut saatavilla, vaan sen korvasi 3.455-kuutioinen 80kW SV-rivikuutonen mitä tarjottiin myös 100kW-ahdinversiona. Rungon mitat olivat kutistuneet hieman, eli suorituskyky pysyi samana tai parani vielä hieman. Tarjolla oli sedan-koreja, mutta suurin osa 1936-1939 valmistetusta 80kpl "3.5 litre"-autoista oli edelleen "drophead"-tyyppisellä korilla. Suomen TRAFI-ajoneuvotilastossa oleva Brough Superior-auto lie tätä "3,5 litre"-mallia (ei tarkennusta).

Viimeinen yksittäiskappaleena valmistettu "XII"-malli 1938 oli varustettu Lincoln Zephyr`in 4.387-kuutioisella V12-moottorilla ja George Brough`in suunnittelemalla alustalla missä oli FORD-akselistot ja GIRLING-jarrut. Isokokoisen (pituus 5,6m eli vaikkapa Mercedes-Benz`in 600-diktaattorimallin SWB-version mittainen) auton kori oli Charlesworth-koripajan valmistama, ja auto on säilynyt nykypäiviin asti. Toisen maailmansodan puhkeaminen syyskuussa 1939 ja siirtyminen sotateollisuuden pysäytti rauhan ajan tuotteiden valmistamisen.

Kilpailumenestystä ja ennätyksiä

George Brough itsekin osallistui kilpailuihin tyypillinen lätsä päässään, ja Brough Superiorit pitivät hallussaan sarjavalmisteisten moottoripyörien nopeusennätystä (katkoin) 1925 lähtien aina Vincent HRD Black Shadown ennätykseen 1949 asti - johon mp-tuotantonsa lopettanut Brough Superior ei tietenkään enää voinut vastata. Saavutuksia olivat mm.:

  • 1922 George Brough, ensimmäinen Brooklands-kierros SV-moottoripyörällä yli 100mph-nopeudella
  • 1935: Eric Fernihough, Brooklands mp-kierrosnopeusennätys (kaikki luokat), 123,58mph (198,88km/t)
  • 1936: Eric Fernihough, moottoripyörien 1 mailin nopeusennätys, 163,82mph (263,64km/t)
  • 1937: Eric Fernihough, moottoripyörien nopeusennätys lentävällä kilometrillä, 169,8mph (273,3km/t)
  • 1937: Eric Fernihough, sivuvaunullisen moottoripyörän nopeusennätys lentävällä kilometrillä, 137mph (220km/t)


Huomautus: ainakin Wikipedia EN:n listaus sarjapyörien nopeusennätyksistä osittain virheellinen, puutteita.


T.E.Lawrence "Lawrence of Arabia"

Eräs kuuluisista Brough Superior-omistajista oli Britannian erilaisissa hieman salamyhkäisissä tehtävissä (mm. Negev-autiomaan kartoitus sotilaallisiin tarkoituksiin arkeologisen tutkimusmatkan varjolla) sekä sotatoimissa arabimaissa urheutta osoittamalla suurta mainetta saavuttanut arkeologi, upseeri ja diplomaatti Thomas Edward l. "T.E." Lawrence (16.8.1988 - 19.5.1935). Hän oli lahjakas kirjoittaja (mm. tiiliskivimäinen omaelämänkerrallinen "The Seven Pillars of Wisdom"-kirja), ja lie ollut merkittävässä asemassa arabikapinassa Turkin ottomaanista valtakuntaa vastaan 1916-18, joskin suuri maine perustuu amerikkalaisjournalisti Lowell Thomas`in varsin sensaatiohakuiseen kertomukseen arabikapinan vaiheista, sekä myöhempiin yliampuvan dramaattisiin esitelmä-näytelmiin tapahtumista. Englantilaisittain voisi sanoa: "Yes, but... the money was good".

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen everstin arvolla sotilasuraa pääasiassa RAF:ssa (kuninkaallisissa ilmavoimissa) tehnyt T.E.Lawrence nautti paitsi vauhdikkaasta työstään myös oli innokas motoristi. Hän omisti kaikkiaan kahdeksan Brough Superior-moottoripyörää, joista kahdeksas oli kuitenkin vasta valmistumassa. Niistä ensimmäinen oli nimetty "Boanerges":iksi (arameankielestä, "ukkosen pojat") ja myöhemmät "George" I-VII. Eläkkeelle 46-vuotiaana siirryttyään hän muutti Dorset-kreivikuntaan (Lounais-Englanti) Warehamiin lähelle Bovingtonin panssarivarikkoa (Lawrence oli palvellut 1920-luvulla lyhyen ajan panssarijoukoissa, ja hänen huvilansa maapohja oli ostettu sukulaisilta). Juuri huvilansa lähistollä, allaan seitsemäs Brough Superior "George VI" rekisteritunnuksella GW 2275 (ollut esillä mm. Imperial War Museum:issa), T.E. Lawrence näki tiessä olleen painanteen takia siellä tie ilmeisesti tukkien pyöräilleet pojat liian myöhään, ja heitä väistääkseen ajoi ulos tieltä. Epäonnekseen hän sai kaatuessaan päävamman, mikä osoittautui kuusi päivää myöhemmin 19.5.1935 fataaliksi. Onnettomuus ja kuuluisan miehen traaginen kuolema herätti paljon huomiota.

Sir Hugh Cairns ja moottoripyöräkypärä

T.E.Lawrencen onnettomuudella oli nykypäivään asti vaikuttavia seuraamuksia. Häntä sairaalassa hoitanut neurokirurgi Hugh Cairns alkoi tapahtuneen vuoksi tutkia laajalti mp-läheteille sattuneita päävammoja, mitkä olivat aiheuttaneet tarpeettomia kuolemia. Tutkimuksen tuloksena Cairns loi ensimmäiset suojakypärät niin sotilasmotoristeille kuin laskuvarjojääkäreille, mitkä tulivat käyttöön jo toisen maailmansodan aikana, ja ovat esiaste nykyisille mp-kypärille. Sittemmin aateloitu Sur Hugh Cairns otti myöhemmin vastaan Oxfordin yliopiston ensimmäisen Nuffield-professuurin, erikoisalana erityisesti neurokirurgia. Alkuperäinen "potta"-kypärä on toki kehittynyt valtavasti, ja on pelastanut lukemattomia ihmishenkiä.


Kilpailevia tai samankaltaisia valmistajia

Coventry-Eagle (1897-1939, jatkunut polkupyöräalalla)

Oli Coventryssa alunperin Hotchkiss, Mayo & Meek-nimellä polkupyörien valmistamisen aloittanut yritys. Vuonna 1897 Meek lähti yhtiöstä, jolloin se sai uudeksi nimekseen Coventry-Eagle Motor Company aloittaakseen aikansa uuden ilmiön, moottoriajoneuvojen ja etenkin moottoripyörien valmistamisen. Vuosi 1898 meni vielä tuotteita suunnitellessa, mutta 1899 sillä oli tarjoita jo ensimmäisiä omia, korkealla laadulla käsityönä valmistettuja moottoripyöriä. Yhtiö käyttäisi toimintansa aikana eri moottorinvalmistajien (Blackburne, JAP, Matchless, Sturmey-Archer ja Villiers) tuotteita, ja suuntaisi resurssinsa parhaaseen mahdolliseen lopputuotteeseen. Ensimmäinen maailmansota aiheutti tauon toimintaan. Sodan jälkeen eräs perustajista, Percy Mayo, lyöttäytyi yhteen George Brough`n kanssa valmistaakseen "ideaalia moottoria". Herrat ajautuivat kohta taas erilleen, ja George Brough perusti omaa nimeään kantavan, pääjutussa esitellyn yrityksensä. Coventry-Eaglen 980-kuutioisella JAP:lla ollut "Flying Eight", eräs aikansa ikonisimmista moottoripyöristä, muistutti itse asiassa paljonkin samaa moottoria käyttävää Brough-mallia. Myös Coventry-Eagle S 25:ssa oli vielä Brough-mallien kaltainen, etuosastaan pyöristetty satulatankki - eräitä ensimmäisistä lajiaan (ensimmäinen oli vuonna 1924 Howard R. Davies`in pyörissä, ks. HRD-Vincent), kun polttoainesäiliöt sijoitettiin tuolloin yleisesti vielä ylimpien runkoputkien väliin: satulatankista tuli 1920-luvun loppupuolella käytännön ja muodin sanelema pakkoratkaisu.

Vuonna 1930 maailmanlaajuiseksi laajentunut suuri talouslama pakotti myös Coventry-Eaglen keskittymään pieniin, ostajien kovin laihoille lompakoille sopivampiin kaksitahtimalleihin, joskin pienet mallit olivat olleet tarjolla lippulaivamalliston rinnalla jo vuodesta 1919 lähtien. Yhtiö myös palasi juurilleen, eli valmisti taas polkupyöriäkin selvitäkseen lamavuosien yli: 1930-luvulla lanseeratuista "Falcon"-urheilupyöristä tulisikin toisen maailmansodan jälkeen yhtiön päätuote. Moottoripyörien valmistus keskeytyi vuonna 1939 sodan syttymisen vuoksi: yhtiö palasi sodan jälkeen markkinoille uudella 250 cm³-mallilla, mutta totesi pian olevansa aivan liian pieni yritys pärjätäkseen yhä enemmän suurvalmistajille (vaikkapa Collier-suvun AMC (UK) minkä alaisuuteen moni merkki tuli) keskittyvillä mp-markkinoilla. Toiminta jatkui 1930-luvulla aloitetun Falcon-nimen alla, ja 1950-luvulta lähtien kilpapyöräilijä Ernie Clements`in johtossa ollut yritys solmi 1970-luvulla yhteistyösopimuksen belgialaisen kilpapyörä-supertähti Eddie Merckx`in kanssa mikä toi sille suurta menestystä. Se meni 1978 Elswick Hopper plc:lle, ja Elswick`in eri polkupyörämerkit keskitettiin 1984 Falcon Cycles-divisioonaan. 1980-luvulla Eurooppaa valloittamaan lähteneiden aasialaismerkkien raju hintakilpailu aiheutti myös Falconille vaikeuksia, mikä tiesi useaa omistajanvaihdosta ennen kuin se päätyi Lontoon pörssin Alternative Investments-markkinolla noteeratulle Tandem Group plc:lle vuonna 1995. "Coventry-Eagle"-nimen asemointi muutettiin Falconin alaisuudessa jo 1970-luvulla: kunniakas luksusmerkki muuttuikin USA-vientimalliston alapäähän sijoittuvaksi edullisten, karsittujen pyörämallien merkiksi, ja näyttää nyt hyllytetyn.

Croft-Cameron "Super Eight" (1923-1926)

Insinööri J.E.Cameron Croft valmisti Coventryssä nimeään kantavia Croft-Cameron–moottoripyöriä vain lyhyen ajan, vuosina 1923-1926. Se on parinkymmenen askeleen päästä vaikea erottaa Brough Superioreista tai Coventry-Eagleista, mutta samankaltaisuus on luonnollinen seuraamus kun kaikki kolme käyttivät sen ajankohdan parasta insinööritietämystä, eli edustivat "teknistä huippua". Croft-Cameronin suosituin moottori oli kuuluisan lentomoottorivalmistaja ANZANI:n (mm. 1909 Louis Blériot:n Kanaalin ylitys lentokoneella, missä oli nokalla Anzani-W3) englantilaistytäryhtiö British Anzanin 996 cm³ 8-venttiilinen V2-moottori. Vaihteisto oli brittityyliin erillinen, ja Croft-Cameroneita sai joko 3-vaihteisella Sturmey-Archerin tai valinnaisella 4-vaihteisella Jardine:lla, mikä oli suositumpi. Mallinimeksi pyörälle tuli "Super Eight": sitä sai 8V:n rinnalla 4V-versiona, tai kumpaakin hieman suuremmalla moottorin iskutilavuudella.

Croft-Cameroneiden erikoisuus muihin aikalaisiinsa verrattuna oli eräs ensimmäisistä kaksoiskehtorungoista: se oli huomattavasti kilpailijoitaan jäykempi ("jämerä kuin bunkkeri", kuului mainos juuri päättyneen maailmansodan hengessä) ja ohjautui siksi niitä tarkemmin, mitä aikakauden Motor Cycling-lehden koeajokertomuskin korosti. Croft-Cameroneiden tarkkaa valmistusmäärää 3 tuotantovuoden aikana ei tiedetä, kuten ei tiedetä itse yrityksestäkään juuri enää mitään, mutta sen yksilöiden arvellaan tavoittavan Brough Superioreille tai Coventry-Eagleille tyypillisiä 160-200.000 GBP huutokauppahintoja (tämä yksilö myytiinkin kokonaishintaan 203.100 GBP linkitetyn BONHAMS-esittelysivun mukaan. Lisätietoa (englanniksi) ja kuvia: SILODROME Gasoline Culture: 1924 Croft-Cameron sekä Bonhams huutokaupan luettelo, samaisen 1924 Croft-Cameronin sivu.

Linkkejä


Cornwallissa latolöytönä esiin tulleista keräilijä Frank Vaguen 1960-luvulla ostamista ja varastoimista kahdeksasta Brough Superiorista (raskaan entisöinnin tarpeessa):

Katso myös

Listaa brittivalmistajista, joille on (tai suunnitteilla) valmistajajuttunsa motot-Wikissä:


Kirjoituksen pohjana käytetty muiden lähteiden ohella eri Wikipedia-juttuja, siksi GFDL:



Tavallisesti MotoWikiin kirjoitettujen tekstien tekijänoikeudet ovat niiden kirjoittajilla ja Motot.netillä on oikeus julkaista tekstejä vapaasti Motot.net-sivustolla. Kyseisten tekstien julkaisemiseen muualla tarvitaan kirjoittajien lupa.

GNU Free Documentation License

Tämä artikkeli on poikkeuksellisesti kirjoitettu GNU Free Documentation License ehtojen mukaisesti. Tätä huomautusta ei saa poistaa ellei GFDL-ehtojen mukaista sisältöä poisteta.

Tämän artikkelin lähde: Wikipedia

Lue lisää GFDL:n käytöstä MotoWikissä...

Varaosat kaikkiin mopoihin Mopo Sportista

Noudettu kohteesta http://www.motot.net/w/index.php?title=Brough_Superior&oldid=29775